Nostaisin tähän vielä sellaisen näkökulman, että mielestäni larppaus itsessään ei välttämättä ole edes pahasta, jos lopputulos antaa sen vaikutelman minkä sen kantaja haluaa ulkomaailmalle projisoida.
Jos pukeutuu 1930-luvun kartanoherraksi ja ihaileville vastaantulijoille tulee vaikutelma sivistyneestä herrasmiehestä joka jalkautuu tavallisen kansan pariin niin mikäs siinä, go for it. Ja jos liituraitaan pukeutuneena kävellessään espaa pitkin näyttää siltä City-pankkiirilta niin onnittelut. Jos onnistuu näyttämään (ja vaikuttamaan) Don Draperilta kävellessään punavuoressa fedora päässään, niin nostaisin hattua jos itse sellaista käyttäisin. Helvetin kova saavutus.
Valitettavasti vaan noi jutut eivät ole helppoja. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole ulkonäköä, karismaa, tyylisilmää, olemusta, je ne sais quoita tai mitä lieneekään jota noiden juttujen toimittamiseen vaaditaan. Tämän takia lopputulos herättää useammin vastaantulijoissa vaikutelman "ai se yrittää näyttää ______:ltä, voi luoja mikä spede". Tai no ehkä tavalliselle kansalaiselle saattaa mennä läpi, mutta niinkuin Harry Dean Stanton sanoo Repo Manissa, "Ordinary fucking people, I hate them."
Vastaavasti esim AE:n lookki saattaa olla ehkä pitti-larppausta, mutta näköjään mies onnistuu siinä. Vaikutelma on sopivan törkeä ja olemukseen on tarttunut vähän jotain Lapomaista limaisuutta (hyvällä tapaa!) ja koko homma toimii. Pistäkää noi samat setit 50 kiloisen 185 pituisen (insinööri)silmälasipäisen kaverin päälle joka nyhjöttäis niska kyyryssä (mutta seiväs perseessä) jonkun bussipysäkin kupeessa niin lopputuloksen antama vaikutelma olis jotain ihan muuta.
