Keikaroinnista en tiedä mitään: pidän ihan samoja rättejä ja lumppuja siellä oikeassa elämässä kuin muutamassa kuvassa tällä foorumilla ja käyttäydyn - tunne- ja muista tiloista riippuen - ihan yhtä uhmakkaasti / kärkkäästi kuin täällä. Sukuvika, sanoisin. Kengistä pidän tosin hyvän huolen - ainakin suomalaismittapuulla - joskaan en niitä koskaan peilikiiltäviksi spit shine -metodia käyttäen hinkkaa. Mokkakenkien annan tosin vanheta arvokkaasti 'loving neglect' -periaatteen mukaan ts. jokin desert boot on parhaimmillaan kun se on viittä vaille entinen.
Oxford-kankaat, nappikaulukset, luonnollishartialinjaiset tweed-takit, flat capit, raskaat siipikärjykset, 60- ja 70-lukuinen soul, Paul Randin graafiset työt, Karel Appelin maalukset, moderni jazz, pre-rafaeliitit, H.P.Lovecraft, Hugo Pratt, Colin McInnes, Mika Waltari, Trufaut, Godard, Iso-Arska, Charles Bronson, punk rock ja Cousteau-pipot ovat minun kavereita. Doc Martensit pääsee mukaan kerhoon vanhan ystävyyden vuoksi, vaikka tiemme ovatkin kulkeneet eri suuntiin.
Sprezzatura Overdrive, Over-The-Top, Official Preppy Handbook, Ralph Lauren vm. 2010 (no voin mä jonkun paidan ostaa jos halvalla lähtee), monokkelit, hiihtomonot, painitrikoot, kaksiriviset, prässilaskokselliset, solmukkeet, suuuuuuuret taskuliinat, windsorsolmut, spectatorit ja Traktorit kuuluvat puolestaan eri leiriin.
Totta puhuen, antaa kaikkien kukkien kukkia kunhan niistä saa savut. Tai sitten ei.
Peace Out, tervetuloa.
Yours truly, tajunnanvirtana, ei-terästetyn earl greyn voimalla.
(not ever to be taken completely seriously, mind ;) )