Ceefemmalla tässä ajellaan joo, mutta kovin tavanomaiseksi kulkineeksihan tuo on nykypäivänä väännetty. Ei voida puhua "taikamatosta", kuten ennenvanhaan...pitäisiköhän vaihtaa alle comfort-pallot?
Ex-naapuri tiesi kertoa, kun oli 50-luvulla omistanut ID:n, että hänen autonsa oli "katkennut" keskeltä. Ei ollut korroosiolla mitään tekoa asian kanssa, vaan syynä oli muistaakseni "hiiliköyhä teräs". Oli kuulemma tutkittu valmistajan taholta, kun jo parin vuoden ikäinen auto notkahtaa yllättäen.
Ranskalaisten autojen maine jäi "kantamaan" pitkäksi aikaa, mikä sopi kyllä minulle hyvin (=edullisia). 80-luvulla muuten yksi ruosteettomimmista malleista oli 405 söpö.
MB:t ruostuivat 80-90 luvuilla kuin ranskalaiset ennen vanhaan, mutta maine jaksoi kantaa pitkään. Joskus siis myös näin päin. Surullisen kuuluisan "väyrys-mallin" jälkeen, tehdas teki valtavia ponnisteluja saavuttaakseen jälleen johtotähden maineen. Aika näyttää miten käy. Väittävät vaan tietävämmät, että 124 -korinen olisi viimeinen "kunnon" mersu. Sen jälkeen tehdas on ulkoistanut tarjouskilpailun perusteella osien valmistuksen ja laaduntarkkailu ei ole samaa tasoa kuin ennen.
Ehkä parhaat kokemukset ovat jääneet bemareista. Niissä oli kyllä laatu kohdallaan. Olenkin aina todennut, että auton laatu punnitaan vasta, kun mittarissa on min. 300tkm ja ikää 15v. Bemarit eivät nitisseet, natisseet tai kolisseet vanhoinakaan. Kokemusta on 518, 518i, useista 520i, 524td ja 528i malleista (kaikki e28 -korisia). Kolmesatasista minulla oli harvinainen yksilö, kaksiovinen 325ix, joka oli nelivetoisena aivan yliveto Suomen talveen. Harrasteautona oli tyylikäs 2500 (e3), joka tuli aikoinaan tunnetuksi Baader-Meinhofin haluttuna pakoautona (neliovisuus kaappauksissa, nopea, ajo-ominaisuudet) sekä Tapani Kansan keikka-autona. Myös Jackie Onassis päristeli samanlaisella.
Ainoa harmittava asia BMW:n omistamisessa johtui ulkopuolisista tekijöistä. Liikennevaloissa oli yllättävän monilla kanssa-autoilijoilla omituinen tarve "kyykyttää" bemaristia. Samoin lehdistön ammattitaidottomuus sensaatiohakuisten otsikoiden muodossa suututti. Kaikki uutisointi liikennerikkomuksista tai -onnettomuuksista tapahtui yleensä merkittömänä, paitsi silloin, kun kyseessä sattui olemaan BMW. Silloin merkki muistettiin mainita aina erikseen, ikäänkuin bemari olisi ollut itsenäinen elävä olento. "BMW kaahasi huomattavaa ylinopeutta".