Parta ja parranajo

[Mats]

Kerrohan sitten miten meni. Olen kerran kokeillut american shavea, onnistui ihan Itiksessä ja oikein hyvin vieläpä. Eiköhän american shave ole ainoa oikea tapa herrasmiehelle parranajoon. Jos tilillä olisi riittävästi katetta.

[Pete]

Tämä on tällainen oma harrastus. Tulee ajeltua parta safety razorilla joita löytyy kaksi tällä hetkellä Merkur Futur ja Gillette FatBoy tuo FatBoy osoittautui käytössä huomattavasti tuota Futuria paremmaksi. Mutta tuli heti sanomista koska tuo höylä, kotelo, ohjekirja ja teräpakkaus on kuin uusia vaikka ne on vuodelta -59 että en saa sitä käyttää vaan se pitää säilyttää. Joten nyt onkin sitten haussa kohtuuhintainen säädettävä vintage Gillette tuppaa vain nuo mallit jotka on mielessä nousemaan turhan hintaviksi eBayssä. Terinä tulee käytettyä Astra Superior Platinum teriä koska tähänastisista kokeiluista kyseiset terät tuntuvat sopivan parhaiten omalle naamalle ostin kyllä vielä testiin Personna Medical Prep teriä mutta en ole ehtinyt niitä vielä koittamaan kun saapuivat toissapäivänä.

Yleensä tulee parta ajeltua suihkun jälkeen koska parranajo tuntuu silloin miellyttävämmältä. Saunan jälkeenhän tuo olisi vielä mukavampaa mutta kun ei ole omaa saunaa. Ensin tulee laitettua Taylor of Old Bond Street Jermyn Street Collection Luxury Pre-Shave geeliä naamaan sen jälkeen teen partakreemistä vaahtoa koska partasaippuasta en päässyt tykkäämään tai sitten en vain osannut tehdä oikeanlaista vaahtoa. Nyt on tullut käytettyä Taylor of Old Bond Streetin ruusun tuoksuista kreemiä kovasti tyytyväinen olen kyseiseen kreemiin. Nyt ostin kaksi uutta kreemi purkkia jotka ovat Taylor of Old Bond Street Jermyn Street Collection tässä on aivan loistava tuoksu enempää en oikein osaa tästä vielä sanoa kun olen vain kerran koittanut ja toisena tuli Castle Forbes Lime Essential Oil tässäkin on hyvä tuoksu tuoksuu tuoreelta limeltä tätäkin on vain kerran tullut koitettua. Arkena yleensä ajan parran kahteen suuntaan ensin alas ja sitten sivulle koska oma naama ei oikein tykkää enää kolmesta ajosta. Parranajon jälkeen tulee yleensä hinkattua naama vielä alunakivellä ja sen jälkeen kosteusvoidetta perään.

Sutina minulla on tuollainen silvertip mäyränkarvasuti. Kunhan tässä rikastun niin toiseksi sudiksi tulee Simpsons M7 Manchurian Badger tai sitten Simpsons Gary Young LE M7 suti molemmat on vain kyllä aika suolaisen hintaisia ensimmäisellä on hintaa 223£ ja jälkimmäisellä 192£.

[Tommi]

Kerrohan sitten miten meni.

Ihan jännittävä kokemushan se oli! Hiukseni leikattuaan parturi kietoi päähäni pyyhkeen, hieroi naamaani todennäköisesti jotain pehmentävää voidetta ja toi eteeni laitteen, joka puski höyryä naamalleni. Höyrytys kesti ehkä reilut 5 minuuttia. Partasutina parturilla taisi olla jokin villisianharjaksista tehty malli ja partavaahto tuli valmiina purkista. Olisi ollut mielestäni hienoa, jos hän olisi tehnyt vaahdon ihan varta vasten, mutta nyt mentiin aidan matalimmasta kohdasta.

Parturi ajoi parran kaksi kertaa veitsellä: ensin ylhäältä alas ja sitten alhaalta ylös. Ajotyyli oli ihan miellyttävä, mutta alahuulen alapuolelta ajaessa olisi saanut olla varovaisempi, koska iho ärtyi ja rikkoontui siltä seudulta hieman. Myönnetään, että ihoni on keskimääräistä kuivempi ja herkempi, mikä ei varmasti helpottanut ajoa.

