Mitä tänään on päälläsi?

[Elias]

^^ Ei tuo ascot oikein toimi missään suhteessa: väri, kiilto, keveys, juhlavuus ja kesäisyys suhteessa muuhun settiin. Tuolle ascotille on aikansa ja paikkansa, muttei tuossa yhdistelmässä.

[Juha R]

Lh:lla rento eleganssi olisi omaan silmääni vielä enemmän balanssissa jos housuissa olisi prässit. Muuten tykkään kovasti.

[Alex Entwistle]

Omaa peruskasuaalia.


[spoiler=neuleen kanssa]

[/spoiler]

[barcelona]

LH:lla tosiaan vähän turhan kiiltävä ascot muuten passeli kokonaisuus. Kengistä ei oikeen saa selvää mutta ainakin kiiltävät.

Alexilla harmonin kokonaisuus. Ei turhaa kikkailua. Hiukka tuli mieleen nuorempi versio Ivystä. Tosin veikkaan että Turun patruuna antaisi satinkutia noiden käsiremeleiden vuoksi.

[vapa]

Alexin peruskasuaali on jees. Sanoisin, että neuleen kanssa parempi. Kenties ilman neuletta kevyemmät housut tuntuisivat paremmin sopivan kokonaisuuteen. Ei sillä, että tuokaan huono olisi.

LH:lla tosiaan vähän turhan kiiltävä ascot muuten passeli kokonaisuus. Kengistä ei oikeen saa selvää mutta ainakin kiiltävät.

Alexilla harmonin kokonaisuus. Ei turhaa kikkailua. Hiukka tuli mieleen nuorempi versio Ivystä. Tosin veikkaan että Turun patruuna antaisi satinkutia noiden käsiremeleiden vuoksi.

Ei se tota poniakaan hyväksy. Hapan kaveri.

[Alex Entwistle]

Nykyään ei enää tehdä asioita päin persettä, koska yrittäminen itseisarvoisesti arvostettavaa, tekijästä tuntuu kivalta ja joku jossain saattaa digata. Lopputuloksena kaikki menee ja se on vielä tosi jees.

[spoiler]Kyllä. Tämän on saanut huomata monesta omasta "harrastuksesta". Syöminen, viinin juominen ja kalastaminen nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Esimerkkinä: olen harrastanut perhokalastusta pienen ikäni. Aloitin sitomalla perhoja ala-aste ikäisenä noin vuoden päivät, ennen kun edes näin ensimmäistä perhovapaa. Kun ensimmäisen vapani sain, se oli käytetty, kaverini vanha varavapa - korjailtu sellainen. Se kelpasi minulle monta vuotta, kuten kaikki muukin ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi saatu käytetty harrastusväline. Kului vuosia, kehityin niin kalastajana ja perhonsitojanakin, välineet paranivat pikkuhiljaa. Olin saavuttanut lukioikään mennessä sen aikaisten perhokalastusvälineistön tech-ninja -tason. Kaikki omilla taskurahoilla hankittuna, edelleen se isän oppi mielessä, että "kosken rannalla seisominen ja katsominen on arvokkaampaa kuin koskessa kalastaen tolskaaminen". En koskaan liittynyt mihinkään perhokalastusseuraan, en koskaan kalastanut kavereidenki kanssa, vaan yksin tai veljeni kanssa. Mielestäni olin oppinut ymmärtämään luontoa, ainakin hieman, ehkä joku päivä tulisin ymmärtämään sen täysin. Kalastin, kalastin ja kehityin. Uskalsin sanoa olevani hyvä siinä. Erittäin hyvä. En siltikään kilpaillut, en sitomisessa, enkä kalastamisessa. Opetin japanilaisille diplomaateille ja suurlähettiläälle perhonsidontaa jossakin turhantärkeässä tapahtumassa. Kukaan ei koskaan kritisoinut tapaani, perhojani tai mitään muutakaan kalastukseeni liittyvää. Perhoni olivat kauniita ja monimutkaisia. Minut tunnettiin ja tiedettiin yhdeksi joen etevimmistä, jos ei etevimmäksi perhokalastajaksi.

