Luonnollisesti urakan vaativuus riippuu alkupisteistä - jos laudatureita on kahden käden sormilla laskettava määrä (kuten aina jollain "kaverilla" on, niin läpipääsyyn toki riittää vähempikin lukeminen.
Itse siis menin hesaan pelkillä pääsykoepisteillä muutaman viikon lukemisella, saattoi kyllä olla 4 viikkoakin. Käytännössä 2 kertaan kirjat kokonaan ja sitten loppuaika alleviivauksia, tärppejä ja vanhoja kysymyksiä. Aika riitti ihan hyvin, vaikka olin kokopäivätyössä osan ajasta. Hieman typeräkin aikataulu selittyy sillä, että tein hakupäätöksen ja alan vaihdoksen aika päähänpistosta aivan viimeisinä hakupäivinä huhtikuussa. Valveillaoloaika töitä lukuunottamatta meni sitten nenä kirjassa. Lukunopeuteni on varsin hyvä ja olin opiskellut jo toisaalla aiemmin, eli opiskelutekniikkani ei ollut peräisin lukiosta.
Jotta yo-kokeesta olisi ollut hyötyä, olisi älliä pitänyt olla reilusti yli puolet aineista. Meikäläisen muutama hassu L ei riittänyt mihinkään, joten pistekiintiö kutsui.
Vastaavasti pääsykoekiintiössä hakevan kannattaa lukea, harjoitella ja päntätä ainakin 4 kuukautta - joka päivä.
Ei sitä kamaa kauppikseen ole niin paljoa, että sen pinnallisen opetteluun tarvitsisi tuota aikaa. Koe ei mittaa syvempää osaamista, joten kauan aikaa sitten tapahtuneesta oppimisesta voi olla jopa haittaa. Ellei sitten ole toivoton matikassa, sillä sen oppiminen nollasta voi viedäkin aikaa. 4 kuukautta vaikka vain 6h päivässä tekee jo 720h. Jos yhden vanhan pääsykokeen tekee ja pisteyttää itselleen 6 tunnissa ja lukunopeus on vaikka 5 min per sivu, niin tuossa ajassa tekee ja pisteyttää 10 vuoden pääsykokeet, sekä lukee 8000 sivua, eli pääsykoekirjat kannesta kanteen moneen kertaan.
Muistelisin, että nykyään pääaineisiin haetaan suoraan, joten pisterajat saattavat vaihdella paljonkin aineittain. Tuo voi aiheuttaa sen, että tänä päivänä joihinkin pääaineisiin on ehkä todella vaikea päästä.
En nyt pyri vähättelemään lukemisen merkitystä, mutta sanoisin, että pääsykokeisiin kannattaa mieluummin lukea vähän aikaa tiiviisti kuin pitkä aika vähemmän kurinalaisesti. Useimpiin paikkoihin kannattaa hakea kirjoitusvuonna, koska aikataulu pakottaa lukemaan tiiviisti ja tehokkaasti. Aamupala - kirjastoon - lounas kotona - kirjastoon - illallinen kotona - kertaamista kotona - nukkumaan = tuossa on ihan hyvä päivärytmi jokuseksi viikoksi, jos ei halua valmennuskurssille. Lääkis ja oikis ovat poikkeuksia, mutta kauppis on ihan kuolevaisten paikka.
PS. Jos pänttääminen ei kiinnosta ja ekonomin ura houkuttelisi, niin kannattaa myös muistaa tuotantotalouden olemassaolo teknisessä korkeakoulussa. Olettaen, että matikka ja fyssa ovat lukiopohjalta kunnossa ja treenaamisessa voi keskittyä laskurutiinin viilaamiseen.