Tuolla
toisessa ketjussa Ville jo vähän koskettelikin aihetta, joten ajattelin sen innoittamana (ja nyt kun salaisuuteni on paljastunut :)) naputtaa muutaman rivin kokemuksistani käytettyjen herrain vaatteiden hankkijana. Mielestäni aihe on sikälikin tähdellinen, että moni tyylikkäästä pukeutumisesta haaveileva opiskelija-nuoriherra jää nykyään paitsioon kun finanssit eivät salli vaatekaapin uusimista. Tämä on sairaus, kirpparit ovat jos nyt ei lääke niin helpotus.
Ainakin itselläni käytetyn ostaminen oikeastaan avasi pukeutumisen maailman: aikaisemmin käytin pukua lähinnä niissä työtilaisuuksissa, joissa sitä tarvittiin, mutten pihinä luonteena kehdannut käyttää "hyviä vaatteita" jollei ollut pakko. Nyt kaapissa roikkuu riittävä määrä käyttöpukuja, jotta muuta ei enää tarvitse päälleen vetää, ja käytännössä aina kun tarvitsen jotain "uutta" suuntaan ensimmäisenä kirpputoreille. Pidän nykyisin ainakin osin kirppareilta peräisin olevia vaatteita lähes joka ikinen päivä, silloinkin kun työtehtävä vie johtoportaan äärelle. (Tunnustettakoon tosin, että toimin kauniisti sanottuna luovalla alalla jossa pukeutumissäännöt eivät ole aivan kaikkein jäykimpiä. Siltikin, kuulen usein kehuja laadukkaasta pukeutumisesta joten ilmeisesti ainakin suunta on oikea.)
Vaikka ahaa-elämyksestäni on jo jokunen vuosi, olen edelleen jatkuvasti yllättynyt millaista tavaraa ihmiset heittävät pois. Helsingin UFFeja kiertäessäni olen joka ikinen kerta löytänyt jotain hyvin laadukasta tavaraa - paitoja, irtotakkeja, pukuja, käsintehtyjä nahkakenkiä - ja säännöllisesti priimakunnossa. Oma hypoteesini on se, että pappojen kuollessa nykyisessä t-paitakulttuurissa kasvanut jälkipolvi ei kerrassaan ymmärrä millaisia aarteita edesmennyt on saattanut keräillä - ja kaikki dumpataan UFFille kun "eihän nyt kukaan pukua enää käytä." Vanhojen herrojen varastojen ohella, Bossin puvuissa vaikuttaa olevan jotain, mikä saa ihmiset hylkäämään ne kiireellä. Esim. Fredan UFFilla tuntuu olevan parempi valikoima Bossia kuin Stockmannilla ;).
Filosofia riittäköön, seuraa muutama käytännön vinkki kierrätystä arvostaville herrasmiehille. Sopii korjata ja jatkaa.
1. Valmistaudu. Käytännössä nimenomaan käytetyn tavaran etsiminen on ohjannut minut oppimaan enemmän vaatetuksesta ja etsimään tietoa, sillä hintalappu ei korreloi mitenkään laadun kanssa. Kirpparikauppiaat eivät yleensä tiedä paremmista miestenvaate- tai muistakaan merkeistä yhtään mitään, joten ne kaikkein laadukkaimmat tuotteet ovat tavallisesti hinnaltaan enintään keskitasoa. Tein aikaisemmin paljonkin muistikirjamerkintöjä mm. erilaisista merkeistä, materiaaleista ja yksityiskohdista joita vaatteesta tulisi tarkastaa, näistä on ollut paljon iloa hektisellä kirpparireissulla.
2. Suunnittele. Hyvää tavaraa löytääkseen täytyy "virittää" aivot havaitsemaan hyvää tavaraa, tarkistakaa vaikka kognitiopsykologiasta. Mieti etukäteen, mitä olet tänään hakemassa: jos haet mustekyniä, löydät mustekyniä vaikka kirpparin pöytä olisi täynnä muuta tavaraa. Pelkästään "kattelemaan" ei kannata lähteä, sillä se on frustraation tie.
3. Pukeudu hyvin. Esimerkiksi istuvuus on paljon helpompi varmistaa, jos mukana on referenssi. Hyvin istuva paita ja nahkakengät ovat mielestäni kirpparireissulle välttämättömyyksiä, ja pikkutakistakin on apua. Jos mahdollista, käytä kalvosinnapillista paitaa - napeista oli huomattavaa apua, kun piti tehdä päätös mittapaitajäämistön ostamisesta. (Kun kiinnostaa kumminkin: 4 uudenveroista paitaa á 8 euroa kappale, merkkejä mm. T&A. Sopivat tismalleen.)
4. Tarkista. Vaikka kuinka miellyttäisi, käy läpi vaatteen jokainen neliötuuma. Olen pari kertaa hankkinut vaatteita joissa onkin inhottava reikä tai joista puuttuu nappi, ja vaikka rahalllinen menetys ei olekaan ollut suurensuuri, harmittaahan se. PS. muista tarkistaa myös hajujen varalta...