Kului vuosia, ja jouduin opiskelujeni takia pitämään usean vuoden tauon kalastamisesta. Opiskeluaikoina en enää ehtinyt virran äärelle kuin ehkä 10 - 15 kertaa vuodessa, senkin kaikessa hiljaisuudessa. En tavannut muita kalastajia, en nähnyt lajin kehitystä, kun en seurannut alan julkaisuja. Useaan vuoteen en edes avannut yhtään kalastusaiheista kirjaa tai verkkosivua.

Hetki sitten, viime kesänä, aloitin kalastamisen tosissaan taas uudelleen. Vanhat välineet olin vaihtanut vanhempiin ja halvempiin, käytettyihin. Hiilikuidut vaihdoin bambuun, muovisiimat silkkiin. . . En hienoihin alttarilla palvottuihin, vaan käyttökelpoisiin. Sellaisiin, joita kenkiin verrattaessa suoraan täällä foorumilla tuomittaisiin. Ehkäpä Loaken 200:iin. Mikään omassa kalastamisessa ei ollut muuttunut. Nautin yhtä paljon, oikeastaan paljon enemmänkin, koska osasin nyt olla kiinnittämättä huomiota turhanpäiväisiin pikkuseikkoihin ja hienouksiin, ja keskittyä enemmän itse asiaan: rannalla seisomiseen ja katsomiseen. Odottamiseen. - Sain enemmän saalista kuin ennen, nauroin enemmän. Jaoin kokemukset veljeni kanssa. Olin yksinkertaistanut välineistöni, vain perhojeni määrä oli karttunut - laatu sen sijaan laskenut siihen nähden, mitä joskus jaksoin sitoa. Kalat ymmärsivät silti yksinkertaisten sidoksieni päälle ja itse uskoin niihin. Vaikka välineistöni oli siis "heikontunut", ymmärsin silti enemmän kuin koskaan. Ymmärsin yksinkertaisuutta.

Eräs päivä kosken rannalla vastaani käveli poika, jonka oli tuntenut hänen ollessaan ihan pieni. Oli kasvanut kovasti. Yllään hänellään oli viimeisintä huutoa olevat vermeet, minulla vain tweedlätsä, vapa ja pajukori. Hän kertoili kovasti uusimmista välineistään, oivalluksistaan perhonsidonnassa ja uudenaikaisesta kalastustekniikasta, joka näytti tuovan saalista yli äyräiden. - Minä vastasin kahdella lauseella kauniista säästä. Sain tuolla reissulla kaksi kalaa. Kalastin noin vartin, joella olin noin neljä tuntia. -- Myöhemmin joku kertoi, että poika oli saanut lähemmäs parikymmentä kalastettuaan koko yön, ja samaan hengenvetoon ihmetteli omaa pientä saalistani.

Tuon tapaamisen jälkeen olen hiljentänyt vauhtiani entisestään. - Tiedän, että tosissaan, veren maku suussa kalastaen olisin saanut moninkertaisen saaliin. Mutta enhän minä sellaista tarvinnut. Halusin ja haluan vain harrastella. Harrastaa paskasti.


Anteeksi vuodatukseni.

Tane

[/spoiler]

Huomasin tämän vasta juuri. Hieno kirjoitus! Itsellä jäänyt kalastaminen musisoinnin alla vähemmälle, mutta kuinka olisi siitä huolimatta kalareissu kesällä?

E: Ja kiitos vapa ja Barca. Kevyemmistä housuista en tiedä, sillä paidan kangas on kuitenkin aika raffia ja toisaalta hömmän farkut eivät ole sitä järeintä tavaraa. Enkä myöskään usko Ivyn hyväksyvän kaulusten rollia ja Gantin kassia tuolilla. ;)

[Lh]

Ei tuo ascot oikeasti noin paljoa kiillä. Kivasti omasta mielestä kontrastoi pellavaan.

prässit kyllä toimis!

[Tauno]

Nykyään ei enää tehdä asioita päin persettä, koska yrittäminen itseisarvoisesti arvostettavaa, tekijästä tuntuu kivalta ja joku jossain saattaa digata. Lopputuloksena kaikki menee ja se on vielä tosi jees.