Parranajon jälkeen olisin kaivannut iholle rauhoittavaa kylmää vettä, mutta parturi siirtyi suoraan after shaveen. Seurauksena oli normaalia enemmän ikävää kirvelyä. Ajotulos oli hyvää perustasoa, johon pääsen yleensä itsekin ajamalla. Se oli ehkä lievä pettymys, sillä parturi valmisteli parranajon hyvin (höyry, pehmentävä voide), kun taas itse kotona ajaessani valmistelut rajoittuvat lämpimässä suihkussa käymiseen. Toki pitää ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen parranajoni viiteen kuukauteen, mikä saattoi osittain vaikuttaa ajotuloksen keskinkertaisuuteen.

Hintaa parranajolle kertyi 10 euroa, mikä on ymmärtääkseni varsin alhainen suhteessa yleiseen hintatasoon. Todennäköisesti ajatutan partani parturilla tulevaisuudessa vain joissain erikoistapauksissa, koska ajotulos oli "vain" keskitasoa. Ainakin elämysmielessä voin kuitenkin suositella Turkkilaisen parturin (aka High Style) parranajoa.

[PleaseDeleteMe]

Meillä pohjolan pojjiilla kun iho ei kestä sellaista käsittelyä kuin Turkissa, tuo oli jo ehkä aavistettavissakin :). Oliko tyylikästä veitsen terottelua ennen ajoa jne. show-meininkiä yhtään? :D

[Tommi]

Meillä pohjolan pojjiilla kun iho ei kestä sellaista käsittelyä kuin Turkissa, tuo oli jo ehkä aavistettavissakin :). Oliko tyylikästä veitsen terottelua ennen ajoa jne. show-meininkiä yhtään? :D

Ei ollut mitään "ylimääräistä" eli tuollaisia teroitusohjelmanumeroita tms.

[Quijote]

Japanilainen parranajo voisi olla elämys sekin. Sikäläisten miekkojen laatu ja terävyys ovat jo legendaarisia, miettikää japanilaista partaveistä.



Hupaisana sivuhuomiona mainittakoon, että japanin kielen sana partaveitselle, kamisori, tarkoittaa kirjaimellisesti "jumalten kelkkaa".

[Barbarossa]

Swiddu!
Meikäläisen lomawookie saattaisi todellakin olla kamasorin tarpeessa!

[jayjay]

Tämä on tällainen oma harrastus. Tulee ajeltua parta safety razorilla joita löytyy kaksi tällä hetkellä Merkur Futur ja Gillette FatBoy tuo FatBoy osoittautui käytössä huomattavasti tuota Futuria paremmaksi. Mutta tuli heti sanomista koska tuo höylä, kotelo, ohjekirja ja teräpakkaus on kuin uusia vaikka ne on vuodelta -59 että en saa sitä käyttää vaan se pitää säilyttää.

Itsekin ostin juuri viime kuussa Gillette Fatboyn. Yritin puhdistaa uudenveroiseksi kaikin tavoin, mutta siinä on kyllä vähän kellertäviä osia vielä. (Ostin jopa ultraäänipesurin, jossa laite värisee vesialtaassa ja kyllä se hyvin puhdistaa, mutta ei se alkuperäistä loistoa palauttanut). Ehkä hyvä niin, niin uskallan käyttää sitä sen kummemmin varoamatta. Taisin maksaa siitä e-lahdessa 50 dollaria.

Parranajotulos on aivan ylivoimaisesti paras kaikista tähän asti käyttämistäni välineistä. On ollut Philipsin kallista sähkölaitetta ja Gilletten moderneja kolmiteriä.

Aluksi vedin pariin otteeseen mukana seuranneilla 50 vuotta vanhoilla terillä, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Sitten ostin tämän foorumin innoittamana briteistä 60 kpleen samplerpackin ja ero vanhoihin teriin oli kuin yön ja päivän välillä: Iho ei ärsyynny, voi vetää kumpaankin suuntaan (kunhan ensin vetää kerran myötäkarvaan) ja poskista tulee pehmeät kuin kuuluisa vastasyntyneen peppu. Sähköphilipsillä vedettäessä niska oli aina punainen kuin raaka jauheliha ajon jälkeen ja tällä vehkeellä ei synny minkäänlaista ärtymistä.

Tekniikkalajihan se on, mutta opin sen mielestäni hyvin kahdessa viikossa. Vielä on tsempattavaa leuan alta, että saisin sen ajettua vielä nopeammin, mutta tällä hetkellä olen lopputulokseen jo täysin tyytyväinen.

