Pyh, isolohko sen olla pitää.

Ultimate perheauto:




(Photoshoppaus)

Toinen photoshoppaus:

Volvolla on se joku vanha kaksiovinen farmari (en jaksa googlettaa), saattaisi kelvata minullekin, vaikka olenkin saabisti.

Meillä tosin on vaimokkeella Volvo, mutta miehen sanahan ei nykypäivänä paina enää saman verran, kuin joskus entisaikoina.

edit: jaksoin.

Tossa muutama viesti takaisinpäin spekuloitiin klassikkojaguaarien tulevalla keräilyarvolla mutte IMHO tällä hetkellä kovin keräilypotentiaali on saabeilla. Nyt niitä saa pilahintaan ja jos nyt voi pistää virheettömän yksilön aikakapseliin niin tuskin parin kymmenen vuoden perspektiivissä häviää.

Eikö suhteellisen uusi (vm. 2000+) Porsche 911 nelivedolla ole ihan hyvä arkiauto (vaikkakaan ei järkevin)?

Olen vetänyt semmoisen nelivetopossun ylikovaa Ahveniston moottoriradan ykkösmutkaan ja kun ajattelin että kohta sattuu leukaan ja kovaa (ja alla on maahantuojan esittelyauto) niin se perkeleen värkki lähti jarruttamaan joka kulmasta pyöriä tarpeen mukaan ja se auto taittui mutkasta läpi nopeudella jonka seurauksena sen kärryn olisi kaiken järjen mukaan ollut olla rinteessä katollaan. Huima värkki ja ehdottoman suositelva mutta myös järjetön arkiauto. Sillä ajaminen on semmoista että pää on hartioissa kiinni vaan sentin stripillä kun hymy on niin leveä. Ainoa juttu mikä rajoittaa hymyn leveyttä on ajatus siitä mitä kärry menettää arvoaan joka hetki mutta jos perse kestää merivettä niin go for it!

Käsittääkseni kuitenkin varsin luotettava ja bensakulut maltillisia?

Viimeisimmässä autohankinnassani tuommoinen manitsemasi 911 pääsi viimeisille sijoille. Olisi kyllä hieno peli ja melkoisen luotettavakin. Porsche-kerholaiset osaavat kertoa IMS/RMS-laakereista, mutta tyyppivikoja löytyy ihan jokaisesta autosta.
Turha noista muutenkaan mielestäni murehtia jos auto ei ole pääasiallinen työväline, tai muuten elintärkeä laite. Vikoja tulee aina, ennemmin tai myöhemmin! Ps. Edellinen käyttöautoni oli 20 vuotta vanha Porsche, tarjosi huolettomia kilometrejä reilun vuoden verran.

En tiedä pitääkö tämä tieto paikkansa mutta muistelen lukeneeni useammastakin lähteestä että noin 80% kaikista ikinä valmistetuista porscheista on edelleen hengissä. Tuo johtuu siitä että porsche on aina ollut hintalistan yläpään auto josta on ainakin uutena pidetty tavallista parempaa huolta. Jos ensimmäisellä omistajalla on ollut varaa sijoittaa autoon moninkertainen summa verrattuna aikakauden kansankinnereihin, hänellä on todennäköisesti ollut riittävästi varaa auton asianmukaiseen huoltoon ja säilytykseen.

Toinen näiden säilymistä edistänyt seikka on se, että rehellisesti sanottuna melkoisen epäkäytännöllinen urheiluauto on usein palvellut kakkos- tai kolmosautona hyvinkin kevyellä käytöllä.

Kolmas säilymistä edistävä juttu on näitten autojen kiinnostavuus harrastus- ja keräilykohteina. Vintage porschet ovat ihan kohtalainen liiketoiminta-alue joka elättää lukemattomia osienvalmistukseen, huoltamiseen, entisöimiseen, virittämiseen yms. keskittyneitä yrityksiä. Harrasteautolle on eduksi että miltei kaikkia mahdollisia osie on saatavilla kohtuullisen vaivattomasti vuosikerrasta tai automallista riippumatta.

