Nääh, toisille lasi on puoliksi täynnä, toisille puoliksi tyhjä. Paitsi insinööreille joille lasi on vaan väärin mitoitettu. Toisille jää mieleen kanssakulkijan onnistumiset, toisille epäonnistumiset. Itse muistelen mielummin aina niitä onnistumisia. Epäonnistumisia ei tarvitse itse muistaa. Meillä vaimo hoitaa sen puolen muistelut. Kiitettävästi.