Onhan se nyt selvää, että jos tässäkin otsikossa haukutaan "juntteja", "maalaisia" ja vastaavia niin vastareaktiona kaikki eivät pidä pukumiehistä. Ei pukeutuminen ole mikään neutraali juttu vaan etenkin politiikassa pukeutumisen kautta välitetään tietty viesti. Silloin on syytä muistaa, että kaikki eivät välttämättä pidä siitä viestistä, jolloin vaihtoehtona on tehdä jotain muuta tai olla välittämättä asiasta.
Pukeutuminen on nimenomaan viestintää. Näköaisti on ihmisen tärkein aisti ja ensivaikutelma joka yleensä määrittelee suhtautumisemme uuteen tuttavuuteen syntyy lähes poikkeuksetta ulkonäkövaikutelman mukaan. Muutenkin ihmiset ovat sillä tavalla pöljiä että he uskovat asioiden olevan siten miltä asiat näyttävät tai saadaan näyttämään. Objektiivisuus ja analyyttisyys ei ole ihmisissä tehdasasennettu ominaisuus, mutta se onkin sitten toinen juttu eikä liitey suoranaisesti aiheeseen.
Ihmiset pukeutuvat univormuihin. Pukeutumisella viestitään. Sillä osoitetaan statusta, vahvistetaan ryhmäidentiteettiä, sillä pyritään tietoisesti tai tiedostamatta vaikuttamaan muihin ihmisiin.
Pukeutuminen vaikuttaa enemmän tai vähemmän myös pukeutujan itsensä olemukseen, asenteeseen ja suhtautumiseen ympäristöönsä. Itse vedän arkiaamuisin puvun päälle ja samalla "pukeudun" työrooliin. Tuosta muutoksesta on riittänyt minulle loputtomiin salaista hupia. Samanlaista roolipukeutumista ja rooliin pukeutumista olen mukamas ollut huomaavinani laajemminkin, tiedä sitten onko tuo totta vaiko vain omia haihattelujani.
Väittäisin kumminkin että ihmisillä, varsinkin vahvan ammatti- tai ryhmäidentiteetin omaavien porukoiden edustajilla on taipumusta käyttäytyä roolin päällä ollessaan usein varsin kliseisiäkin stereotypioita vahvistavalla tavalla. "Pukujuppi" voi helposti ryhtyä käyttäytymään odotetun mallin mukaisesti, ovathan ihmiset osittain peilejä jotka heijastavat ympäristönsä viestejä ja muuttavat käyttäytymistään ympäristön heikkojen viestien ja vihjeiden mukaisesti.
Poliitikkojen ja poliittisten toimijoiden pukeutumisessa solmio ja paita näyttävät olevan helpoimpia ja käytetyimpiä semioottisiä työkaluja. Ruudullinen paita ilman solmiota ylänappi auki näyttää olevan statement jolla halutaan irtisanoutua stereotyyppisen pukumiehen leimasta ja hakea duunari-imagoa vaikka päällä olisi kolmen tonnin brioni ja paita räätälin tekemä.