Tuo ylläkirjoitettu pätee moneen muuhunkin automalliin. Taitaapa olla niin että esimerkiksi klassisen 55-57 chevyn pystyisi rakentamaan tyhjästä kokonaan uusista osista.

Mitä tuohon porscen luotettavuuteen tulee niin possu on ihan samalla tavalla luotettava/epäluotettava kuin mikä hyvänsä ylemmän hintaluokan sarjavalmisteinen saksalaisauto. Jos autosta on pidetty asiallista huolta niin ikääntyminen näkyy lähinna kohtuu helposti vaihdettavissa kulutusosissa ihan niin kuin missä muussa autossa hyvänsä. Possuissa näittenkin komponenttien kestoikää kasvattaa se, että ainakin tuonne vuosituhannen vaihteeseen asti kaikki porschen urheiluautomallit suunniteltiin ja valmistettiin sitä mahdollisuutta silmälläpitäen että ne muutettaisiin kilpailukäyttöön. Jarrut, voimansiirto, alustan rakenteet yms. on tarkoituksellisesti ylimitoitettu maantieliikenteen vaatimuksiin nähden. Esimerkiksi 944:n voimansiirto on kuulemma mitoitettu kestämään neljän sadan hevosvoiman tehot vaikka tehtaalta ulostullessa etupellin alla lymysi "vain" 150-250 hepan laumat.

Kivoja vehkeitä jos semmoisista tykkää.

Näin tai oikeastaan kuulin erään uudemman Porschen (mallista ei hajua) eräänä päivänä lähikaupan parkkiksella ja äänestä olisi voinut päätellä että kyseessä on 80-luvun dieselrutku, aivan karmea soundi. Kaiken lisäksi kuljettaja sai auton sammumaan kahteen otteeseen kääntäessään autoaan ympäri.

En tiedä pitääkö tämä tieto paikkansa mutta muistelen lukeneeni useammastakin lähteestä että noin 80% kaikista ikinä valmistetuista porscheista on edelleen hengissä. Tuo johtuu siitä että porsche on aina ollut hintalistan yläpään auto josta on ainakin uutena pidetty tavallista parempaa huolta. Jos ensimmäisellä omistajalla on ollut varaa sijoittaa autoon moninkertainen summa verrattuna aikakauden kansankinnereihin, hänellä on todennäköisesti ollut riittävästi varaa auton asianmukaiseen huoltoon ja säilytykseen.

Toinen näiden säilymistä edistänyt seikka on se, että rehellisesti sanottuna melkoisen epäkäytännöllinen urheiluauto on usein palvellut kakkos- tai kolmosautona hyvinkin kevyellä käytöllä.

Kolmas säilymistä edistävä juttu on näitten autojen kiinnostavuus harrastus- ja keräilykohteina. Vintage porschet ovat ihan kohtalainen liiketoiminta-alue joka elättää lukemattomia osienvalmistukseen, huoltamiseen, entisöimiseen, virittämiseen yms. keskittyneitä yrityksiä. Harrasteautolle on eduksi että miltei kaikkia mahdollisia osie on saatavilla kohtuullisen vaivattomasti vuosikerrasta tai automallista riippumatta.

Tuo ylläkirjoitettu pätee moneen muuhunkin automalliin. Taitaapa olla niin että esimerkiksi klassisen 55-57 chevyn pystyisi rakentamaan tyhjästä kokonaan uusista osista.

Mitä tuohon porscen luotettavuuteen tulee niin possu on ihan samalla tavalla luotettava/epäluotettava kuin mikä hyvänsä ylemmän hintaluokan sarjavalmisteinen saksalaisauto. Jos autosta on pidetty asiallista huolta niin ikääntyminen näkyy lähinna kohtuu helposti vaihdettavissa kulutusosissa ihan niin kuin missä muussa autossa hyvänsä. Possuissa näittenkin komponenttien kestoikää kasvattaa se, että ainakin tuonne vuosituhannen vaihteeseen asti kaikki porschen urheiluautomallit suunniteltiin ja valmistettiin sitä mahdollisuutta silmälläpitäen että ne muutettaisiin kilpailukäyttöön. Jarrut, voimansiirto, alustan rakenteet yms. on tarkoituksellisesti ylimitoitettu maantieliikenteen vaatimuksiin nähden. Esimerkiksi 944:n voimansiirto on kuulemma mitoitettu kestämään neljän sadan hevosvoiman tehot vaikka tehtaalta ulostullessa etupellin alla lymysi "vain" 150-250 hepan laumat.

