[vain]

Kyllä niitä uskomattomia elämyksiä peleistä kertyi, mutta tosielämässä avuksi on ollut vain englannin kielen verraton osaaminen, nörttikulttuurin tuntemus ja tiedonhaun kehittyminen.

Mistä (mukavasta) harrastuksesta saa merkittävästi paremmat payoffit?

Partio, joukkueurheilulajit ja mikä tahansa vanhempien kanssa suoritettava harrastus näin vaikka esimerkkinä.

Eivät poissulje toisiaan.

Ei niin. Väitettiinkö näin jossain?

Supera:

Ostat tän ja lopetat ihan heti sen konsolipelleilyn.
http://www.jimms.fi/tuote/JIMMS-EPIC-AURORA-V4

[spoiler]Kun lapsesi 20 vuoden kuluttua muistaa miten vedettiin huppu munan ylle, ruutuun tuli vain laatikko CENSORED ja kuinka poliisi pidätti jos 5-dollarin huoran lykkimisen jälkeen ei heittänyt kortsua roskiin (tai jos kuoli aidsiin), tiedät tehneesi oikein. Tämänkin tietäjät tietää ja mormoonit kauhistuvat. Kunhan et anna poikasi ostaa valkoista pukua ja muuttaa nimeään Lariksi.
[spoiler]
[/spoiler]

Jos pojastasi sen sijaan tulee tällainen Halo-larppaaja, tiedät tehneesi tässä elämän kriittisessä vaiheessa pahan virheen.



[/spoiler]

Homottelujutut poistettu ilmoituksen johdosta.
-Lh

^ thnx mate. Tarkoitus vielä pysyä lastenhuoneen puolella laitteiden kanssa. Sitten kun innostun rakentamaan lentosimulaattorin autotalliin niin noita tarvitaan useampi.

Ihan vielä edellisiin viesteihin viitaten - mä en olisi kovinkaan huolestunut lasten peliaddiktiosta. Ei liene mitään syytä olettaa, miksi juuri videopelit koukuttaisivat lapset sen pahemmin kuin mikään muukaan hauska toiminta. Toki rajat on asetettava ja mahdolliset addiktiot hoidettava asianmukaisella tavalla, mutta minään piruna ei kannattaisi pelehin suhtautua. Luonnolliset kiinnostuksen rajat tulevat usein vastaan - uutta ja hienoa peliä varmaan moni pelaisi 8h päivässä, mutta aika nopeasti se suurin into usein laantuu, varsinkin jos itse pelilaite alkaa olla jo tuttu.

On mielestäni myös aika yksipuolista sanoa, että joukkueurheilu tai partio jollain tavalla olisivat objektiivisesti kehittävämpiä harrastuksia kuin pelaaminen(voihan sieltä kiekkojoukkueista tulla niitä nuuskahuulisia renttuja siinä missä pelaaminen voi tuottaa eristäytyneitä nörttejä). Se riippuu ihan täysin siitä, mitä pelejä pelaa. Tietysti jos vain hakkaa NHL:ää tai Fifaa 24/7 niin ei siinä kehity kuin sorminäppäryys (mikä sinänsä on toki tärkeää), mutta parhaimmillaan pelit ovat taidetta yhdistäen kertomataiteen ja visuaalisen taiteen muotoja saumattomasti ja sellaiseen ulkomuotoon puettuna, että taiteesta sinänsä kiinnostumattomatkin haluavat ne kokea. Englannin kielen taito on mielestäni täysin toissijainen hyöty - omasta mielestäni pelit kehittävät mm. luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä, ja parhaimmat tarjoavat jopa elämää suurempia kokemuksia hyvän elokuvan tai musiikkiesityksen tapaan. Ja kyllä, jotkut nettipelit jopa kehittävät sosiaalisia taitoja - tosin itse en ole koskaan jaksanut innostua online-peleistä.

