Lahkeiden pituudesta: minusta kyseessä on aina kompromissi, jossa jotakin saavuttaakseen täytyy jostakin tinkiä. Kannan yläreunaan (tai pidemmälle, huh) ulottuvassa lahkeessa (sekä hieman lyhyemmässäkin) on ongelmana runsas rypyttyminen etupuolella, joka mielestäni on kiistämättömän rumaa ja antaa huolittelemattoman vaikutelman. Omaan silmääni tämä mitta ei kyllä näytä muutenkaan (eli takaa) hyvältä. Lisäksi haittana on tosiaan lahkeiden herkkä likaantuminen ja suoranainen kastuminen märällä säällä.
Jotta etureunan rypyttymisen voisi välttää kokonaan, jäävät lahkeet auttamatta liian lyhyiksi. Tällöin lahje ei käytännössä voi koskettaa kenkää ollenkaan paitsi ehkä hipaista edestä, jolloin sukat näkyvät jo suorana seisoessa, mikä ei sinänsä mielestäni ole kaunista, ja pahempana esteettisenä ongelmana housut ja kengät eivät sulaudu yhdeksi jatkumoksi vaan muodostavat kaksi erillistä palikkaa joita yhdistää selvästi ohuempi osa, nilkka. Lopputulos ei ole kovin harmoninen. Lisäksi lahkeiden lämmittävä ja suojaava funktio pitkälti menetetään.
Tässäkin paras on kädenlämpöinen keskitie: pyrin pääsääntöisesti siihen, että lahkeen suun ja kengän kannan yläreunan väliin jää n. kolmesta neljään senttiä tilaa.
