Olen viettänyt tällä viikolla vapaaherran elämää ja sen johdosta olin Kauppakeskus Kämpissä jo kymmeneltä. Näin Schoffan avaavan lasiovet, ja seuraavaksi Bang & Olufsenin myyjällä Stührlingin kellon. Myöhemmin näin Burger Kingin pihvinpaistajalla solmion, joka oli tungettu armeijatyyliin paidan sisään.

Ihan hyvä päivä oli.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

ˆTuolla B&O:n myymälässä kannattaa ilman muuta käydä kuuntelemassa firman lippulaivakaiuttimia. Lysti ei maksa mitään, ääni on eläväinen ja kaiuttimet ovat toistaiseksi ainoat laatuaan Suomessa.

ˆTuolla B&O:n myymälässä kannattaa ilman muuta käydä kuuntelemassa firman lippulaivakaiuttimia. Lysti ei maksa mitään, ääni on eläväinen ja kaiuttimet ovat toistaiseksi ainoat laatuaan Suomessa.

Olen lukenutkin noista. Kaltaiseni puukorva tuskin kuulee mitään.

Dick Johnson laajenee Helsinkiin. Hyvä että kilpailua tulee lisää ja kaunista jos myös tavaraa myydään suoraan hyllystä (enkä tarkoita pelkästään Pallivahaa).

ˆTuolla B&O:n myymälässä kannattaa ilman muuta käydä kuuntelemassa firman lippulaivakaiuttimia. Lysti ei maksa mitään, ääni on eläväinen ja kaiuttimet ovat toistaiseksi ainoat laatuaan Suomessa.

Olen lukenutkin noista. Kaltaiseni puukorva tuskin kuulee mitään.

Tuolla saralla tosin on tarjolla hyvää suomalaistakin tuotantoa.  Esim Gradientin kaiuttimissa on mainioita. 

Tarkoitus onkin, että kaiutinta ei kuule, vaan kaiuttimet unohtaa ja kuuntelee musiikkia tai mitä ikinä laitteilla nyt haluaakin kuunnella.

Minullahan on nuo B&O:n pyramidikaiuttimet tietokonekäytössä ja ei niiden tuottamaan ääneen tule kiinnittäneeksi huomiota. Ajavat siis asiansa. Tarkoitus oli vihjata, että samalta firmalta löytyy myös maltillisemmin hinnoiteltuja äänentoistimia.

Mitkään näistä ottamistani kuvista ei tee oikeutta tälle anoppilassa silmiini osuneeseelle takille. Appiukko ostanut 50-luvulla Vancouverin matkaltaan, mutta ei ole koskaan käyttänyt! Käytännössä NWOT Aquascutumin puolivuorattu upea villakangas/tweed -päällystakki. Vancouverilaisen herrainvaatehtimon tagi sisällä, kuin myös maininta "showerproof". Appiukko tuumasi ettei hän takkia koskaan käyttäisikään, mutta juuri kun oli antamassa minulle keskeytti anopin interventio lahjanluovutuksen....ja saankin takin vasta ensi talven jälkeen ellei appiukko oppisi sitä ennen ko. rotsia käyttämään. 😆

...which was nice.

Mr. Robotissä näyttelijä näyttää paitavalintoja bisnespukeutumisessa. Valkoista ja sinistä sekä toisinaan hieman punertavaa, mutta ei missään nimessä liikaa.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tuo paitakohtaus jäi myös mieleeni, mutta harmillisesti tämä roolihahmo on ns. mulkero. Saman seikan huomioi Heini Welling tuossa lyhyessä klassikkotutkielmassaan Turhamainen mies - narri vai sankari? Kun mieshahmo on hyvin kiinnostunut vaatteistaan, miltei poikkeuksetta tätä yksityiskohtaa käytetään näyttämään, miten turhamainen, itsekäs, pinnallinen tai outo tuo pahishahmo on. Samoin on tehty Mr. Robotissa. Sääli.

http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1582572__Sturhamainen%20mies__Orightresult__X6;jsessionid=44F5C382015470EB6115AE327359378B?lang=fin&suite=cobalt

En ole tullut ajatelleeksi noiden kahden asian välistä yhteyttä. Kai siinä jonkin sortin herkullinen korrelaatio on.

Tässä voisi tehdä listan elokuvista ja televisiosarjoista, joissa hahmo kiinnittää poikkeuksellisen paljon huomiota pukeutumiseensa, mutta ei ole mulkero. Ei niitä niin paljon ole. Harold Finch Kohteessa tulee ainakin mieleen.

American Psyco siinä on hienoja pukuja ja turhamaisia miehiä. Muuten on melko ahdistava elokuva

James Bond? Wall Streetin kakkososan Gekkon vävykokelas on kelpo pukumies. Kingsmas teki vaattureista agentteja. The Great Gatsby poiki oman mallistonsakin. Pulp fictionin Mr. Wolf. Talented Mr Ripley pukeutuu ivy leagueen. American gigolossa vaatteiden hypistelyllä on merkittävä osansa. Quatrophenian modit melkeinpä asuivat sovituskopissa.

Tuleehan noita mieleen kun hetken miettii.

Poirot.