Pidän hieman erikoisena ajatusmallia, jossa ulkomaisille verkkokaupoille pitäisi "laatusyistä" antaa valtava veroetu kotimaisiin kauppoihin verrattuna?
No mielestäni syyksi riittää ihan vaikka se ettei kotimaisista kaupoista löydy tarvittavaa tuotetta edes sillä hirveällä hinnalla vaikka kuinka vonkaisi.
Tietysti muiden puolesta en voi puhua, mutta ainakin omalla kohdallani nuo laatusyyt voi ottaa pois sitaateista, sillä useimmiten itselläni syy ulkomailta tilaamiseen on joko saatavuus tai nimen omaan parempi ja laadukkaampi tuote. Eli nuo laatusyyt ovat kyllä mielestäni täysin validi pointti. Toki Suomesta ostan aina silloin kun mahdollista ja silloin kun en saa enää sen parempaa tuotetta muualta, tai mikäli se ei ole merkittävästi halvempi muualla.
Annan yhden hintaesimerkin tältä syksyltä.. Kyselin eräästä perinteisestä kultasepänliikkeestä tilaustyönä tietynlaisesta sormuksesta hinta-arviota jne. (on käsittääkseni Suomen ainoa liike joka kyseisenlaisia sormuksia enää nykyään valmistaa) Hinta-arvio oli 4000€ vain 14 grammaa painavasta sormuksesta! Englannista vastaava, mutta vain vielä viimeistellympi, niin ikään pitkän historian omaavalta toimijalta, millin isommalla kannan halkaisijalla ja 2 grammaa painavampana 1400 puntaa, eli tämän päivän kurssilla noin 1684€. Että aikamoinen ero mielestäni.. Ja vain siis tukeakseni kotimaista yrittäjyyttä.. Mitenkäs he tukevat vastavuoroisesti minua? Eli suoraan sanottuna en koe velvollisuudekseni harrastaa tässä kohtaa "hyväntekeväisyyttä", koska minua kohtaan sitä ei harrasta tasan kukaan, vaan aina joudun kaikesta ja jok'ikisestä asiasta maksamaan täyden hinnan+Suomilisän.
Sitten pari esimerkkiä saatavuudesta... Viime kesänä ei olisi saanut mistään kotimaisesta alan liikkeestä haluamaani rautamailasettiä vasurina. Ei, vaikka kyseessä oli niinkin yleinen ja tunnettu merkki kuin Wilson. Puumailoihin ei puolestaan saanut sitä vartta minkä halusin kuin erikoistilauksena. Ja tässäkään kohtaa ei todellakaan ollut kyse mistään harvinaisuudesta vaan koko maailman markkinajohtajasta golfmailojen varsissa. No ok, tosiaan "customina" olisi saanut kuukauden odotusajalla ja tietenkin höystettynä "customlisällä". Ulkomaisesta verkkokaupasta kyseisen varren sai kyseisiin lapoihin standardivaihtoehtona pikavalikosta.
Silloin kun Kodakin Ektachrome- diafilmi palasi viimein myöhästyneenä markkinoille, ei sitä tietenkään saanut Suomesta ensimmäiseen puoleen vuoteen mistään. Sitten kun sitä alkoi saamaan, oli hinta sellainen että isomman erän kohdalla (10 rullaa tai enemmän) kannatti maksaa postikulut ja tilata Saksasta. Nyt pisteet Kameratorille, sillä vihdoin ja viimein hinta on sellainen että ainakaan pienempiä eriä ei kannata kauempaa kalastella. Tosin tuoltakin se Ektachrome on usein loppu.
Objektiivien suodattimia ei saa täältä enää mistään, mikäli siis kyseessä on jokin muu suodin kuin läpinäkyvä UV- suodin tai protector. Tai sanotaan että tuurilla saa, jos kamerasi on tyypillisin Nikonin tai Canonin muovinen digijärkkäri niiden omalla yleisimmällä perusoptiikalla, mutta annas olla jos on jokin muu...
Monolevyjä (LP) ei löydy kotimaisista levykaupoista sitä yhtä ainutta Rolling Stones tai Beatles- monokokoelmaa lukuun ottamatta. Mutta koetas löytää esim. jazzlevyjä monoversioina. No toki käytettyjen levyjen kaupoista, mikäli vain jaksat penkoa tarpeeksi. Mutta tämäkin vain Helsingistä. Ja tietysti käytettynä hififoorumilta. Mutta uusissa ei oota tulee vuorenvarmasti.
Tähän samaan vielä liittyen tai sitä sivuten, on myöskin kunnollisen monosetin kasaaminen todella vaikeaa ilman ulkomaan tilauksia. Jos et tunne ketään joka tilauksesta rakentelee tai jos et itse osaa rakentaa hifilaitteita+johtoja/kaapeleita, niin tekemättä jää.
Tämä nyt vähän tuotteena jopa naurattaa, eikä moni voi näitä sietää, mutta sanon silti... Koko Euroopasta ei löydy kunnollista valikoimaa Havaijipaidoista. Joissakin verkkokaupoissa on kahta-kolmea vaihtoehtoa ja that's it. Ja sopivat koot tietenkin aina loppu.
Meinasi aivan unohtua... Kelanauhoja ei saa Suomesta nykyään enää mistään.
Raakadenimiä todella huonosti. Esim. se kaikkein klassisin Levi's Vintage Clothingin vuoden 1947 suora 501 raakana aina loppu sopivien kokojen osalta.
Monikin foorumilainen varmasti muistaa mikä tilanne laatukenkien osalta oli vielä viitisen vuotta sitten. Noh, sitten tuli yksi ainoa putiikki Helsinkiin, sekä Herrainpukimo otti myös kengät valikoimiinsa. Mutta sitä ennen pelkkää ei oota. Herrainpukimon kanssa homma on pelittänyt, mutta tuon Helsingin liikkeen kaveri oli todella haluton myymään 500 euron (muualla tietenkin selvästi halvemmat) oxfordeja toissa kesänä. Olisi ollut vähän kiirekin kaverin häitä varten ja lähestyin ko. herraa sekä sähköpostitse että puhelimitse pariinkin otteeseen. Lupasi soitella takaisin pikimmiten... Noh, sitä puhelua "odotan" vieläkin. Että sellaista kotimaista yrittäjyyttä.
Näitä vastaavia esimerkkejä olisi omalla kohdallani varmasti kymmeniä kun oikein alkaisi muistelemaan, mutta tuossa ehkäpä viimeisimmät ja tuoreimmat esimerkit.