Kivoja vehkeitä jos semmoisista tykkää.

Ihan asiaa. Täysin en kyllä tätä allekirjoita...
Varsinkin 80-luvulla ja myöhemmin 2000-luvun taitteessa äkkirikastuneet ostelivat 911:sia ja pitivät niitä todella huonosti ja huoltamatta. Ilmajäähdytteiset mallit ovat aika säännönmukaisesti ruosteessa tänä päivänä ympäri ämpäri, elleivät ole poikkeuksellista rakkautta saaneet osakseen. Vesijäähdytteisissä takamoottoreissa sen sijaan prestiege koki arvonalenemisen valmistusmäärien kasvaessa huimasti, joka taas osaltaan on johtanut siihen, että loppuunpoljettuja automaatti-avo996:sia on saksan häkkikaupst pullollaa. Melkoisia miinoja kaikki.
Mutta asiaan takaisin palatakseni, hyvällä pidolla oleva yksilö kyllä varmasti pelittää isältä pojalle.

Sen sijaan etumoottorimallien "ylimitoituksesta" ei varsinkaan alustanosien puolelta voida puhua. Pari tuommoista omistaneena voin taata ensimmäisten upgrade-osien olevan nimenomaan jarrut, turboissa kytkin, jousitus jne. Mitoitettu todellakin iha  sitä alkuperäistä voimanlähdettä silmälläpitäen. Perus 944:ssä jarrut ilman m030-pakettia ovat aika vaatimattomat, 924:n rumpujarruista puhumattakaan.

Sen sijaan etumoottorimallien "ylimitoituksesta" ei varsinkaan alustanosien puolelta voida puhua. Pari tuommoista omistaneena voin taata ensimmäisten upgrade-osien olevan nimenomaan jarrut, turboissa kytkin, jousitus jne. Mitoitettu todellakin iha  sitä alkuperäistä voimanlähdettä silmälläpitäen. Perus 944:ssä jarrut ilman m030-pakettia ovat aika vaatimattomat, 924:n rumpujarruista puhumattakaan.

Mullakin on ollut noita etumoottorisia pari kappaletta ja nuo mainitsemasi upgreidaamiset ovat hyvin tuttuja. Mutta ovat erittäin vähäisiä ja helposti toteutettavissa olevia parannuksia jos verrataan samanlaiseen suorituskyvyn parannukseen tarvittavia muutoksia muilla automerkeillä. Voimansiirrossa kytkin oli se heikoin lenkki jonka vaihdolla paketti kesti hienosti isommalla turbolla ja ahtopaineella henkiin herätetyt lisähevosvoimat.

Tiedä sitten pitääkö paikkansa mutta legenda kertoo alkuperäisen 944:n osoittautuneen samanikäistä 911:sta suorituskykyisemmäksi autoksi ja tämän vuoksi auton menohaluja piti kuristaa. Nykyharrastaja tietysti kiittää ja "palauttaa" auton suorituskyvyn sille tasolle mihin se alunperin suunniteltiin.

Ei ne 944:n originaalijarrutkaan mitkään onnettomat ole. Ainakin itselläni kestivät rata-ajoa häipymättä huomattavasti muutamaa muuta kokeilemaani hyvinkin urheilullisina pidettyjen automallien jarruja paremmin. Turbo S:ssähän tuo m030 paketti oli tehdasoptio ellen väärin muista.

Näin juuri. Turbo s tai s2 m030:lla olivat jo ihan varteenotettavia pelejä ja samanikäisien takamoottorien kanssa vähintäänkin samalla viivalla, peruspenan ohjastamina varmuudella nopeampiakin. Röhrlit sun muut sitten erikseen.