^Hvitfeltin makkaratehtaalle kävi hieman ohraisemmin. Firma paloi. Siinä ei olisi brändäys pahemmin auttanut. Oli muuten yksi kannattavampia pienvalmistajia, ihan vaan tiedoksi.

Minua on nyt aikain kuluessa alkanut risoa tuollainen turhanpäiväinen, teennäinen brändääminen.

Ja olisikohan Anderssonin Valinta sitten kutsuvampi, jos sillä olisi amerikkalaistyyppinen tunnus (selaista 'rullaavaa kaunokirjoitustypografiaa' ) ja nimenä Anderson's? Not likely.

tai sitten



; )

Tuli vaan nimestä heti mieleen, kun on tullut jonkun kerran vierailtua tuolla logojen kaupassa Keskilännessä.

Mutta ei siis kypärää...

Joskus sitä on mieluummin tyylikäs ja varovasti kulkeva kuin rämeihmisen näköinen ja taatusti turvallinen. Voisihan sitä vetää vielä huomioliivit barbourin päälle...

ohessa kuvamanipulaatio, (kuva "lainattu" sartorialist-ketjusta), potta päässä ja ilman pottaa.

Joskus sitä on mieluummin tyylikäs ja varovasti kulkeva kuin rämeihmisen näköinen ja taatusti turvallinen.

Kypäriäkin on tosin ihan tyylikkäitä. Ei sen tarvitse olla tuollainen halvahko sporttimalli.

Räyhäkäs manipuloi meitä muutoinkin ;) Kun kuva on kännetty peilikuvaksi niin takin rintatasku on esim väärälläpuolen, tätä ei välttämättä huomioi suoraan mutta alitajuisesti huomaa että joku kuvassa on pielessä ja ensimmäisenä toki syyttää kypärää :)

Ei pyöräilykypärä koskaan mielestäni ole tyylikäs. Niitä on toki rumia ja vähemmän rumia. Mutta erinomainen turvaväline joka käyttöön olisi hyvä kannustaa.

Pitäisikö farkkujen olla hieman tummemmat, jotta kypärän väritys sopisi paremmin yhteen housujen, tukan ja parran kanssa?

[Kun kuva on kännetty peilikuvaksi niin takin rintatasku on esim väärälläpuolen, tätä ei välttämättä huomioi suoraan mutta alitajuisesti huomaa että joku kuvassa on pielessä]

Räyhäkäs manipuloi meitä muutoinkin ;) Kun kuva on kännetty peilikuvaksi niin takin rintatasku on esim väärälläpuolen, tätä ei välttämättä huomioi suoraan mutta alitajuisesti huomaa että joku kuvassa on pielessä ja ensimmäisenä toki syyttää kypärää :)

Ei pyöräilykypärä koskaan mielestäni ole tyylikäs. Niitä on toki rumia ja vähemmän rumia. Mutta erinomainen turvaväline joka käyttöön olisi hyvä kannustaa.

Tämän häpeällisen tehokeinon apinoin eräästä pukeutumista käsittelevästä blogista. *ilkeää naurua*.

Kypärä on mainio turvaväline, tosin ihmetyttää mikä ajaa ihmisen sellaisten aktiviteettien pariin jossa on vaarana halkaista kallonsa? Itsellänikin pääsääntöisesti potta päässä jos satun fillarilla liikennöimään. Mutta on sitä ikävä raahata mukana.

^Hvitfeltin makkaratehtaalle kävi hieman ohraisemmin. Firma paloi. Siinä ei olisi brändäys pahemmin auttanut. Oli muuten yksi kannattavampia pienvalmistajia, ihan vaan tiedoksi.

Eikös se ole vieläkin olemassa, mutta ei vaan tee venäläistä meetwurstia vaan fokusoitunut tekemään muutamaa erikoistuotetta hyvin?

Minua on nyt aikain kuluessa alkanut risoa tuollainen turhanpäiväinen, teennäinen brändääminen.

No, sekin on niitä asioita joita voi tehdä hyvin tai sitten huonosti.

Ja olisikohan Anderssonin Valinta sitten kutsuvampi, jos sillä olisi amerikkalaistyyppinen tunnus (selaista 'rullaavaa kaunokirjoitustypografiaa' ) ja nimenä Anderson's? Not likely.

Ei kai kukaan tätäkään asiaa pakota tekemään päin mäntyä tai muuten vaan perseilemään?

re. hvitfelt.. periaatteessa eli perniön liha tms. tekee muutamaa hvitfeltin vanhaa tuotetta firman nimellä ja reseptillä. yrittivät sitä metvurstiakin mutta eivät onnistuneet joten se sitten loppui.

Jorma Ollilalla eilen A-Plus-ohjelmassa jaloissa mustat kiillotetut monkstrapit ja pitkävartiset sukat, jotka varmistivat ettei paljasta säärtä vahingossakaan pilkistä. Miehen solmio ja paita olivat myös erittäin asialliset. Ei sinänsä erityisen kaunista ja tyylikästä, mutta melko harvinaista ja esimerkillistä. Jos puku vain olisi ollut muu kuin se tavanomainen pikimusta...

Ollilahan käytti munkkeja jo 90-luvulla.

En nähnyt Ollilan kenkiä mutta yllätyin puvun ja paidan istuvuudesta sekä tyylikkästi solmitusta krakasta.

Aivan samoihin juttuihin kiinnittyi huomioni, ja pohdin myös puvun väriä. Ehkä aivan tumma sininen olisi ollut tyylikäs vaihtoehto? Pikaisen guugletuksen perusteella Ollila vaikuttaa suosivan pääasiassa mustaa puvun värinä.

En nähnyt Ollilan kenkiä mutta yllätyin puvun ja paidan istuvuudesta sekä tyylikkästi solmitusta krakasta.

Paita vaikuttikin hihan pituuden ja ranteen ympäryksen perusteella teetetyltä, puku kuitenkin omaan silmääni rekkipuvulta vaikkei siinäkään vikaa ollut.

Olisi erittäin tylsää teettää ja valita musta mittapuku muuhun kuin sitä vaativiin tilaisuuksiin, joita tuskin Ollilallekaan joka viikko tai kuukausi eteen tulee, TV-keskusteluohjelma melkein viimeisimpänä.

Parin tunnin kiillotustyön tuloksen. Ensimmäinen kiillotus, joten ei vielä ihan mene lakeerista, mutta ei onneksi jää liian kauaskaan.

Kuriiri toi melkein perille (meni naapurijoukko-osaston puolelle) Churchsin Burgundit Burwoodit, aika rouheat täysbroguet, sitten vaan hankkimaan sopivia vapaa-ajallisempia housuja ja setti toimii...Herringiltä.