Miten rikot pukeutumisetikettiä?

[Sami]

Oletan, että tällä foorumilla useimmat tuntevat melko hyvin etiketin, joten varmasti sitä silloin hienovaraisesti rikotaankin. Yleensähän aika nopeasti selviää, onko mies rikkonut etikettiä tahallaan, hienostuneesti, vai tyylitajuttomuuttaan, vaikka raja näiden kahden välillä ei aina aivan yksioikoinen olekaan. Haluaisin tietää, mitä "agnellismejä" harrastatte?

Tässä omiani:

-pukupaidat villaneuleen alla farkkujen kanssa (okei, ei varmaan kova tyylirike, mutta tosiaan useammin pukupaita kuin button-down)
-shortsit kaupungilla kesäkuumalla, ei silti cargoja vaan hieman dressatummat kauluspaitaan tai pikee-paitaan yhdistettynä
-flip-flopit farkkujen kanssa, jälleen kesäkuumalla
-auki unohtunut (vasemman) hihan nappi puvun takissa (tätä moni ei helposti sulata, mutta... kukaan ei ole koskaan Suomessa edes huomannut asiaa, joten se on lähinnä omaksi ilokseni)
-ilman paitaa kaupassa ...tuo oli sitten vitsi!

Casual-juttuja siis rikon rankemmin, formaaleja todella vähän. En ala elvistelemään, kun olen häävieraana tai vastaavissa tilanteissa. Silloin vaatteiden ja asusteiden istuvuus, materiaalien laatu ja taso tehköön tehtävänsä.
 
Tein tunnustukseni, kertokaapa omianne!

[finanssimies]

-auki unohtunut (vasemman) hihan nappi puvun takissa (tätä moni ei helposti sulata, mutta... kukaan ei ole koskaan Suomessa edes huomannut asiaa, joten se on lähinnä omaksi ilokseni)

Olen joskus sattumalta kiinnittänyt huomiota aukinaisiin hihan nappeihin elokuvia katsoessani. En tiedä olenko yksin tämän mielipiteeni kanssa, mutta voisin herkästi pitää tuota lievänä snobbailuna, sillä kun halutaan kai viestiä enemmän vaatteen laadusta kuin sen kantajasta?

[DandyAndy]

Olen joskus sattumalta kiinnittänyt huomiota aukinaisiin hihan nappeihin elokuvia katsoessani. En tiedä olenko yksin tämän mielipiteeni kanssa, mutta voisin herkästi pitää tuota lievänä snobbailuna, sillä kun halutaan kai viestiä enemmän vaatteen laadusta kuin sen kantajasta?

Minä myös jätän aina hihasta napin auki. Eihän tuo tänä päivänä kerro enää oikein mitään puvun laadustakaan. Aika monissa tankopuvuissakin alkaa ominaisuus olemaan. Eihän takin etumuksenkaan alinta nappia laiteta koskaan kiinni..

-pukupaidat villaneuleen alla farkkujen kanssa (okei, ei varmaan kova tyylirike, mutta tosiaan useammin pukupaita kuin button-down)
-shortsit kaupungilla kesäkuumalla, ei silti cargoja vaan hieman dressatummat kauluspaitaan tai pikee-paitaan yhdistettynä
-flip-flopit farkkujen kanssa, jälleen kesäkuumalla
-auki unohtunut (vasemman) hihan nappi puvun takissa

Muutenkin etikettivirheeni ovat aika lailla samoilla linjoilla Samin kanssa. Kesäkuumalla vapaa-aikaa viettäessäni pukeutumiseni on erittäin epämuodollista kaikin puolin, enkä sitä oikeastaan varsinaisesti etikettivirheeksi miellä, kuten en muuten pukupaitaa villaneuleenkaan kanssa.

[finanssimies]

Minä myös jätän aina hihasta napin auki. Eihän tuo tänä päivänä kerro enää oikein mitään puvun laadustakaan. Aika monissa tankopuvuissakin alkaa ominaisuus olemaan. Eihän takin etumuksenkaan alinta nappia laiteta koskaan kiinni..

