Oma historia menee sikäli kun muistan jotenkin seuraavasti (tl;dr-lukijat, ks. loppuun).
Yläaste ja lukio aika pitkälti reisitaskuhousu + iso t-paita linjalla siten, että mukana vahvasti vaikutteita elektronisen musiikin (silloin melko marginaalista) suunnalta. Tuosta sitten opiskeluaikana enemmän korkeakouluopiskelijan tyyliin (mikäköhän se edes on?) ja pääpaino edelleen mukavuudessa ja halvassa hinnassa.
Ensimmäinen suurin yksittäinen vaikuttaja tuli jossain kohtaa uuden harrastuksen myötä ja vaatekaappiin alkoi ilmestyä yhä enemmän "golf casualiksi" luonnehtimiani vaatteita. Eli jotain muita housuja kuin farkkuja + paljon, erittäin paljon, kauluksellisia urheilu- ja pikeepaitoja. Niiden määrä hämmästytti kun taannoin lajittelin vaatekaappini. Edelleen pääpaino funktionaalisella mukavuudella. Nykyisin nuo eivät tunnu työympäristössä enää niin luontevalta, mutta 2000-luvun alkupuolella ne olivat nuorelle miehelle ihan toimiva valinta. Ja lisäksi työpäivän päättyessä olin kenttäkunnossa pelkästään kengät vaihtamalla. Tänä päivänä noista paidoista päätyy arkisin päälle enää ne paremmat pikeet ja joskus hädässä joku teknisempi kampe. Asian kiteyttää ehkä se, että kun kaveri alkoi harrastamaan samaa lajia niin hän totesi, että "pitää hankkia enemmän sun tyylisiä vaatteita." Huvittava juttu silloin ja vieläkin.
Nykyinen työpaikka on antanut huomattavasti enemmän kipinää pukeutumiseen kuin aikaisemmat. Yleisesti ottaen edellisiä paikkoja fiksumpi habitus osalla kollegoita sekä asiakaskäynnit pistivät homman aika nopeasti oikeaan suuntaan. Noin vuosi sitten halusin saada aikaan jotain kunnollista muutosta idealla "dress for success". Silloin löysin Roetzelin ja Keikarin ja muutaman muun nettilähteen. En muista missä järjestyksessä. Parhaimmat vinkit tulivat joka tapauksessa täältä. Joku voisi pitää suurean ironiana sitä, että prosessin alkupäässä lähdin hakemaan laatua tilaamalla parin Leftejä. En kyllä kadu sitä edelleenkään sillä heidän markkinointinsa takia sain kuitenkin tönäisyn oikeaan suuntaan vaikka mielessäni hetken rinnastinkin popot joihinkin Roetzelissa mainittuihin.
Viimeisen vuoden aikana olen koittanut hankkia tasaisesti mahdollisimman yhdisteltävää kamaa välillä myös siinä onnistuen. Varsinkin taskuliinojen määrä on moninkertaistunut - tai siis kasvanut nollasta kaksinumeroisten lukujen puolelle. Kuitenkin duunissa näin talvella on usein päällä villapaita ja alla kauluspaita - katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Talveen en ole onnistunut mitään tarpeeksi fiksuja kenkiä vielä hankkimaan joten aikamoiset gore-tex saappaat on jalassa jälleen kerran käytännöllisistä syistä. Töissä ei pikkutakki oikein normaaleina päivinä toimi, yleensä ei edes asiakkaalla (IT-ala ja Jami taisi ympäristön toisessa keskustelussa aika hyvin kiteyttääkin). Eniten pidän pukeutumisesta silloin kun käydään syömässä ja kaupungilla vaimon ja/tai kavereiden kanssa. Tuolloin olen usein liikkeellä pikkutakkilinjalla ja koen meiningin todella omakseni. Samaten juhlatilaisuudet asiakkaiden kanssa ovat hyviä mahdollisuuksia loistaa. Tosin fiilis on välillä aika outo jos tuntee itsensä irtotakkilinjalla ylipukeutuneeksi kun vastassa on suuri puvun takki pelkästään alin nappi napitettuna tai kolmiosainen musta puku mustalla paidalla ilman solmiota (taiteilijoita ei muuten ollut lähimaillakaan).