Kasvatuksellisesta näkökulmasta luultavasti helpottaa, jos vanhemmat pelaavat samoja pelejä ja tutustuvat niihin ennen kuin antavat lapsilleen. Pelkän utiliteetin kannalta ei mielestäni suurinta osaa räiskintä- tai urheilupeleistä voi suositella, mutta toki nekin voivat olla hyvää viihdettä. Erilaiset strategia-/ongelmanratkaisupelit voivat olla ihan oikeasti hyödyllisiä kognitiiviselle kehitykselle, ja mikseivät erilaiset motion capture -väkerrykset voisi kehittää kuntoakin. Ja sitten kun lapset alkavat tulla siihen ikään, että pystyvät nauttimaan vakavemmista tarinapainotteisemmista peleistä niin se onkin vasta oikea aarrearkku - vaikea keksiä edes mitään yhtä paljon henkistä täyttymystä tuottavaa kuin pelattava mestariteos. Esim. Blackwell -saaga Wadjet Eye Games -firmalta kertoo leisure suit larryn aikaisilla vintagepikseligrafiikoillaan elämästä, inhimillisyydestä ja kuolemasta niin onnistuneesti, että 99% romaaneista ja elokuvistakin kalpenevat. Vink vink aikuisille pelaajille. http://www.wadjeteyegames.com/games/blackwell-legacy/

Tietenkään pelaaminen ei sinänsä sulje mitään muuta toimintaa pois. Esim. pidän itseäni aika urheilullisena enkä siitä puolesta luopuisi mistään hinnasta, vaikka lapsena lempipuuhaani oli kas kummaa pelaaminen. Enkä koe jääneeni paitsi juuri mistään vaikka lapsena oli joskus sellaisia 8h pelisessioita.

Eikös tuon ikäiset voi laittaa jo ihan PC:n eteen. Ainakin itse räpläsin tuossa iässä jo kavereiden kanssa kuusnelosta, ja kirjoittelin sillä ensimmäisiä koodirivejäni. Joku peliläppäri kehiin vaan ja Steami rullaamaan. Saahan niihinkin peliohjaimia, jos elämyksen pitää olla konsolimainen. Itse en toki mikään peliaddikti ole, vaikka välillä Civ venähtää aamuyölle, tai joskus UT:ta klaanissa piestiinkin satoja tunteja.

Niin tokihan siihen koodaamiseen pitää jonkun käydä antamassa vähän ohjeita alkuun pääsemiseksi, ja sitten se vie mennessään, jos vie.

Syy sille, miksi juuri kakaroiden tulee liikkua, on tässä: "Lasten liikuntataidot, liikkuvuus ja liikehallinta kehittyvät ensimmäisen kymmenen elinvuoden aikana. Kaikkein kriittisin aika lienee päiväkoti-ikäisenä ja aivan alakoulun alussa �" silloin on tärkeää, että lapsi liikkuu monipuolisesti ja hänelle kertyy eri tavoin haastavaa päivittäistä fyysistä aktiivisuutta." (MLL) Siksi näen liikunnan erityisen soveliaana harrastuksena lapsille.

Tunnen paljon miehiä, jotka ovat liikunnallisesti täysin "lahjattomia", ja oppivat liikunnallisia asioita todella hitaasti. Epäilen, että he eivät kiipeilleet puissa tai juosseet kinttupolkuja pitkin, ja ovat sitten vanhana kömpelöitä, heittävät palloa kuin tytöt, ja nilkat menevät solmuun ilman tuettuja kenkiä.

Kyllä PC on paras ja harmi että vanhoja hyviä poliisikinkkuja ei enää ole. Itse ainakin opin englantia kirjoittelemalla "use nightstick" ja "look, listen and feel" jne jne.

Kyllä PC on paras ja harmi että vanhoja hyviä poliisikinkkuja ei enää ole. Itse ainakin opin englantia kirjoittelemalla "use nightstick" ja "look, listen and feel" jne jne.

Joo, PC on paras. Sille on olemassa myös paras lastenpelisarja: Manu ja Matti -pelit. Lapsille sopivaa mutta kivan jännittävää eikä ainakaan liian helppoja.

Pelaaminen on ihan kelpo harrastus. Kohtuudella toki. Kannattaa muuten tästä teemasta kiinnostuneiden vilkaista pelitaito.fi-sivustoa.

Itse asiaan, jos haluaa ihan pelikonsolia, Xbox One ja PS4 ovat molemmat kelpo laitteita. Molemmille saa hyviä lapsille sopivia pelejä. Kinect-pelit ovat kehonhallinnan opetteluunkin ihan päteviä. Kannattaa kuitenkin oikeasti käyttää aikaa sen miettimiseen, mitä pelejä hankkii. Parasta on, jos pelejä voidaan pelata yhdessä lasten kanssa.

Pc-kenttäkin on ihan mahdollinen. Sanoisin kuitenkin, että se on ehkä enemmän vähän vanhemman pelaajan aluetta. Hyvän peli-pc:n hankkiminen ja päivittäminen vie rahaa ja/tai aikaa. Konsolipelit ovat kalliimpia kuin pc-pelit, mutta itse laite tulee merkittävästi halvemmaksi.

