Käytöstapojen rappion lyhyt historia

[Arska]

Olisi kannattanut ottaa esille joko yksi hansikas tai molemmat, kääriä ne elegantisti rullalle toiseen käteen ja hujauttaa reilu lätsähdys joko yhden tai useamman teini-idiootin poskelle.

Itsekin kannatan pieksemistä. Valitettavasti näinä aikoina siitä saa herkästi ikävyyksiä; rappio on tunkeutunut oikeuslaitokseenkin. Kuitenkaan pari rikosrekisterimerkintää ei välttämättä ole herrasmiehen tilillä arveluttavaa - kaikkihan riippuu kontekstista.

[Ville]

Itsekin kannatan pieksemistä. Valitettavasti näinä aikoina siitä saa herkästi ikävyyksiä...

Todennäköisesti teinit eivät olisi osanneet myöskään ottaa vastaan pientä annosta, vaan olisivat laittaneet takaisin joko puukkoa tai pesäpallomailaa. Kovin brutaalia.

[VMP]

Mielestäni todellinen herrasmies kyllä pidättäytyy toiseen kajoamasta eikä muutenkaan hyväksy väkivaltaa missään olosuhteissa.

Jos sanallinen nuhtelu ei tepsi - minkä uskon olevan harvinaista varsinkin Suomessa, jossa vieraille puhumisen kynnys on varsin korkea - tai välitöntä reaktiota ei ilkeydentekijältä saisikaan, voi luottaa tai toivoa, että sanan sivallus iskee myöhemmin yön hiljaisina ja yksinäisinä tunteina ja tavat kohenevat.

[Elenkhos]

Sanallisella arvostelulla voi olla nuoreenkin - ja kovinkin välinpitämätöntä esittävälle - suurtakin vaikutusta. Ei välttämättä heti, onkin hyvin todennäköistä, että vastareaktio on hyvin välinpitämätön tai halventava arvostelijaa kohtaan, mutta joskus hän saattaakin miettiä asioita ja muistaa saamansa arvostelun. Tiedostamattomalla vaikutuksellakin voi olla hyvin paljon merkitystä ihmiseen.

Missään nimessä en hyväksy toiseen ihmiseen koskemista rangaistustarkoituksessa tällaisessa tilanteessa. Minua hieman ihmetyttää teidän pahoinpitelyyn yllyttäneiden kanta asiaan. Asiat kannattaa pitää erillään toisistaan, vaikka teinipoika olisi oikeasti sylkäissyt toisen ihmisen päälle tarkoituksellisesti, mistä ei ollut varmaa näyttöä, ei se voi millään muotoa oikeuttaa kyseisen henkilön pahoinpitelyyn.

Tämä hieman kärjistetty ja kieliposkessa heitety väite oikeuslaitoksen rappeutumisesta nyt on jo aivan absurdia. Totta kai pahoinpitely on rikos ja väärin olipa sen motiivina mitä tahansa, lukuun ottamatta ääritilanteita, kuten itsepuolustusta, sotatilaa yms.

[i v y m a n]

^nimenomaan. lisäksi, aikuinen  mies mäiskimässä viisikymmenkiloista viisitoistavuotiasta on vähintään yhtä typerää ja säälittävää kuin viisitoistavuotiaan teiniklopin harjoittama päälle räkiminen.

[Ville]

Minua hieman ihmetyttää teidän pahoinpitelyyn yllyttäneiden kanta asiaan.

...niin, yritin muodostaa aiemman lauseeni siten, että lukijalle olisi ilman muuta selvää sanojen pilailumieli. Harvapa ryhtyisi teinejä hansikkain kouluttamaan.

[Elenkhos]

Sarkasmisi meni minulta täysin ohi.

[VMP]

Sarkasmisi meni minulta täysin ohi.

Samoin.

Sarkasmi, jota itsekin viljelen armotta, on erittäin vaikea laji erityisesti internetissä, jossa toisen käyttämiä painotuksia, äänensävyä ym. ei voi todentaa.

[Elenkhos]

Sarkastiset kirjoitukset ovat uskomatonta nautintoa, kirjoituslajina vain erityisen vaikea. Sarkasmia tulee viljeltyä paljolti myös itse varsinkin puhuessa. Nyt lienemme jo liian kaukana alkuperäisestä aiheesta, joten takaisin siihen.