Sitten lopuksi kysymys: Pitäisikö terä aina poistaa safety razorista ajon jälkeen, vai voiko se kuivua ja odottaa seuraavaa ajoa laitteen sisällä?

[Jussi]

Japanilainen parranajo voisi olla elämys sekin. Sikäläisten miekkojen laatu ja terävyys ovat jo legendaarisia

Vähän syyttäkin, vaikka ihan hyviä teriähän ne olivat. Eroa länsim. teräaseisiin on kuitenkin liioiteltu, ehkä siksikin, että teräs oli Japanissa suhteellisen harvinaista ja miekan valmistaminen ritualisoitui suht' varhain. Japanilla on siis miekkojensa suhteen pidempi hypepohja kuin länsimaisilla miekantekijöillä - jotka olivat ehkä enemmänkin taitavia käsityöläisiä ja aikansa tuoreimman teknologian taitajia. Tämän lisäksi superterävyys ei miekassa ole eduksi (terä on "pyöreäposkinen", jotta reunaa tukemassa olisi enemmän metallia ja ase siis käytössä kestävämpi, vaikka toki ihan leikkuureunaltaan terävä).

Partaveitsessä on melkoisesti eroa miekkaan jo hionnan ja optimaalisen kovuuden myötä. Partaveitsi hiotaan "lommoposkiseksi", jolloin itse leikkuuterän reuna on erittäin jyrkkäkulmainen. Kestävyydessä tulee kompromissi, mutta ei partaterän tarvitse kummoinen iskunkestävyydeltään ollakaan...heh.

[Quijote]

Olkoonkin liioteltu, mutta menisin silti väittämään että sikäläisillä perinteillä, teräslaaduilla ja luonnosta löytyvillä erinomaisilla vesihiomakivillä kehut ovat paikallaan. Eikö Japanissa kuitenkin ollut tapana pitää miekat terävämpinä kuin Euroopassa, kun yhteydenotot pyrittiin selvittämään mahdollisimman nopeasti ilman pitkitettyä terien kalistelua? Terän geometrian eroavaisuus nyt on selvää, mutta kun miekat Japanissa aikoinaan kiellettiin, alkoivat monet miekkasepät panostaa partaveitsien ja muiden hyötyvälineiden tekoon. Ovat siis osa samaa jatkumoa.

[Jussi]

Olkoonkin liioteltu, mutta menisin silti väittämään että sikäläisillä perinteillä, teräslaaduilla ja luonnosta löytyvillä erinomaisilla vesihiomakivillä kehut ovat paikallaan. Eikö Japanissa kuitenkin ollut tapana pitää miekat terävämpinä kuin Euroopassa, kun yhteydenotot pyrittiin selvittämään mahdollisimman nopeasti ilman pitkitettyä terien kalistelua?

Tämä on se legendaosuus. Ei Euroopassakaan pitkittymisestä nautittu. Teräviä siis olivat, muutamat alueet toki ihan legendaarisia (syystä ja syyttä) täälläkin.

Japanilaiset kivet olivat/ovat hyviä, tomohagane taas ei teräksenä nyt välttämättä kovinkaan laadukasta (siksi se vaatikin muokkaustaitoa huomattavan määrän). Nykyisellään leikkaan mieluiten ns. "bainite"-miekoilla, koska orggiksemmista teräslaaduista valmistetut vaativat hemmetisti huolta ja huoltoa. Kehitys kehittyy...

Terän geometrian eroavaisuus nyt on selvää, mutta kun miekat Japanissa aikoinaan kiellettiin, alkoivat monet miekkasepät panostaa partaveitsien ja muiden hyötyvälineiden tekoon. Ovat siis osa samaa jatkumoa.

Näinpä - ja, btw, myös Euroopassa näin.

[Jälkiviisas]

Suurin ero on siinä, että Japanissa miekkaa saivat kantaa vain samurait, joiden miekkoihin oli varaa panostaa ja siis tehdä miekkaa kauan useista eri kerroksista siten, että parhaimmat (kuten myös räätälityön kanssa niin eivät kaikki tai edes keskimääräiset) miekat olivat todellisia taideteoksia, teräviä ja kestäviä. Samaten käyttäjien taitotaso oli pääasiassa hyvä, jolloin miekkojen viilto-ominaisuuksia osattiin hyödyntää.