Okei vedetään sen verran takaisin, että kyllä minäkin jättäisin napit hihoista auki, mikäli se omissa puvuissani olisi mahdollista. ;-)

[Ville]

En tiedä olenko yksin tämän mielipiteeni kanssa, mutta voisin herkästi pitää tuota lievänä snobbailuna, sillä kun halutaan kai viestiä enemmän vaatteen laadusta kuin sen kantajasta?

Hihanappien auki jättäminen on keikarointia. Se vetää jatkuvasti katsojan huomion hihoihin, eikä kantajan kasvoihin kuten kokoonpanon kuuluisi. Tämä seikka on vahva vedenjakaja, josta voi lukea paljon lisää Askandyn foorumeilta. En ole ketjuja kolunnut, mutta uskoisin suurimman osan asiantuntijoista pitävän aukinappiutta kehnona seikkana. Punainen lanka on tämä: oikeat henkilöt oikeissa piireissä taatusti huomaavat hihanappien avattavuuden, vaikka ne olisivat kaikki kiinni.

Omia tyylirikkojani:

Argyle-kuvioidut sukat myös puvunhousujen kanssa
Formaali musta Crombie-päällystakki farkkujen kera (eninnä sen vuoksi, etten omista vielä muita villakangastakkeja)
Kauluspaidan hihanappien auki jättäminen (jos sellainen/sellaiset paidasta löytyy)

[DandyAndy]

Hihanappien auki jättäminen on keikarointia. Se vetää jatkuvasti katsojan huomion hihoihin, eikä kantajan kasvoihin kuten kokoonpanon kuuluisi.

Noh.. Keikarointia se kyllä lienee, mutta riittävän hienovaraista keikarointia minulle. : )

[i v y m a n]

rikon kenties eniten etiketiä siinä, että pukeudun formaalisti äärimmäisen harvoin.. työssäni - nk 'luovat alat' (ilmaisu jota pidän varsin huvittavana btw) - minua pidettäisiin umpihulluna eksentrikkona mikäli kulkisin liituraidassa päivät pitkät. asiakkaitakin saattaisi ärsyttää kun pompotettava pukeutuisi heitä paremmin.. :D sanotakoon toki tähän että todellista formaaliutta vaativissa tilanteissa (häät, hautajaiset, muodolliset juhlatilaisuudet jne) pukeudun mahdollisimman korrektisti, rikkomatta etikettiä ja yrittämättä erottua turhaan.

pukuetikettiä rikon toisinaan siten, että yhdistän esim. tummanharmaaseen, 50-60-luvun taitteen tyylisesti kapealinjaiseksi leikattuun pukuun isohkokauluksisen button down -paidan ilman solmiota, paidan sävyihi natsaavan, tällöin tarkasti taitellun taskuliinan kanssa. näin toimin tosin äärimmäisen harvoin, ja vain - hm - puolimuodollisissa tilanteissa eli ystäväpiirin illanvietoissa joihin muu miesväki ilmestyy irtotakki ja farkut -yhdistelmässä. ihan vain piruillakseni, ainoita tilanteita joissa tunnen kiusausta erikoisuuden tavoitteluun tätä nykyä.

muita tyylirikkeitäni, kaikki tahallisia mutta harkittuja:
- crombie coat yhdistettynä farkkuihin. huom: käytän aina tummaa denimiä ja liian kuluneet farkut siirrän kotikäyttöön ja lähikauppareissuihin
- toisinaan cut away -kauluksinen pukupaita neulen alla, ilman irtotakkia. näin harvemmin, olenhan button down ja 'proper collar roll' -friikki. mutta kansalainen kaipaa vaihtelua toisinaan..
- mustat reunoskengät (aina derby / blucher, ei koskaan oxford) tummien denimien kanssa
- lyhythihaiset button down-paidat lämpiminä kuukausina, kuumina kesäkuukausina rennosti sammareiden tai arkkujen päällä. viileämpinä kukausina pukeudun joskus lyhythihaiseen bd-paitaan, jonka ylle vedän slipoverin. housuina tällöin farkut, sammarit tai suorat kapealinjaiset housut, kenkinä oxblood broguet, desert bootit tai pennyloaferit. takkina rain mac tai g 9.
- shortsit kaupungilla sandaalien kanssa, tosin vain erittäin kuumina päivinä, paitana lyhythihainen bd tai pikee. tässä kombinaatiossa sorrun t-paitaan vain mökillä tai kotini takapihalla.


formaalissa maailmassa vielä
- taskuliina myös crombie coatin rintataskussa, kiinitetynä kultaisella solmioneulalla jonka päässä helmi. tällöin crombien kaverina eivä luonnollisestikaan ole farkut
- pennyloaferit (weejuns) puvun kanssa, kun haluan olla hieman 'alaspukeutunut'

[Ville]

- taskuliina myös crombie coatin rintataskussa, kiinitetynä kultaisella solmioneulalla jonka päässä helmi.

Etiketti toteaa, että jos päällystakissa rintatasku on, siihen kuuluu aina taskuliina. Kun on tasku, on myös liina. 50-lukua edeltävänä aikana tämä oli erittäin yleistä, mutta nykyisin rintataskuissa näkee (jos niihin mitään laitettu on) eninnä hanskoja tai aurinkolaseja á la italialaiset.

[Ville]

Tässä omiani:
-pukupaidat villaneuleen alla farkkujen kanssa

Enpä kutsuisi tätä etikettivirheeksi lainkaan. Toki vapaa-ajan kauluspaidoissa on aina pehmeät kaulukset, mutta mikään ei estä kovakaulaisia myös vapaa-ajalla. Itse en button down -paitoja tai pehmeäkaulaisia aio koskaan hankkia.

[Sami]

Hihanappien auki jättäminen on keikarointia. Se vetää jatkuvasti katsojan huomion hihoihin, eikä kantajan kasvoihin kuten kokoonpanon kuuluisi. Tämä seikka on vahva vedenjakaja, josta voi lukea paljon lisää Askandyn foorumeilta. En ole ketjuja kolunnut, mutta uskoisin suurimman osan asiantuntijoista pitävän aukinappiutta kehnona seikkana. Punainen lanka on tämä: oikeat henkilöt oikeissa piireissä taatusti huomaavat hihanappien avattavuuden, vaikka ne olisivat kaikki kiinni. (Lainaus Villeltä. Anteeksi, sotkin jotenkin quoten pois)

Onhan siinä keikarointia. Totta on, että oikeat ihmiset huomaavat varmasti hihanappisi toimivuuden. Suomessa hihanappien toimivuus on kuitenkin niin pienen piirin tiedossa oleva asia, että jotenkin sitä vaan nauttii pienestä riskin otosta, jos nyt näin voi sanoa.

Toisaalta, hihanapit ovat vain se tunnetuin keikarointimahdollisuus hyvässä puvussa. Ajatelkaapa esim. puvun kaulusten käsintikkauksia. Useimmat tällä forumilla todennäköisesti pitäisivät/pitävät mielellään päällä takkia, jossa on käsin tehtyjä tikkauksia. Siinäkin annetaan viesti: "Puvun takkini on ainakin osittain käsin viimeistelty (ja kallis)." Tällainen yksityiskohta ei ole mielestäni mitenkään käytännön syillä, kuten kestävyydellä, perusteltu. Ompelukoneella tikkaukset ovat tosiasiassa säännöllisemmät ja siistimmät.

[Ville]

Suomessa hihanappien toimivuus on kuitenkin niin pienen piirin tiedossa oleva asia, että jotenkin sitä vaan nauttii pienestä riskin otosta, jos nyt näin voi sanoa.

Tuli käytyä Dressmannilla, sillä halusin tarkastaa onko laatu muuttunut parempaan suuntaan sitten viime kerran. Huomasin, että monissa ketjun puvuissa on kuin onkin toimivat hihanapit. Tämä totisesti vähentää prestiisiä toimivista hihansuunapeista, koska naapurin Jaskallakin voi olla moinen ominaisuus 170 euroa puvussaan. Edelleen parhaimmat kriteerit erottautumiseen ovat ne klassiset: täydellinen istuvuus, täydelliset yhdistelmät, täydellinen vaatetus tilanteen mukaan. Pukukankaatkin nostavat eleganssikerrointa kovasti.

[DandyAndy]

Tuli käytyä Dressmannilla, sillä halusin tarkastaa onko laatu muuttunut parempaan suuntaan sitten viime kerran. Huomasin, että monissa ketjun puvuissa on kuin onkin toimivat hihanapit.

Juu. Näinhän se on. Aika monesta valmisvaatteesta nuo toimivat hihanapitkin jo löytyvät ja ovat minustakin lähinnä samaa kastia kuin koristetikkaukset. Kannattaa muuten muistaa, että toimivat hihanapit hankaloittavat ymmärtääkseni huomattavasti hihan pituuteen tehtäviä muutoksia. Käsittääkseni ainoa kelvollinen tapa on lyhentää hihaa yläpäästä.

[JMK]

Suurin tietoinen tyylirikkeeni lienee se, että vaihdan useammin silmälasejani kuin hattuani - mustaa villabaskeria. Tilanteesta ja muusta asustuksesta riippuen, baskeri on joko vedetty  eteen (mallia "katalonialainen pappa" kuten Espanjassa syntynyt ystäväni kuvasi) tai keikkuu uhmakkaasti sivulla melkein kuin särmästi taiteltu sotaväen baretti. Kyseessä on eräänlainen "trademark item," mutta olen myös mieltynyt sen helppouteen useimpiin huopahattuihin verrattuna: baskerin kun voi halutessaan rullata ja työntää taskuun.

Yhdistän myös melko usein yhden tai kaksi lievästi anakronistista vaatetta tai asustetta muuten konservatiiviseen pukeutumiseen. Kaksi ehdotonta suosikkiani ovat A5-kokoinen, pähkinänruskea nahkainen olkalaukku, joka aloitti elämänsä v. 1964 Sveitsin armeijan lääkintälaukkuna, mutta on nyt käytössäni muistikirja- ja kamerakotelona, sekä 1950-luvulta peräisin olevasta kuninkaallisten ilmavoimien siniharmaasta pitkästä palttoosta ("greatcoat") hienoisesti muokattu, hansikkaan lailla istuva kaksirivinen talvitakki. Taskukellon käyttäminen työajalla menee puolestaan toimistollamme jo rajan yli ja erikoisuudentavoittelun puolelle, mutta vapaa-ajalla tulee niitäkin ulkoilutettua.

[SirWinston]

Pinttynyt paha tapani on työntää trenssini vyön päät sivutaskuihin ja huikennella takki auki.

Tosin yli 100 askeleen matkoilla vyö löytää solkensa.

[Pchan]

Frakki
- liian lyhyet sukat
- ei-valkoiset kaulahuivi ja käsineet
- kalvosimet ei-aitoa-kultaa

Yllä olevia ei vain parien bileiden vuositahdilla ole jaksanut hankkia.

Avattavista hihannapeista: En ihan hahmota mikä noiden pointti on? Napithan ovat vain reliikki, jolla ei ole funktionaalista merkitystä tänä päivänä. Ainoa tarkoitus on siis visuaalinen. Käsittääkseni hihanapit lanseerasi Napolean, joka halusi estää sotilaita pyyhkimästä nenäänsä ja suutaan hihojen takapuoliin. Etupuolethan olisivat erottuneet rivissä seisottaessa. Uskoisin siis, että alkuperäisiin hihanappeihin ei ole liittynyt napinläpiä lainkaan.