Kellokommenttini ei kumpua pelkästään purismista, jossa mekaaniset koneistot ja mielellään klassiset merkit (ja omalla kohdallani tietenkin vintage) olisivat ainoa oikea vaihtoehto, joskin omia kellovalintojani kyllä tuo pitkälti määrittää.
Ainakin minun silmääni tässä on kyseessä muotokielikysymys. Kun muu habitus on hyvin ajanmukaista menswearia ollen isoa ja kulmikasta tavalla jota en osaa pukea sanoiksi (ruudut, kauluskäänteet, jne), voisi kellolle eduksi olla pikemminkin joko hyvin understated ja isohkolla, pyöreällä kellotaululla, tai pikemminkin suorakaiteenmuotoinen, ehkä jopa lähestyen neliötä.
Nyt ko. Junghansista olen heti näkeväni 90-luvun tyyliä olevan hieman liian ahtaan ja yksityiskohtia täynnä olevan kullatun kvartsikronon, ja vaikutelma on sama kuin jollekin muulle se, että Tane hienosäätäisi settinsä Ecco-kengillä :-)
Tämä on makukysymys, ja moni halpakin kello istuisi tuohon kokonaisuuteen hyvin. Eräät Timexin mallit taitavat olla lähes ikonisen halpiskellon maineessa ja niitä näkyy tyylikuvissa siellä ja täällä.
Aihe on kyllä mielenkiintoinen. Olenkohan yksin tässä arviossani? Ei olisi ensimmäinen kerta kelloasioissa... :-)
