Pan Amissa jäi vähän auki, että miten sarjassa saadaan jotain ideaa mukaan.
Nyt oli jo mukana normaalia draamaa, vakoojajuonen pohjustelua ja takaumia, joilla sarjaa ankkuroitiin ajankuvaukseksi. Kuvauksena ajasta kaikki toimii, mutta mistä saadaan sisältöä ja ainakaan alussa ei mieleen noussut maininnan arvoisia hahmoja.
Vastaava aikakuvaus Mad Men kun toimii siksi, että henkilöhahmot ovat mainioita ja mukana on juuri sopivasti draamaa vaikka juonenkäänteet ovatkin verraten pieniä. Tästä hyvänä esimerkkinä uusimman kauden eka jakso, joka tiivisti sarjan kruunaavat nyanssit.
Eastwoodin molemmat Iwo Jima-leffat ovat aika puuduttavia.
Sotaelokuvassa pitää olla joko kunnon tunnelma tai sitten hahmoista tehdä kiinnostavia. Tuossa kaksikossa ei ollut kumpaakaan.