5. Merkit ovat apu - mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Nykyisin skannaan nopeasti vaatteiden merkit ja etsin esim. "Super 100," "Two-fold" tai "Harris tweed" tms. merkkejä. Kirppareilta löytää kuitenkin myös vanhempia räätälintekemiä ym. laatuvaatteita joista merkkejä ei pahemmin löydy, joten ennakkoluulottomuus kannattaa. Muista, että istuvuus on merkkiä tärkeämpää!
6. Jos se näyttää huonolta, se todennäköisesti on huono. Kirppareilla liikkuu myös väärennöksiä ja merkkivalmistajiltakin voi tulla sekundaa. Itse olen ostanut merkin perusteella mm. pari paitaa joita ei saa sileäksi sitten millään. Ne parhaat vaatteet puolestaan on erottanut jo kaukaa.
7. Ole kriittinen. Itse olen tehnyt paljonkin hukkaostoksia, mutta nyt vaatekaapin pullottaessa pystyn passaamaan ellei vastaantuleva vaatekappale tms. ole todella hyvä ja/tai sopiva. Vaatturilla voi tehdä pieniä korjauksia, ja projektinani on palauttaa käyttöön muutama vanha käyttöpuku ompelijan avustuksella, mutta kriittisempi lähestyminen olisi säästänyt vähän enemmänkin rahaa.
8. Ole kärsivällinen. Liittyy osin edelliseen - "lumppurinurani" alkuvaiheissa ostin vähän liikaakin "melkein hyviä" vaatteita, kun pelkäsin ettei parempiakaan löydy. Ei kannata. Säännöllisesti edes lähikirpparit pyyhkäisemällä löytää väkisinkin ennemmin tai myöhemmin jotain herkullista. Kannattaa myös varautua siihen, että tulee tekemään alkuvaiheessa parinsadan euron edestä hukkaostoksia, ennen kuin oppii tavoille - ja sittenkin tulee silloin tällöin hankittua sekundaa.
9. Käytä rohkeasti ompelijaa. Hyvin usein vähän liian ison vaatteen saa suhteellisen edullisesti korjautettua juuri hyvin istuvaksi. Kun lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla, että
jokainen valmispuku täytyisi käyttää ompelijalla tai vaatturilla, miksei sitten käyttäisi "raaka-aineena" vähän edullisemmin hankittua tavaraa?
Paikoista: Helsingissä asuvan lienee helpointa suunnata aluksi UFFeille, sillä niissä tavara on ainakin pintapuolisesti tarkastettua ja lajiteltua, ja kaupat ovat auki toimihenkilöystävällisesti iltaseitsemään. Iso-Roba ja Freda ovat käytännössä osoittautuneet suotuisimmiksi miestenvaatehankinnoille. FIDA-kirpparit ovat hyvänä kakkosena, joskin valikoimat ovat yleensä olleet heikommat. Muista kirppareista lähinnä Vallilan (?) makasiinit tulevat mieleen; pikkuvinkkinä, siellä päivystävältä ranskalaisperäiseltä antiikkikauppias-herrasmieheltä (myyntipöytä löytyy etuhallista, takarivistä) kannattaa kysyä täytekyniä sikäli kun on niistä kiinnostunut. Hietalahden kirpparilta voi tehdä kesäaikaan löytöjä, mutta mielestäni siellä on liikaa a) turisteja ja b) hintaa.
Pienillä kirppareilla (esim. erilaiset Samariat jne) on kuitenkin puolellaan yksi etu: niissä voi osua kultasuoneen. UFFit ja muut ketjukirpparit saavat vaatteensa pitkälti keskitetystä keräilystä, kun taas pienemmille puodeilla tulee monesti kerralla esim. kuolinpesiä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos löydät pienestä paikasta yhden tai pari hyvälaatuista ja samankokoista (ja itsellesi tai kaverille sopivaa) artikkelia, pengo koko paikka läpi: on mahdollista, että kyseessä on yhden kuolinpesän tai vanhentuneen vaatekaapin tyhjennys. Esimerkiksi tätä kirjoitettaessa Kallion kirkon lähellä olevalla Samaria-kirpparilla on kokonainen lajitelma aivan mahtavia, englantilaisia ja ainakin osaksi käsintehtyjä huopahattuja koossa 56.
Yleisesti ottaen, tällä hetkellä ehkäpä parhaiten löytää 1970-1980-luvuilla valmistettuja suomalaisia pukineita, ja oman arvioni mukaan parhaat mahdollisuudet on 175-185-senttisillä, vartalotyypistä riippumatta; 190-senttisille tai pidemmille on valitettavasti hyvin vähän valikoimaa. Vaikkeivat esim. suomalaiset puvut laadun aatelia olekaan, olen sitä mieltä että esim. vanhemmat villapuvut ovat säännöllisesti paremman näköisiä kuin edullisemman (ovh 350-500 euroa tai alle) hintaluokan uusiopuvut, ja niistä hyvin istuvat antavat kyytiä vähän kalliimmillekin. Olen myös ollut hyvin tyytyväinen laatupaita- ja solmiovalikoimiin, ja parit arkikengätkin olen mennyt ostamaan käytettyinä. Myös villaiset päällystakit ovat sen verran yleisiä, että talvivaatetarpeeni on tullut täytettyä.
Ja kuten todettua, todellisia aarteita löytää sen verran useasti, että kiertely on ainakin omalta osaltani hyvinkin maksanut siihen käytetyn ajan.
