Käytän yleensä ompeluun erinomaisesti toimivaa 70-lukulaista Singerin ompelukonetta. Selviää paikoista, joihin muovirakkineet hyytyvät, joten sillä on mahdollista tehdä myös jonkinasteisia raskaampia ompelutöitä (esim. laukkuja ja muuta tarvittavaa). Uskon tiukasti, että koneen paino on suoraan verrannollinen sen suorituskykyyn.
(Purin muuten k.o. koneen huoltoa varten. Sisällä ei ollut yhtään muoviosaa, rungossakin vain bakeliittinen ommelkuvakelevy. Olin vaikuttunut.)
Nykyisellään ompelen huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta juhla-asuja (naisille) on käsistä lähtenyt, samoin kuin jokunen päällystakki (molemmille sukupuolille), hameita, housuja, erilaisia paitoja ja toki pakollinen pukukin. Ommellessa muuten oppii nopeasti ainakin sen, miksi olkasaumassa (ei hihantiessä vaan etu- ja takakappaleen saumassa) puvun kuvio ei yksinkertaisesti voi kohdistua mikäli räätäli osaa vähääkään hommaansa.
Nykyisin oma taito on pahasti ruosteessa, alan opinnoista on sen verran aikaa. Työn alla kuitenkin on yksi pitkän kaavan mukaan kuosittelemalla suunniteltava päällystakki (teen siis kaavat lakanakangasmallia muokkaamalla), joka ehkä ehtii sopivasti ensi talveksi käyttöön. Tavanomaiset lyhennykset, pidennykset ja kavennukset sentään vielä sujuvat, eikä monikaan RTW-ostos päädy käyttöön olematta hetken ajan osiksi purettuna pöydälläni.
Piilo-ompeleet - housuja lyhentäessä ja muutenkin - teen aina käsin ompelemalla. Kotiompelukoneiden piilo-ommel on harvemmin tyydyttävää laatua, lisäksi kyseessä on helppo ja nopea käsinompeluhomma. Koneessa siis tarvitsee suoran ompeleen, siksakin sekä näiden pituus- ja leveyssäädöt (jälkimmäinen tietenkin siksak-ompeleeseen), ei juuri muuta.
Kaikki kirjailut ja muut vastaavat tehdään - tietenkin - käsin. Koneen jälki ei yksinkertaisesti kelpaa.