[spoiler]Kyllä. Tämän on saanut huomata monesta omasta "harrastuksesta". Syöminen, viinin juominen ja kalastaminen nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Esimerkkinä: olen harrastanut perhokalastusta pienen ikäni. Aloitin sitomalla perhoja ala-aste ikäisenä noin vuoden päivät, ennen kun edes näin ensimmäistä perhovapaa. Kun ensimmäisen vapani sain, se oli käytetty, kaverini vanha varavapa - korjailtu sellainen. Se kelpasi minulle monta vuotta, kuten kaikki muukin ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi saatu käytetty harrastusväline. Kului vuosia, kehityin niin kalastajana ja perhonsitojanakin, välineet paranivat pikkuhiljaa. Olin saavuttanut lukioikään mennessä sen aikaisten perhokalastusvälineistön tech-ninja -tason. Kaikki omilla taskurahoilla hankittuna, edelleen se isän oppi mielessä, että "kosken rannalla seisominen ja katsominen on arvokkaampaa kuin koskessa kalastaen tolskaaminen". En koskaan liittynyt mihinkään perhokalastusseuraan, en koskaan kalastanut kavereidenki kanssa, vaan yksin tai veljeni kanssa. Mielestäni olin oppinut ymmärtämään luontoa, ainakin hieman, ehkä joku päivä tulisin ymmärtämään sen täysin. Kalastin, kalastin ja kehityin. Uskalsin sanoa olevani hyvä siinä. Erittäin hyvä. En siltikään kilpaillut, en sitomisessa, enkä kalastamisessa. Opetin japanilaisille diplomaateille ja suurlähettiläälle perhonsidontaa jossakin turhantärkeässä tapahtumassa. Kukaan ei koskaan kritisoinut tapaani, perhojani tai mitään muutakaan kalastukseeni liittyvää. Perhoni olivat kauniita ja monimutkaisia. Minut tunnettiin ja tiedettiin yhdeksi joen etevimmistä, jos ei etevimmäksi perhokalastajaksi.

Kului vuosia, ja jouduin opiskelujeni takia pitämään usean vuoden tauon kalastamisesta. Opiskeluaikoina en enää ehtinyt virran äärelle kuin ehkä 10 - 15 kertaa vuodessa, senkin kaikessa hiljaisuudessa. En tavannut muita kalastajia, en nähnyt lajin kehitystä, kun en seurannut alan julkaisuja. Useaan vuoteen en edes avannut yhtään kalastusaiheista kirjaa tai verkkosivua.

Hetki sitten, viime kesänä, aloitin kalastamisen tosissaan taas uudelleen. Vanhat välineet olin vaihtanut vanhempiin ja halvempiin, käytettyihin. Hiilikuidut vaihdoin bambuun, muovisiimat silkkiin. . . En hienoihin alttarilla palvottuihin, vaan käyttökelpoisiin. Sellaisiin, joita kenkiin verrattaessa suoraan täällä foorumilla tuomittaisiin. Ehkäpä Loaken 200:iin. Mikään omassa kalastamisessa ei ollut muuttunut. Nautin yhtä paljon, oikeastaan paljon enemmänkin, koska osasin nyt olla kiinnittämättä huomiota turhanpäiväisiin pikkuseikkoihin ja hienouksiin, ja keskittyä enemmän itse asiaan: rannalla seisomiseen ja katsomiseen. Odottamiseen. - Sain enemmän saalista kuin ennen, nauroin enemmän. Jaoin kokemukset veljeni kanssa. Olin yksinkertaistanut välineistöni, vain perhojeni määrä oli karttunut - laatu sen sijaan laskenut siihen nähden, mitä joskus jaksoin sitoa. Kalat ymmärsivät silti yksinkertaisten sidoksieni päälle ja itse uskoin niihin. Vaikka välineistöni oli siis "heikontunut", ymmärsin silti enemmän kuin koskaan. Ymmärsin yksinkertaisuutta.

