Larsson-näyttely: Kokonaisuutena hieno elämys, joskin loppua kohden alkoi jo kummasti olla puutumisen uhkaa ilmassa. Tossa mittakaavassa Larssonin tyyli lyö katsojaa halolla takaraivoon, ja tarkkaviivaisten vesiväritöiden kiintiö taitaa olla ainakin meikäläisellä täynnä tältä vuodelta. Jokin Larssonin taiteessa ahdistaa, mikä oli käynyt selväksi jo muutamille aikalaisillekin.
Erik Enroth -retrospektiivi Sara Hildénillä: Mahtava pläjäys. Komeaa värinkäyttöä, dokumentaarisia rintamapiirroksia sotavuosilta, kansainvälistä taiteilijaelämää yrittäjävaimon rahoilla, itse taidemuseo ja sitä ympäröivä miljöö. Kannattaa tsekata kun ikkunoista aukeava Näsijärven selkä on vielä jäässä.
Härmä: Ylipitkä ja paikallaan junnaava puukkowestern. Näyttelijät tekevät mitä voivat mutta umpisurkea käsikirjoitus sortuu alta. Naurettavin kohta on Peteliuksen hahmolle kirjoitettu pseudofilosofinen monologi, joka kuulostaa Juhlamokka-mainokselta ja pysäyttää leffan kuin kivitalo mopon. Härmä myös näyttää todella oudolta - pellot ja metsät ovat lähes neonvihreitä ja kaikki muu liikkuu harmahtavissa sävyissä. Lopputuloksena ihmisten naamoja on vaikea erottaa latojen seinistä. Käsittämätön ratkaisu.
Tinker, Tailor, Soldier, Spy: Helvetin tyylikäs mutta kirjaa lukemattomilta jatkuvaa tarkkaavaisuutta vaativa vanhan koulun trilleri. Oldman tekee pääosan niin vähäeleisesti, että jää suurelta osin hyvien sivuosien varjoon.
