Keikarin foorumi

jäi mainitsematta että muukin pukeutuminen noudattaa "rouheaa linjaa" englantilaisesta maaseututyylistä ja ivy league - meiningistä valituin vivahtein. Pitänee joskus laittaa jotain MTOP-kuvia. Kokemuksia poronnahasta käsinemateriaalina? Lähetin eilen käsieni ääriviivajäljennökset Liisa Sausolle.

Porosta ei ole kokemusta. Hirvi on ainakin loistavaa käsineissä, peura taas turhan helposti rypistyvää .

Uniqlon vuorittomassa villableiskassa tuollainen ryppy olkapäässä. Korjaantuuko kuumalla raudalla ja höyryllä?

Osaisiko joku neuvoa?

Sain projektiksi tutkia tämän ehostamismahdollisuudet. Kyseessä on isoisäni aikanaan hankkima laukku, ja on iältään n. 80-100 vuotta. Nahanpinnan halkeilua lukuunottamatta tuntuisi olevan ehjä ja jämäkkä kassi. Näillä näkymin tälle riittäisi ulkoinen ehostus, jonka jälkeen laukku jatkaisi edelleen sisustuselementtinä, ellen sitten onnistu jotenkin puhumaan omistussuhteen muutosta itseni hyväksi, jolloin voisin hyvinkin ottaa aika ajoin käyttöön.

Kaipaisin vinkkejä siitä miten ja millä aineella minun kannattaisi tätä käsitellä.

Netissä on monia ohjeita restauroijalle, mutta ainakin glyseriinin käyttämistä uskallan suositella. Olen nähnyt huimia tuloksia ennen-jälkeen -fotoissa.

Aikanaan ostin Villeltä tämän:
https://pecard.com/product-category/antique/

Pelitti hyvin vanhan salkun hoidossa. Omassani toki nahka oli ulkoisesti katsoen aivan erilaista kuin nyt käsillä olevassa.

Monet museot käyttävät Pecardia, mutta en ollut tyytyväinen sen vaikutukseen. Se ei vaikuttanut imeytyvän nahkan pinnan läpi tehokkaasti.

Nyt kun tarkemmin muistelen, niin pinta oli tosiaan aika pitkään "rasvainen", mutta annoin salkun lepäillä rauhassa ja ajan kanssa tuo imeytyi.

Aika monessa nahanhoitotuotteessa näyttää olevan glyseriiniä ja lanoliinia. Syntyisiköhön noita kahta yhdistämällä arkeologisen nahan elvyttävä ihmeaine?

Kun nahka on päässy ajan kanssa huolella kuivumaan, niin pikaista paranemista lienee turha toivoa vaikka olisi millaiset tropit. Eli kuten rosnas tuossa yllä mainitsi, hiljaa hyvä tulee.

Olen katsellut netistä erilaisia ohjeita ja päätynyt siihen, että alkuun voisi suorittaa sienellä varovaisen puhdistuksen satulasaippuaa käyttäen (tai marseillesaippuaa), ja nahan kuivuttua sitten pehmittää ja ruokkia sitä glyseriinipitoisella rasvalla. Ja kärsivällisyyttä sekä aikaa vaaditaan. Mielenkiintoista.

Lainaus käyttäjältä: Laurentius - 31.01.19 - klo:13:18
Näillä näkymin tälle riittäisi ulkoinen ehostus, jonka jälkeen laukku jatkaisi edelleen sisustuselementtinä, ellen sitten onnistu jotenkin puhumaan omistussuhteen muutosta itseni hyväksi, jolloin voisin hyvinkin ottaa aika ajoin käyttöön.

Nahkaa ei kannata käsitellä mitenkään mikäli sitä ei käytetä ja taivuteta tai se kastuu usein. Rasvat hapettuvat ja kovettuvat ajan myötä jolloin nahka jäykistyy yhä enemmän. Museoviraston Kyppi- ja ammattikorkeakoulujen Theseus-tietokannasta löytyy konservointikertomuksia, joista voi tutkia miten museot konservoivat eri esineitä.

Prässäsin puvun housuja tässä ensimmäistä kertaa. Käytin liinaa silitysraudan ja housujen kankaan välissä, jottei kiiltoa varmasti syntyisi. Tein kuitenkin yhden nopean painalluksen silitysraudalla suoraan villakankaaseen ja tästä jäi haalea silitysraudan muotoinen jälki housuihin. Lähteeköhän se ajan kanssa, tai voisiko sille tehdä jotain?

No, kyllähän tuo ulkoisesti jonkin verran parani nahkasaippuan ja rasvauksen (ml. täsmäiskut vaseliinilla) myötä. Yhtä saumaa lukuunottamatta on kuitenkin ehjä ja robusti, tekisi mieli kyllä ottaa käyttöön. Ehkäpä vien vielä suutarille ompeluttamaan parin sentin irvistyksen kiinni, ja katsotaan sitten josko löytyisi jokin sopiva palaveri jota varten voisin pakata paperit ja penaalin tänne...

Lainaus käyttäjältä: Laurentius - 04.02.19 - klo:15:22
[...]sopiva palaveri jota varten voisin pakata paperit ja penaalin tänne...

Sellainen kasariluvun magneetilla sulkeutuva pehmeäkantinen formula- tai robottiaiheinen penaali jossa oli lokeroita joka hemmetin nurkassa!

^Mielessäni oli kyllä tällainen: