Treffit tai ei, pitää mennä omalla tyylillään, niin että ne vaatteet kuuluvat siihen eivätkä varasta huomiota. Jos vaikkapa ascot-huivi sopii tyyliin ja se menee siinä ilman erillistä numeroa, se toimii jos on toimiakseen. Muuten siitä huivista tai muusta vastaavasta tulee rooliasu. Jos taas menee tuonne ulos sellaisella "katsokaa, minä olen keikari, olen teitä parempi ja tyylikkäämpi" asenteella ja luo arvostelevia katseita ympäristöön, jää helposti yksin. Ja sopivassa paikassa voi tulla nekkuun. Tasapaino ratkaisee.

^Tai sen puute. Itse kompastuin kännissä omiin kinttuihini kun tapasin nykyisen vaimoni. Nokka murtui jne. Oli kuulemma miettinyt että mikä ihmeen sekopää. Ei se kovin väärässä ollut. Nyt 20 vuotta yhteistä sekoilua takana.

Voidaan varmaan yleistää sen verran että enemmistö suomalaisista naisista ei tykkää jos mies pukeutuu naista paremmin/tyylikkäämmin. Kuten Ville totesi, on silti hyvä jo alussa pukeutua kuten itse haluaa.

En ehkä sanoisi ihan noinkaan. Luulen, että naiset todella arvostavat hyvinpukeutuvaa miestä verkkariverttien ja tuulipukutuomojen rinnalla. Kyse on ehkä enemmän siitä, että nainen kokee paineita omasta pukeutumisestaan hyvinpukeutuvan miehen vierellä. Ajatuksena, että kokoajan pitäisi olla täydessä tällingissä tai mies alkaa pitää huonolaatuisena. Monia naisia empiirisen tutkimukseni perusteella hävettää huonosti pukeutuva mies, mutta todella hyvin pukeutuva lisää itsetietoisuutta.

^Tai sen puute. Itse kompastuin kännissä omiin kinttuihini kun tapasin nykyisen vaimoni. Nokka murtui jne. Oli kuulemma miettinyt että mikä ihmeen sekopää. Ei se kovin väärässä ollut. Nyt 20 vuotta yhteistä sekoilua takana.

Hoivavietti? :E

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

^^Voin vahvistaa: noin ajatteli entinen tyttöni ja samoin serkkuni vaimo miehestään, joka on lukenut Keikaria vuosien ajan. Samoja mietteitä olen lukenut monilta ulkomaisilta tyylifoorumeilta, joissa miehet puhuvat puolison reaktioista.

Muutamaan kertaan kuultu: "et kyllä pistä mitään pikkutakkia kun sitten minunkin pitää pistää mekko". Tämä ihan siis parisuhteessa, ei treffeillä.

^Sama.

Pukeuduin ekoille treffeille nykyisen vaimoni kanssa farkkuihin ja pikeepaitaan, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli vähän turhan rento valinta, kun tarkoitus oli kuitenkin mennä viettämään vähän hienostuneempaa iltaa Töölöön ravintola Eliteen. Tuolloin oli juhannusaaton aatto ja Elite sulki ovensa niin aikaisin, ettemme sinne ehtineet. Siinä hätäisesti tuli plan b:nä ratkaisu ostaa kaupasta pussikaljaa ja mennä kittaamaan sitä Eliten lähelle Hesperiankatujen väliseen puistoon. Eliten vaihtuminen puistodokaamiseen ei haitannut lainkaan, koska tuon varsin toiminnantäyteisen illan jälkeen olemme olleet yhdessä kohta seitsemän vuotta ja siinä sivussa meille on siunaantunut kaksi lasta.

Usein kuulee puhuttavan, että naiset arvostaa hyvinpukeutuvaa miestä ja näin luultavasti onkin...

Mutta itseni kohdalla tilanne on vähän toinen. Nykyisen tyttelin kanssa oltu yhdessä jokunen vuosi ja usein kuuluu taustalta puhetta: "laita ihan normaalit vaatteet."

Homma on vedetty jopa niin next levelille, että hänen mielestään KAIKKI kauluspaidat kuuluvat VAIN juhlatilaisuuksiin. Huoh, ja olen usein yrittänyt selittää kauluspaitojen eroista jne.

En edes hänen isänsä syntymäpäiväjuhliin olisi saanut laittaa solmiota kaulaan.
Syy on kuitenkin hänen suvussaan, sillä siellä käytetään vain bensalenkkareita ja Tokmannin huppareita.

En mä tästä silti ole välittänyt vaan olen laittanut päälle mitä huvittaa. Ja ilmeisesti siihen on jo vähän totuttu.
Tämä tilanne muille vertailukohtana, olkaa kiitollisia :D

^Kiitos. Nyt oma tilanne tuntuu jo ihan hyvältä ;)

Voidaan varmaan yleistää sen verran että enemmistö suomalaisista naisista ei tykkää jos mies pukeutuu naista paremmin/tyylikkäämmin. Kuten Ville totesi, on silti hyvä jo alussa pukeutua kuten itse haluaa.

En ehkä sanoisi ihan noinkaan. Luulen, että naiset todella arvostavat hyvinpukeutuvaa miestä verkkariverttien ja tuulipukutuomojen rinnalla. Kyse on ehkä enemmän siitä, että nainen kokee paineita omasta pukeutumisestaan hyvinpukeutuvan miehen vierellä. Ajatuksena, että kokoajan pitäisi olla täydessä tällingissä tai mies alkaa pitää huonolaatuisena. Monia naisia empiirisen tutkimukseni perusteella hävettää huonosti pukeutuva mies, mutta todella hyvin pukeutuva lisää itsetietoisuutta.

Itse olin ensitreffeillä nykyisen tyttöystäväni kanssa selvästi ylipukeutunut koska olin tulossa konsertista. Annoin kyllä ennakkovaroituksen, jotta en tahattomasti nolaa toista. Päälläni oli Schoffan sininen gingham-ruutupaita, Bogliolin vakosamettibleiseri, Drake'sin neulesolmio, vaaleanharmaat flanellihousut ja AS:n mokkaiset tuplamunkit. Saan edelleen kuulla kehuja ensivaikutelmasta ;)

Muutamaan kertaan kuultu: "et kyllä pistä mitään pikkutakkia kun sitten minunkin pitää pistää mekko". Tämä ihan siis parisuhteessa, ei treffeillä.

Miksi et halua nähdä naistasi mekossa!?

Muutamaan kertaan kuultu: "et kyllä pistä mitään pikkutakkia kun sitten minunkin pitää pistää mekko". Tämä ihan siis parisuhteessa, ei treffeillä.

Miksi et halua nähdä naistasi mekossa!?

Nainen ei itse halua kovin usein tälläytyä mekkoon, minulle sellainen kyllä passaa vallan mainiosti.

Joka tapauksessa varminta lienee pukeutua sellaiseen asuun, jota on käyttänyt jo jonkin aikaa. Välttämättä ei kannata panna päälle mitään uutta, jos mahdollista. Kaikkia uusia vermeitä tulee itse vilkuiltua, osin tiedostamattomastikin, jolloin käytös on ulkopuoilisen silmin auttamatta outoa, vaikkei syy olisikaan ilmeinen. Uudet kengät ovat suuri vaara: pöydän alle vilkuilu tai oman alakehon tarkastelu saattaa vaikuttaa erityisen epäilyttävältä.

^ Tässä tapauksessa kannattaa nostaa kissa pöydälle ja ottaa puheeksi juuri ostetut monen sadan euron kengät (not).
Paitsi tietysti kullankaivajat voisivat tästä innostua ja jatkotreffit olisi taattu.