Toki paheksun Villen tavoin hyvinkin syvästi näiden nuorten mahdollista räkimistä ihmisten päälle, kuten myös räkimistä yleensä, vain räkimisen vuoksi. Tähänpä voisin heittää kysymyksen teille, nimittäin, jos kunnioitusta (vanhempia) ihmisiä kohtaan on joskus ollut, niin mikä sen on saanut katoamaan? Onko kunnioitus kadonnut vai ovatko monet nuoret vain välinpitämättömiä yleensä, eikä mikään muukaan yleensä kiinnosta? Yhteisöllisyyskö kadoksissa?

EDIT: Onnistuin ilmaisemaan itseni huonosti, tarkoituksena ei siis ollut ketjun aloitusviestin kysymyksen toistaminen, vaan yleensäkin sen pohtiminen, onko kunnioitusta ihmisiä kohtaan ollut vai oliko ennen vain kaikki paremmin (tämä viimeinen lause oli sitten sarkasmia).

[VMP]

Lukemani kautta olen antanut itseni ymmärtää, että tämä ikääntyneiden ja vanhuuden kunnioituksen puute ja jopa inho (esimerkkinä inhosta plastiikkakirurgiateollisuus) on erityisesti länsimaista (tai alunperin kristillistä) kulttuuria leimaava piirre. Muualla, kuten Itä-Aasiassa, islamin vaikutuspiirissä ja Afrikassa vanhuksilla on aivan toisenlainen paikka arkielämän hierarkiassa.

Eräässä amerikkalaisen professorikaksikon työstämässä historian opuksessa esitettiin mahdolliseksi selitykseksi kulttuurimme ja luonteemme jatkuva halu uutuuteen ja kehittymiseen - ikääntynyt edustaa sitä vanhentunutta toimintamallia joka tulee hylätä ja korvata. Tällainen ajattelu alkoi tulla leimaavaksi Euroopassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa jo keskiajalla ja sen jälkeen, kun kristityt ensin kirivät naapuriensa rinnalle ja sitten ohitse sivistyksessä ja kehittyneisyydessä. Vain kehityksessä mukana pysyneet selvisivät pystyssä. Menestys toi eurooppalaisille lähes nousukasmaisia piirteitä ja pohjatonta luottoa itseensä.

Mielestäni tämä ajatusmalli ei ota huomioon esimerkiksi Etelä-Euroopassa vallitsevaa vahvaa perhetraditiota, jossa suvun vanhimmilla on oma tärkeä asemansa ja sopineekin enemmän anglosaksiseen ja germaaniseen (johon katson Suomenkin usein kuuluvan) perinteeseen. Toisaalta Etelä-Euroopassa sivistyksen juuretkin yltävät satoja, jopa tuhansia vuosia taaemmas kuin Alppien pohjoispuolella - saati täällä Pohjolan perukoilla.

Tämmöisiä ajatuksia.

[Ville]

Eräässä amerikkalaisen professorikaksikon työstämässä historian opuksessa...

Mikäli kykenet jakamaan opuksen nimen, kerro toki. Kaksikon teoriat vaikuttavat osuvilta, ja teos on todennäköisesti vähintään vilkaisun arvoinen.

[VMP]

Eräässä amerikkalaisen professorikaksikon työstämässä historian opuksessa...

Mikäli kykenet jakamaan opuksen nimen, kerro toki. Kaksikon teoriat vaikuttavat osuvilta, ja teos on todennäköisesti vähintään vilkaisun arvoinen.

Ahh, toki. McNeill & McNeill: The Human Web (suom. Verkottunut ihmiskunta - Yleiskatsaus maailmanhistoriaan). Jätin laittamatta koska vanhuustematiikkaan viitataan kuitenkin erittäin lyhyesti - oikeastaan koko ajatus tuli mainittua jo edellä. Mainio yleistys maailmanhistoriasta kyllä muutenkin kyseessä.

[Ville]

Ahh, toki. McNeill & McNeill: The Human Web (suom. Verkottunut ihmiskunta - Yleiskatsaus maailmanhistoriaan).

Olen lukenut vain hyvää opuksesta, ja tartuin siihen noin pari vuotta sitten. Kovin tylsäksi teos osoittautui, mutta historiafriikeille maistunee hyvin.

