Mihin tämän toisten arvostelun rajan vetää? Voiko ohikulkeneesta pummista sanoa kaverilleen/puolisolleen kadulla että "hyhhyi, näytti siltä että oli paskonut housuunsa", mutta keskivertoa fiksummin pukeutunut herra, joka sattuu tulemaan vastaan tiiliskivi-Eccoissa ja miamivice-hartiatoppaus-puvussa, ei missään nimessä saa sanoa mitään? En näe logiikkaa siinä, missä kohtaa voi arvostelua rajoittaa.
Pieni tarina "arvostelusta" lapsuudestani. Itseäni ärsytti suunnattomasti ala-asteella erään opettajan kommentti, kun juttelin kovaan ääneen kaverien kanssa juuri nähdystä pienestä teatteriesityksestä että kuinka huono/tyhmä asia se-ja-se kyseenomaisessa näytöksessä oli. Sitten tämä opettaja otti puheistani herneet nenään, sanoi tiukasti kovaan ääneen "TEE ITSE PAREMPI JA KRITISOI VASTA SITTEN!"
Tuo lausahdus ja pienen lapsen syyttäminen jäi harmittamaan niin pitkäksi aikaa takaraivoon, että pohdin pääni puhki mitä tein väärin. Enkö voi kritisoida mitään, mitä en itse tee paremmin? "Ai tuo 30 miljoonan budjetilla tehty Hollywood-leffa oli surkea, mutta en voi sanoa niin, koska en ole tehnyt itse parempaa elokuvaa" - jälleen, missä logiikka, o-hoi?
Itsehän kritisoin, laulan, kehun ja haukun niin paljon ympärillä olevia asioita kuin haluan - eli mielestäni saan kertoa kaverille/puolisolle mitä tahansa kenestä tahansa. Jos se jonkun mielestä näyttää lapselliselta etäältä, olkoot niin. Eiköhän tässäkin loppujen lopuksi oli kyse siitä, kuinka tyylikkäästi ja hienovaraisesti sitä "kyräilyä" harrastaa ;).