Ei kevättä ilman irtotakin teettämistä. Siltä se nyt vaikuttaa.
Keväinen auringonpaiste on tehnyt hetkessä varauksella harkitsemastani irtotakkiprojektista itsestäänselvyyden. Vaatekaapissani ei montaa irtotakkia roiku, eikä varsinkaan kuumaan kesäkäyttöön sopivia takkeja viimeisimmän bespoke-takkini lisäksi. Tarvetta uudelle takille siis on. Teettämisen kannalle olen päätynyt jälleen siksi, että varteenotettavat valmistakit ovat lähes yhtä kalliita kuin teetetyt, eikä valmistakkien istuvuudesta voi olla täysin varma. Kuosit ja materiaalitkin jättävät usein toivomisen varaa.
Kuten toisessa ketjussa jo mainitsinkin, polkaisin takkiprojektin käyntiin tilaamalla pari settiä sarvinappeja, tumman- ja vaaleanruskeina. En ole nimittäin vielä päättänyt lopullisesti takin väriä ja kuosia, joten olin pakotettu tilaamaan napit sekä tummalle että vaalealle takkikankaalle.
Takista tullee hyvin samantyyppinen kuin edellisestä irtotakistani. Ei kuitenkaan ultrakevyt, vaan tällä kertaa käytän varmaankin paksua, 350-400 grammaista (12-14 oz) pellavaa. Takista tulee yksirivinen, kaksinappinen ja siihen tulee paikkataskut ja luonnollinen hartialinja korkeintaan vähäisellä toppauksella.
Vaatturin pakeille menen heti huhtikuun alussa, jolloin hän ottaa tarvittavat mitat. Jos löydän sopivan kankaan siihen mennessä, pääsee takin tekeminenkin alkamaan silloin. Tällä kertaa päätin mennä hieman merta edemmäs kalaan, enkä siis teetä takkia vaatturinliike Lapinneulassa edellisen tapaan. Haluan kokeilla muidenkin vaattureiden palveluita, jotta en jämähdä yhden vaatturin asiakkaaksi tutustumatta edes yhden muun vaatturin työhön. Tältä mysteerivaatturilta ("mystery tailor", kuten voxsartoria on joskus vaatturistaan sanonut) saamani hinta-arvio työlle oli kilpailukykyinen suhteessa Lapinneulaan viime keväänä maksamaani summaan, minkä takia taivuinkin teettämään takkini hänellä. Mysteerivaatturin kanssa käymässäni puhelinkeskustelussa viestintä oli miellyttävää ja olimme samalla aaltopituudella, minkä takia odotan paljon takkiprojektilta.