Euroopassa taas miekka oli yleiskäyttöisempi ase ja työn jälki vaihteli suuremmin. Keskivertomiekka oli helposti enemmän nuija kuin teräase ja vaikutus siis perustui enemmän nuijimiseen ja painoon kuin terävyyteen.

[Jussi]

Suurin ero on siinä, että Japanissa miekkaa saivat kantaa vain samurait, joiden miekkoihin oli varaa panostaa ja siis tehdä miekkaa kauan useista eri kerroksista siten, että parhaimmat (kuten myös räätälityön kanssa niin eivät kaikki tai edes keskimääräiset) miekat olivat todellisia taideteoksia, teräviä ja kestäviä. Samaten käyttäjien taitotaso oli pääasiassa hyvä, jolloin miekkojen viilto-ominaisuuksia osattiin hyödyntää.

Euroopassa taas miekka oli yleiskäyttöisempi ase ja työn jälki vaihteli suuremmin. Keskivertomiekka oli helposti enemmän nuija kuin teräase ja vaikutus siis perustui enemmän nuijimiseen ja painoon kuin terävyyteen.

Tämä oli muuten omakin käsitykseni - ennen. Nykyisin olen tässä suhteessa eri mieltä (samoin kuin ovat asehistorioitsijat ja ylipäätään käsitys miekoista). Myös eurooppalainen miekka oli kevyt (yleisimmin 800-1200g, kahden käden raskaammat veiviöt ~1,5kg, raskaat kyläseppien claymoret ~2,2-2,8kg) ja nopeakäyttöinen. Miekka oli sekä idässä että lännessä viilto- ja pistoase. Legendat kymmenien kilojen miekoista voi haudata, etenkin kun mm. sotanuijatkaan (vaikkapa pernach) eivät painaneet juuri parin kilon rajaa enempää (ja olivat toki muotoiltuja mätkimiseen, miekkojen muodonkin ollessa siihen soveltumaton esim. kiertymisen ja taipumisen vuoksi).

Laatuväärinkäsitykset ovat olleet lähinnä populaarikulttuurin tekosia - kannattaa perehtyä esim. museoaseisiin (kaikentasoisiin) kummallakin puolella "aitaa", jos aseet kiinnostavat enemmänkin. Yksinkertaista "noilla oli keskimäärin parempia" -lausuntoa ei oikeastaan voi antaa.

Miekka on ollut kaikkialla erittäin kallis ja symboliarvoltaan korkea ase. Jalkamiehillä - ja ratsumiehilläkin - oli yleensä varsiase, jousen ollessa myös hyvin yleinen (ja erittäin tappava). Tästä(kin) johtuen miekan- ja veitsenteon perinteet ovat siirtyneet ihan meidän aikoihimme asti - hyviä miekkoja tekivät harvat ja niinpä firmat rummuttavat usein tällä perinteellään hieman. Oli kyse sitten saksalaisesta, englantilaisesta, espanjalaisesta, japanilaisesta tai kiinalaisesta miekkaperinteestä. Mm. Wilkinson Sword aloitti aikoinaan miekkapajana.


Ja korjattakoon vielä: Japanissa daishoa eli samurailuokkaa merkitsevää miekkaparia saivat kantaa vain samurait. Sinällään miekan kantoa ei ollut rajattu pelkästään samurailuokkaan.

[Barbarossa]

Nykyisellään leikkaan mieluiten ns. "bainite"-miekoilla, koska orggiksemmista teräslaaduista valmistetut vaativat hemmetisti huolta ja huoltoa. Kehitys kehittyy...

Kerrotko tästä vähän lisää? Mikä miekka sinulla on ko. matskusta? Mitä leikkaat sillä? Tameshigiri-hommia? Jos tämä, mikä koulukunta?

[Osman]

Nykyisellään leikkaan mieluiten ns. "bainite"-miekoilla, koska orggiksemmista teräslaaduista valmistetut vaativat hemmetisti huolta ja huoltoa. Kehitys kehittyy...

Kerrotko tästä vähän lisää? Mikä miekka sinulla on ko. matskusta? Mitä leikkaat sillä? Tameshigiri-hommia? Jos tämä, mikä koulukunta?

Pitäisikö Jedi-Ninja-larppaukselle perustaa oma alue?