[modulaatiosukka]

Oltiin tuossa lounasaikaan Koskikeskuksessa, Tampereella ja huonon lounaskokemuksen jälkeen piti saada parempi maku suuhun ja Spice-Icessa jonotettiin jätskiä. Jonossa seisoskellessa sain yläpuolelta hilluvalta nuorisojoukolta räkäklimpit päähäni. Juoksin ylös ja pari tuolilla istuvaa herraa osasi neuvoa että vaalealippiksiset nuoret menivät ulospäin jotka olivat siinä kohdilla mistä räkiminen oli tapahtunut ja löysin kaksi vaalealippis-päistä ulko-ovelta joilta yritin tentata hienovaraisesti syyttämättä (ettei ollut väärät henkilöt), että olivatko äsken tuossa seisoskelemassa kun pari herraa tunnisti heidät. Tuli vähän ympäripyöreitä vastauksia mutta yksi heitti niin huonon tekosyyn kun kysyin "mahtoikohan jollain teistä valua vähän kuolaa ohi suupielien?", johon heppu sanoi että "joku oli räkinyt siihen seinään jo aiemmin että se varmaan siitä valunut". No eipä siinä mitään jälkiä ollut kun tarkistin vielä asian, mutta en halunnut lähteä haastamaan riitaakaan, peläytin vain sanomalla että käyn vielä raportoimassa vartijalle jos eivät he olleet asiaa nähneet..

Meni kyllä taas päivä niin piloille taas tuon tempauksen takia. Vartijakin täysin voimaton "sitä sattuu, ei sille voi mitään". On sitä itsekin tehnyt muksuna hölmöjä asioita mutta en enää 15-16-vuotiaana viitsisi alkaa räkimään kenenkään päälle. Mitähän tilanteessa olisi kannattanut tehdä?

Aivan ehdottomasti avokämmenellä korville, kurittamisessa ei ole mitään epäilyttävää. Päinvastoin.

Käytöstavoista. Esimerkiksi keskustelutilaisuuksissa puhuminen esityksen päälle on todella raivostuttavaa. Myös kaiken maailman muu härvääminen kyseisissä tilaisuuksissa ottaa pannuun, kuten meikkaaminen, kynsien viilaaminen, kännykän räpläys ja viimeisenä uusin muotivillitys, kannettavan tietokoneen jatkuva selaaminen. Mikään ei ole epäkunnioittavampaa puhujia kohtaan kun moinen halveksunta.

Yksi ikävä oma kokemus tulee viime kesältä mieleen, kun olin paremman puoliskoni kanssa viikonloppuyönä keskustan kahvilan terassilla. Paikalle osui jotain matalaotsaisia alemman luokan yleisöä edustavia pareja, taisi olla pari kappaletta kumpaakin sukupuolta. Sitten siinä alkoi joku käsittämätön härvääminen joidenkin oluttölkkien kanssa (taisi olla kyseessä jotain heikkolaatuista saksalaista olutta) ja lopulta siinä sitten muina miehinä suihkuteltiin sitä herkkujuomaa pitkin poikin paikkoja, muun muassa naiseni nahkaisen perintö-käsilaukun päälle. Oluthan on tunnetusti nahan paras ystävä. Huomautin erittäin kohteliaasti, että oluillaan leikkivät herrasmiehet osoittaisivat todellista gentlemanniutta jos ottaisivat osaa laukun puhdistukseen esimerkiksi paperin ojentamisen etc. muodossa, turha toivo. Miespuoliset uroot alkoivat pullistella rintaansa kun kiimaiset simpanssit ja enemmänkin marakatteja muistuttavat naaraat alkoivat soittaa poskea tyyliin: "Mitä vittuu, ei vit... varmaa pyyhitä mitää, vit..., mitäs vit... meinaat tehä vit... jos ei vit... pyyhitä?". Taisivat siinä jotain vielä mussuttaa mennessään ja huutelivat minkä ehtivät. Vakuutan, että jollei rouva olisi estellyt niin olisin saattanut unohtaa, että eläinrääkkäys on Suomessa lailla kielletty.

[Pchan]

Esimerkiksi henkilökohtaisten asioittensa levittäminen puhelimitse jokaisen vaunussa istuvan tietoon on tulkittavissa toisten reviirille tunteutumiseksi. Ainakaan minua ei kiinnosta kuulla Kalle-sedän suolen toiminnasta tai eilisestä helvetillisestä ryyppyillasta

Hieman myöhäinen vastaus, mutta tutkimusten mukaan julkisilla paikoilla puhelimessa puhumisessa ärsyttää se, että ei kuule koko keskustelua. Sinua siis risoo se, että et kuule mitä sinne suoleen on työnnetty ja mitä sieltä on tullut ulos:-) Ei tuohon ole muuta lääkettä kuin saada läpi kännykät kieltävä laki tai sitten joutuu vain lopettamaan muiden puheluiden kuuntelemisen. Japanissa kukaan ei tiedä, mitä paperiseinän toisella puolella on puhuttu tai puuhattu.