Hetki sitten Lahdessa...

[Tumppi$]

ääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää

[PleaseDeleteMe]

Tuostahan olisi voinut pistää pienen humoristisen show:n pystyyn. Rinta rottingilla ja täynnä itsevarmuutta olisi pitänyt mennä jututtamaan naikkosia että olisivatko halunneet katsoa lähempää vai mistä mahtoi olla kyse, jos olisi tullut puhetta vaatteista että "mikäs keikari sinä luulet olevas", olisi voinut mainita nasevaa tyyliin "Harmi homma jos arvon neidit eivät arvosta klassista pukeutumista, kaikki rennommat vaatteet jäi kartanolle ja kaupungin kattohuoneisto-asunnolla ei ollut kuin pikkutakkeja päälle laittamiseksi, ei täällä farkuissa ja kumisaappaissa tohdi liikkua, viime viikonlopun smokkikin on vielä pesulassa Pariisin reissun jäljiltä.., mutta hyvää illan jatkoa arvon neideille"

[Arska]

"Katohan tuota", aika kommentti luokkansa naiselta. Totesit tämän tapahtuneen räkälän edessä, joten oletan naisen olleen räkälän nainen. Itse kävelin kerran iltapimeällä lähiön parkkipaikan läpi mustissa Eccoissa, tummansinisissä farkuissa, mustassa villakangastakissa ja harmaassa, ruudullisessa kaulaliinassa. Vastaan tullut intialaistyyppinen maahanmuuttajamies ohi mennessään tuhahti äänekkäästi protestoiden näin liian hienoa pukeutumistani. Muutenkin olen huomannut, että ei tämä ryysyjen ihailu ole vain suomalainen hyve, vaan...

Eiköhän se ole niin, että aikansa kutakin, pukeutumisessakin. Meidän mieltymyksiemme mukaiset vaatteet ovat ehkä lähempänä sitä, miten vielä viisikymmentä vuotta sitten pukeuduttiin (työläisetkin) arkena. Saattaa olla, että vääjäämättömästi uusiksi klassisen pukeutumisen ikoneiksi nousevat siistit farkut, tennarit ja virttymättömät college-puserot. Ajat muuttuvat ja niiden mukana aikansa mukainen klassinen mies. Toinen vaihtoehto on pukeutua kuten tahtoo, esim. kävelykeppiin ja knalliin. Yksilö voi olla joko friikki tai mennä lauman mukana sinne, minne se vie - vaikka helvettiin.

Viestiä muutettu foorumin sääntöjen mukaiseksi.

[DandyAndy]

Ottamatta kantaa tässä yhteydessä sen kummemmin pukeutumisasioihin, mutta jotenkin minua sapettaa tuo ihmisten tuhahtelu. Minusta jokaisella yksilöllä on oikeus pukeutua juuri niin kuin haluaa ilman, että kadulla kenenkään tarvitsee asiaa kommentoida. On eri asia käydä keskustelua - ja arvostellakin - ihmisten pukeutumista klassiseen herrain tyyliin keskittyneellä foorumilla kuin, että tekee sitä julkisella paikalla. Minä en ainakaan mene kadulla kenellekään avautumaan mielestäni epäesteettisestä pukeutumisesta. Tähän on kaksi syytä: 1. Se ei ole minusta asiallista käytöstä ja 2. En koskaan pääsisi todennäköisesti kotoa 20 metriä kauemmas, koska kaikki aika menisi ihmisten pukeutumisen korjailuun/arvosteluun.

[DandyAndy]

Ei-dandy henkilö toimii ja pukeutuu täyttääkseen yhteiskunnan suurimman osan odotukset ja oletusarvot. Minusta dandyn itsetarkoitus ei ole toimia juuri päinvastoin kuin muut, vaan muista korrektisti piittaamatta oman elämäntyylinsä suhteen. Olennainen ominaisuus on nimenomaan itsevarmuus, joidenkin mielestä se saattaa vaikuttaa  röyhkeältäkin asenteelta. Röyhkeys ei kuitenkaan voi olla herrasmiehenä itseään pitävän henkilön tavoite. Niinpä itse olen taipuvainen uskomaan ja toiveajattelemaan palstalla esitetyn misantorpian vaikutelman johtuvan yksinkertaisesti vain nirsoudesta.

Hieno kiteytys! Pieni täydennys kuitenkin: kaikki herrasmiehet eivät ole dandyjä, eivätkä kaikki dandyt välttämättä ole herrasmiehiä..

[Tumppi$]

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

[signorlaine]

Ajattelumallissani lähden eräänlaisesta herrasmies-olettamasta: jokainen on herrasmies, kunnes toisin todistetaan.

Uskon että herrasmieheksi joko synnytään tai ei synnytä. Herrasmies omaa luonteen, joka saa tyydytystä auttaessaan takin neidon päälle, kantaessaan hänen laukkunsa ja avaamalla hänelle oven. Joku toinen olisi täysin tyytyväinen saadessaan takin itsensä päälle.

Tässä kohtaa lukija varmaan huomauttaa koulutuksen merkityksestä, ja oikein tekeekin. Koulutus on luonteen ohella toinen ulottuvuus joka tekee ihmisestä oman itsensä. Mutta opiskeltuaan herrasmiehen tavoille tyydyttää ihminen ainoastaan koulutuksensa vaatimukset eikä toimi luonteensa mukaan eikä näin ollen ole herrasmies. (Pyydän, älä heitä kivellä vaan lue loppuun asti.)