Mulla on itse kasattu pc. Pelaan sillä silloin tällöin vaativampaa strategiaa ja mmo-roolipelejä. Lisäksi löytyy useamman vuoden vanha Wii, jolla muksut pelaa MarioKartia, Mario Galaxya jne. yksinkertaisempaa peliä. Pelata ei saa joka päivä ja kerralla voi pelata korkeintaan puoli tuntia. Näin siis alakouluikäisillä.

Konsoli vs. PC: Aikanaan into PC:llä pelaamiseen hiipui jatkuvaan varustelukierteeseen kun uusien pelien uudet ominaisuudet ja jatkuvasti lisääntyvä tehontarve pakotti päivittämään rautaa vähintään vuosittain. Tiedä sitten onko asiat muuttuneen vuosien mittaan, epäilen. PS2 ja xbox olivat silloin kivoja kun ei tarvinnut ihmetellä toimiiko peli vai pitääkö jälleen investoida x määrä valuuttaa uuteen näytönohjaimeen tai johonkin muuhun kalskeeseen.

^ On se muuttunut mielestäni. Muutamat pelit toki kyykyttävät koneen kun koneen, mutta suurin osa toimii muutaman vuoden vanhallakin koneella. Tosin tilanne varmaan muuttuu nyt kun pelejä kehitetään uusille konsoleille, eikä edellisen sukupolven laitteille. Nykyään tosin Steamin kautta löytyy semmoinen kasa pelejä joka makuun, että jos ei tarvitse uusimpia graafisia efektejä, pelaamista riittää loppuelämäksi vaikka kone ei olisi uusinta uutta. Uudet indie-pelit eivät myöskään yleensä vaadi koneelta ihmeitä.

Tämä lähinnä vanhemmille pelaajille. Ketjun aloittajalle varmaan konsoli sopii paremmin.

Nyky-PC kestää vuosikausia ja bonuksena pelipuolella monet pelit tulevat myös PC:lle kun sitä ei pidetä oikeana kilpailijana.
Siihen sitten lisäksi erittäin vireä indiepeli- ja nichekenttä ja GOG (Good Old Games), niin tällaiselle satunnaispelaajalle PC on nykyään se paras kone. Varustelukierteen vuoksi ainakaan hankin kyllä XBoxin ja XBox 360:n, mutta One tai PS4 ei vaan enää houkuttele.

Kimppapeleissä ja lastenpeleissä niin Nintendo voi olla ihan hyvä vaihtoehto, että vaikka Wii U -floppasi Wiin jälkeen. Riippuu tietysti sitten ihan lasten iästä ja siitä haluaako itse heilua mukana.

Nintendo Wii U. Mariot, Zeldat, Donkey Kongit, Metroidit sun muut, mitä muuta voi (lapsi) kaivata? Muilla konsoleilla voi olla vaikka minkänäköstä räimintää, Nintendolla on aina laatua.

Ne jotka on aikoinaan hakannu sellaset pelit kuin Mario 64, Ocarina of Time ja Super Metroid läpi, ymmärtää. :)

PC sopii paremmin jäärälle, joka tykkää pelata 90-luvun klassikkoja (Fallout, HoMM, Civilization, anyone?). Mielummin tarttuu johonkin vanhaan klassikkoon kuin alkaa opettelemaan mitään uutta. Mielikuva ainakin on, että nykypeleissä on sama ongelma kuin elokuvissa: keskinkertaista sisältöä yritetään kuorruttaa tekniikalla.

Päin vastoin. Konsolipelit ovat pääsääntöisesti viimeisen päälle hiottuja, kun taas PC:lle tehdään mitä sattuu Kerbaleita, Euro Truck Simulatoreita ja Minecrafteja (no OK, sen saa nykyään muillekin alustoille). PC-peliskene on noussut mielestäni efektisuosta jo niin ylös, että tässähän meinaa itselläkin alkaa olla kiinnostusta noita uusia pelejä kohtaan. Mielenkiintoiset uudet pelit voivat maksaa olemattomia määriä rahaa. Tsekkaa vaikka Humble Bundlet: "Pay what you want".

Entinen työkaverini antoi kakaroidensa pelata vain tuollaisia rakentavia PC-pelejä, kuten Minecraftia. Ei välttämättä huono idea.