Onko hän viimeinen mohikaani, säälittävä reliikki vaiko peräti uusien (kenties vanhojen) tuulien vapauttaja ja edelläkävijä?
Tätä aihetta olen paljon pyöritellyt päässäni viime vuosina. En usko, että herrasmiesmäinen käytös on muiden silmissä koskaan huono ominaisuus jos se tulee luonnostaan, eikä vain tietyissä tilanteissa kun mies hakee joko huomiota tai hyväksyntää. Herrasmies on herrasmies niin uimahallissa, kaupungin kaduilla, toimistoissa kuin kotipiirissäkin. Kyse ei niinkään ole roolista kuin persoonasta, joka ilmenee käyttäytymisessä ja vuorovaikutustaidoissa. Eikä liioin herrasmiesmäisyys riipu pankkitilin saldosta taikka ammatista, vaikka mielleyhtymät useimmiten moista olettavat.
Kuten Antti Nylén, tuo Suomen ainoa oikea kirjallinen dandy, toteaa: herrasmies on anti-moderni, mutta ei kuitenkaan hylkää kaikkia uudistuksia. Hän voi ajaa vaikkapa vanhalla mersulla, mutta kotona juhlistaa elämää viimeisintä huutoa olevalla äänentoistojärjestelmällä. Herrasmiestä ympäröi jatkuvasti sivistymätön, räävitön massa joka haluaa bilettää, ryypätä ja pitää hauskaa. Kaivella nenää julkisissa, syljeksiä kaduille ja haistatella tuntemattomille. Ongelmia löytää kuka tahansa niitä etsivä, mutta uskon että moderneja herrasmiehiä yhdistää halu viettää aikansa tietynkaltaisessa seurassa, tietynlaisissa ympäristöissä ja eristäytyä epäkelvoksi katsomastaan seurasta. Tästä voisi puhua elitisminä.
En pidä leimasta, jonka elitismi on kielessämme saanut. Jos hakee sanakirjamääritelmää, löytää todennäköisesti jotain seuraavankaltaista: "Elitismi on uskoa siihen, että jokin ihmisryhmä on arvokkaampi tai parempi kuin jokin toinen." Jos tätä tuumailua seuraa, löytää jokaisesta annoksen elitismiä. Mikäli uskoo, että rasistit, narkomaanit tai vaikkapa uusnatsit ovat kelvotonta sakkia, on elitisti. Oli miten oli, kohtaamieni ihmisten perusteella herrasmiehet ovat valitettavan harvaan käynyttä väkeä.
Suomessa on vapaus valita elämäntapansa. Olen kuitenkin huomannut, että mikäli päättää poiketa liikaa massasta, elää vaikkapa goottina, reilusti lävistettynä aktivistina tai takkutukkaisena uushippinä, saa taatusti kuulla valinnastaan. Periaatteessa on mahdollista elää kuten tahtoo, mutta massat pitävät huolen siitä ettei tämä ole käytännössä helppoa. Tarhaiästä lähtien erilaisena elävä kohtaa valtavat yhdenmukaistumisen paineet. Vaikka intohimo herrasmiehen elämäntapaa kohtaan olisi kuinka kova, uskon että suorissa housuissa viihtyvä teini joutuu taatusti silmätikuksi ellei koulukiusatuksi. Tiedän, sillä olen itse saanut kokea massojen inhon. Se jättää ihmisen melkoisen katkeraksi.
