Löysin tällaisen videovuokraamosta. Kolme euroa voisi huonomminkin käyttää. En usko elokuvan mitenkään kiinnostavan olevan, mutta kuuluu näihin klassikoihin, jotka on hyvä nähdä jotta tietää mistä raitilla puhutaan.
Päivitys: nyt kun olen elokuvan nähnyt, voisin kirjoittaa siitä muutaman lauseen.
Niin kuin levyn kannessakin lukee, on Citizen Kanea tituleerattu maailman parhaaksi elokuvaksi. Kannen lainaus on filmiarvostelija Roger Ebertiltä, mutta Sight & Sound -lehden kriitikkoraati on valinnut elokuvan parhaaksi monena vuotena peräkkäin. Tietenkin kaiken voi kyseenalaistaa; kuinka todenmukainen on vanhapartaisten puristien keskinäinen selkähierontapiiri ja sen päätökset, mutta ainakin se on yksi tapa arvioida teoksia.
Citizen Kane kertoo lehtikustantaja Charles Foster Kanen nousun, uhon ja tuhon takautumien ja ulkoisen kerronnan keinoin. Esikuvana on ollut lehtikeisari William Randolph Hearst, jonka nimi elää edelleen yhdysvaltalaisessa kustannusmaailmassa.
Pidin elokuvan näyttelijäntyöskentelystä sekä kuvallisesta ilmauksesta. Elokuvassa käytettiin aikoinaan varsin edistyksellisiä kuvauksen keinoja kuten laajaa terävyysaluetta, jolla saatiin koko kuva-ala skarpiksi. Menetelminä oli saman kohtauksen kuvaaminen useaan kertaan ja joko filmien laittaminen päällekkäin tai valottamalla ne useaan otteeseen. Aika edistyksellistä tuohon aikaan. Filmi julkaistiin vuonna 1941, joten se ammensi kuitenkin tekniikkansa ja kuvallisen kerrontansa vielä 1930-luvun puolelta, jolloin elokuvia ei oltu tehty vielä monta vuosikymmentä. Pääosanesittäjä Orson Welleskin oli elokuvan tekoaikaan reilusti alle kolmenkymmenen.
Mutta siihen maailman parhauteen. Ei tämä ainakaan minuun kolahtanut. Olen nähnyt vanhoja hidastempoisia elokuvia muitakin ja esimerkiksi Tulitaistelu O.K. Corralissa (1957) oli mielestäni juoneltaan vetovoimaisempi.
Mutta tulipa tämäkin katsottua.
