Sen crepen pito jäällä ja kovassa lumessa (tosin mikään muu kuin nastat eivät pidä kunnolla) perustuu siihen, että crepe on joustavaa materiaalia. Tällöin siinä kosketuskohdassa kitka pysyy, eikä katoa kuten kovan kumin ja jään tapauksessa. Lisäksi crepe ei muutu paljoa kovemmaksi edes -20 asteen pakkasessa. Jotkut kumiseokset pitävät hyvin esim. pikkupakkasilla, mutta ei enää -10 asteen alapuolella, koska lumen ominaisuudet kitkamielessä ovat erilaiset erilämpötilossa, samoin jään. Lämmin lumi antaa helposti periksi kävelijän alla, joten pelkkä kuviointi riittää takaamaan pidon, mutta kun pakkanen kiristyy, niin ihmisen massa ei saa enää kuviota uppomaan tarpeeksi ja kitka katoaa. Crepepohjat ovat yleensä tasaisia, vain pientä rakeista kuviointia, eikä niissä ole samanlaista maastopohjan pitoa, mutta niissä on kohtuullisesti pitoa kaikissa olosuhteissa. Ainakin kovalla pakkasella, kun jään pinta on muutenkin hieman nihkeä, niin crepe pitää siinä erittäin hyvin, mutta taas lähellä nollaa jäällä ei pitoa ole oikeastaan millään muulla kuin nastapohjaisella kengällä.