Pikkuhiljaa kun kokoelma karttuu niin arkityylikin painottunee yhä enemmän tähän uuteen suuntaan. Vaatehankintojen kannalta suurin virstanpylväs ja kasvun paikka on varmaankin se ensimmäinen mittapuku joka nyt on tilauksessa. Valintana se oli aika itsestäänselvä sillä valmisvaatteista ei tahtonyt löytyä mieluista ja en vieläkään oikein nauti vaateostoksilla käynnistä. Katsotaan miten käyttöä löytyy. Keskimäärin kerran vuodessa nyt yleensä tulee se tumma puku tilaisuus ja onhan yönsinisestä puvusta muuksikin.
Hankinnoista sen verran, että keväällä ja kesällä oli enemmän inspistä käydä kaupoilla, talvella ei hirveästi. Netistä olen ostanut melko varovaisesti: toistaiseksi yhden takin ja muutaman paidan. Niissäkään ei tietysti mennyt istuvuus ihan nappiin muokkauksien kanssakaan. Kenkien tilaaminen Briteistä tuntuu liki mahdottomalta ajatukselta kun ei ole mitään käsitystä eri valmistajien lesteistä (tiedän, apuvälineitä ja keskusteluita on). Sen verran hankalalta ja epävarmalta tuo kenkähomma tuntuu, että tilasin taannoin toisen parin Leftejä hyväksyen hinnan ja muut kompromissit. Sanotaan niistä mitä sanotaan niin ostoskokemuksena Left-homma on Suomessa ollut minun suppealla kokemuksellani parhaasta päästä ja kyllä se helppous vaan edelleen vetoaa. Ruskeiden kenkien metsästys hyllytavarana on ollut sen verran tympeää puuhaa (myös pääkaupunkiseudulla), että koen mielestäni onnistuneeni näissä hankinnoissa ihan hyvin. Kuulostiko hankalalta? Omasta mielestäni kuitenkin kaikkein inhottavin ja hankalin etsittävä on sopivat farkut. En näe niissä juurikaan mitään vastinetta usein korkealle hinnalle (60€ viimeistään on jo kipuraja) enkä todellakaan suostu ostamaan valmiiksi likaisia tai rikkinäisiä housuja. Yleensä ostan farkut alesta ja kulutan ne loppuun, sitten on seuraavan parin vuoro. Nyt rotaatiossa oleva pari on kestänyt yllättävänkin hyvin - hintaa taisi 20€. Johtuuko tämä asia sitten vartalosta tai ei niin aina niiden farkkujen etsiminen on yhtä tuskaa. Ehkä pitäisi vain luopua niistä kokonaan.
Jos pitäisi harkita, että mitä tästä eteenpäin niin irto/klubitakkimenon lisäksi koen kiinnostavimpina kaksi aika lailla toisistaan eroavaa suuntaa: englantilainen maalaistyyli yleensä ja tweedismi sekä ivy. Varsinkin jälkimmäisestä on sen verran heikot tiedot, että taitaa jäädä vielä suunnitteluasteelle. Tweedin käyttöympäristötkin tuntuvat aika rajalliselta meikäläisen elämässä. Jokin ivy/preppy (jos tällaisen rinnastuksen saa tehdä) systeemi olisi kyllä kiva veto kesää ajatellen ja tukisi varmaan tätä mukavuus/toimivuus-ajattelua. Tuo ajattelu siis hallitsee vieläkin hankintojani - laatu ja tyyli vain poikkeavat aiemmista.
Tällä foorumilla inspiroivat konkareiden ja tulokkaiden esitykset tasapuolisesti silloin kun kuvattavalta on löytynyt se peräänkuulutettu "oma juttu". En todellakaan laittaisi kaikkea nähtyä päälleni, mutta toisinaan kuvista vain huokuu se, että henkilö on todella sinut vaatetuksensa kanssa ja se on aina mukavaa katseltavaa.
Meikäläisen osalta siis toistaiseksi "paljon puhetta, vähän villoja" niin kuin joku taisi joskus kommentoida foorumin menoa. :) Toisaalta arkiaamujen päiväkotirumbassa otan ne satunnaiset hitit mieluummin toppatakille ja farkuille kuin jollekin paremmalle vaatekerralle. Katsotaan sitten muina vuodenaikoina uudestaan jos alan päräyttelemään aamuisin vaikka tweedit päällä.
P.S. Taisipa tulla henk.koht. pisin viesti tälle foorumille. Toivottavasti jaksoitte lukea sillä tl;dr-versiota ei ole luvassa.