Eräs päivä kosken rannalla vastaani käveli poika, jonka oli tuntenut hänen ollessaan ihan pieni. Oli kasvanut kovasti. Yllään hänellään oli viimeisintä huutoa olevat vermeet, minulla vain tweedlätsä, vapa ja pajukori. Hän kertoili kovasti uusimmista välineistään, oivalluksistaan perhonsidonnassa ja uudenaikaisesta kalastustekniikasta, joka näytti tuovan saalista yli äyräiden. - Minä vastasin kahdella lauseella kauniista säästä. Sain tuolla reissulla kaksi kalaa. Kalastin noin vartin, joella olin noin neljä tuntia. -- Myöhemmin joku kertoi, että poika oli saanut lähemmäs parikymmentä kalastettuaan koko yön, ja samaan hengenvetoon ihmetteli omaa pientä saalistani.

Tuon tapaamisen jälkeen olen hiljentänyt vauhtiani entisestään. - Tiedän, että tosissaan, veren maku suussa kalastaen olisin saanut moninkertaisen saaliin. Mutta enhän minä sellaista tarvinnut. Halusin ja haluan vain harrastella. Harrastaa paskasti.


Anteeksi vuodatukseni.

Tane

[/spoiler]

Huomasin tämän vasta juuri. Hieno kirjoitus! Itsellä jäänyt kalastaminen musisoinnin alla vähemmälle, mutta kuinka olisi siitä huolimatta kalareissu kesällä?

Kiitoksia. Kalareissu, ilman muuta!

[konda]

Mikä on tänä päivänä ascotin oikeaoppinen käyttötapa? On jäänyt itselleni vähän epäselväksi, kun en näitä omista...

Eli siis minkä kanssa ja minkä kanssa ei... ja onko näissä jotain muita ehdottomuuksia?

[Posio]

Omaa peruskasuaalia.

[spoiler]

[/spoiler]

Tässä on tavoite oman arkipukeutumiseni perustaksi — toimii siis omaan silmääni aivan loistavasti. Rannehelyt vain korvaisin NATO-remmillisellä kellolla ja toiseksi ylimmän napin pitäisin kiinni. Kesällä farkkujen tilalle chinot ja jalkaan desert bootsit tai kangastennarit. Toimii.

[William]

Näyttää vähän hassulta, kun vyö roikkuu ballseissa.

Barcelonan loistava asukokonaisuus parin sivun takaa jäänyt täysin huomiotta, joten otan nyt velvollisuudekseni kehua kyseistä settiä. Toimii pirun hyvin. Nimimerkki barcelona on kyllä yksi niistä forumisteista, jotka toimittavat aina.

[Tauno]

Omaa peruskasuaalia.

[spoiler]

[/spoiler]

Tässä on tavoite oman arkipukeutumiseni perustaksi. --

On ollut muuten jännä huomata viimeisen puolentoista vuoden aikana, että elämästä ovat suurelta osin jääneet pois ns. kasuaalit tilanteet (pl. kotona oleminen, johon onkin jo aivan eri varustus). - Haluaisinkin nyt virinneen kasuaali vs. klassinen keskustelun lomassa tiedustella, mitä te, toverifoorumiitit, pidätte ns. kasuaalina tilanteena?

---

Omasta mielestä se Lh:n eka keskustelua herättänyt setti oli täyttä klassista pukeutumista. Vaikka en jaottelua pienimmässäkään määrin hyväksy.

Mielestäni on vain kolmea erillaista pukeutumista: 1) hyvin toteutettua, tilanteeseen sopivaa pukeutumista, 2) pukeutumista ja 3) huonosti toteutettua pukeutumista.

Tämä ketju käsittelee kahta ensimmäistä.

[Riki Sorsan veli]

Protip: Low-rise housut ja farkut menee pois #menswearin keskiöstä. Päivittäkää med-high-risellä, ei kuitenkaan Lh-tasoisilla.

Tämä ketju käsittelee kahta ensimmäistä.

notsureiftrolling.jpg

[konda]

mitä te, toverifoorumiitit, pidätte ns. kasuaalina tilanteena?

Mukin ottaminen muiden kuin asiakkaiden kanssa. Esim kavereiden kanssa jonkun kotona tai baarissa.

[Tauno]

Protip: Low-rise housut ja farkut menee pois #menswearin keskiöstä. Päivittäkää med-high-risellä, ei kuitenkaan Lh-tasoisilla.

Tämän ketjun pitäisi käsittellä kahta ensimmäistä.

notsureiftrolling.jpg

FTFM.