Ihminen on luonteensa orja. Saituri ei anna köyhälle lanttia vaikka ymmärtäisikin että se olisi oikein ja hyvä teko. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ihmisellä on vapaa valinta. Hän voi valita toimiiko luonteensa vai koulutuksensa mukaan ja tosiaan, koulutus on arvokas asia. Saituri voi tehdä vasten luontoaan, koulutuksensa rohkaisemana, hyvän teon antaessaan köyhälle lantin ja ajan myötä saiturin mieli voi saada tyydytyksensä tästä. Ihminen on luonteensa orja, mutta luonne on taasen koulutuksen orja.

Palatakseni herrasmieheen, koulutettu herrasmies ei ole syntynyttä herrasmiestä yhtään huonompi tai epäaidompi, mutta vasta sitten kun luonne on taipunut koulutuksen alla ja ihminen täyttää luonteensa, ei koulutuksensa, vaatimukset.

Toiset syntyvät taiteilijoiksi, toiset kielineroiksi, toiset kauppiaiksi, mutta tärkeintä on luonteen syntymän jälkeen jalostaa luonne kohti korkeimpia ihanteita, vahvistaen luonteen hyviä puolia ja karsien luonteen huonoja puolia.

-

Mielestäni olisi mahtavaa saada keikarille myös täysin avoin alue, jossa voisi keskustella politiikasta, uskonnosta ja muista ei-ruokapöytä-aiheista. Keikarin jäsenistö koostuu hienoista persoonista, joiden kanssa olisi mielenkiintoista keskustella myös hieman syvällisemmistä asioista.

Per angusta in augusta,

signorlaine

[dhilsu]

P.S. Ai että mieleni olisi tehnyt huutaa sille naiselle takaisin, että "minuako sinä ryysyläinen tarkoitat"!! Mutta eipähän herrasmies sellaista huutelua harrasta.

Herrasmies ei myöskään oleta, että elähtäneet prostituoidut alkaisivat väittelemään onko Tsehovin näytelmistä Djadja Vanja parempi kuin Tri sestry. ;)

Velvollisuutesi olisi ollut mennä johonkin laadukkaaseen pubiin nauttimaan arvokkaimpia juomia ja pelkällä olemassaolollasi nostamaan Lahden iltapukeutumisen tasoa. Ottaen huomioon kaupungin moukkamaisuuden, herrasmies ymmärtää pitää - sekä omaksi turvakseen että opetukseksi huligaaneille - nyrkkirautaa irtotakkinsa sivutaskussa.

[Ville]

Turkissa vietimme sedän 60-vuotisen olemassaolon juhlistajaisia. Olin melko arkisesti pukeutunut: ruskeat penny louferit, vaaleat puuvillahousut, sininen pellavatakki, sininen solmio, valkoinen kauluspaita, valkoinen taskuliina. Paikallinen myyjä kehui tyyliä, ja kokonaisuutena voin ilolla todeta että Turkissa miehetkin panostavat tyyliseikkoihin. Todellisia tyyliniekkoja en nähnyt, mutta jo pelkkä laajojen massojen panostaminen nostaa hymyn suupielille.

Niin, ja viiksistään turkkilaiset todella pitävät huolen. Muistaakseni paikallisen kulttuurin mukaan juuri viiksistään mies tunnetaan, ja hyvä niin - vaikka kalapuikko olisikin vallitseva malli.

[Tumppi$]

ppppppppppppppppppppppppppppppppppp

[flannel]

Uskon että herrasmieheksi joko synnytään tai ei synnytä. Herrasmies omaa luonteen, joka saa tyydytystä auttaessaan takin neidon päälle, kantaessaan hänen laukkunsa ja avaamalla hänelle oven. Joku toinen olisi täysin tyytyväinen saadessaan takin itsensä päälle.

... ja vieläpä kohteliaisuuksien koskiessa jokaista naista - ei vain nuoria ja kauniita neitosia:)

[signorlaine]

Onko meillä syytä olettaa tuntemattomasta henkilöstä yhtään mitään? Luulo ei ole tiedon väärti ja usein johtaa harhaan.

Ihmisten kohteluun taas pätee kaunis ohje: "Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi." -Zarathustra n. 1000 eKr.

Herrasmiesolettama lähtee siitä, että emme millään tiedä tuntemattomasta henkilöstä onko tämä herrasmies. Voihan hän olla mikä tahansa huijari, vaimon pieksäjä, lurjus tai muuten vaan epatto. Kun seikka ei ole tiedossa, herrasmiesolettaman perusteella voidaan vain otaksua, että hän on herrasmies ja toimia sen mukaan. Sama pätee tietenkin naisiin ja etenkin heihin. Herrasmies on herrasmies prostituoidullekin. Herrasmiesolettama on siis sisäinen ohjenuora, ei toteamus jonkun herrasmieheydestä. En oikein osannut muuten muodostaa ajatustani sanoiksi, joten otin analogian syyttömyysolettamasta.

[dhilsu]

^Arvostan Signorin filosofisia pohdiskeluita, joille voin vain nyökytellä mukana. Uskon myös väittämään synnynnäisestä herrasmiehestä. Jotkut ihmiset osaavat olla kohteliaita ja huomaavaisia luonnostaan, sydämestään. Toisesta ääripäästä voi löytää koulutetun ja käytöstavat opetellut umpimulkku, joka ei voi käsittää, ettei maailma pyörikään juuri hänen napansa ympärillä. Herrasmiesmäisyys lähtee sydämestä ja koulutuksella voi jalostaa sitä. Jotkut löytävät kipinän sydämeensä koulutuksen ja luonteen systemaattisen jalostuksen kautta, mutta heistä tulee todellisia herrasmiehiä vasta kun se kipinä muuttuu liekiksi. Ehkä tätä voisi kutsua vähemmän runollisesti vain henkiseksi kypsymiseksikin?

[DandyAndy]

Ansiokasta pohdintaa toden totta.. Minulla vain on hieman vaikeuksia sulattaa ajatusta siitä, että joku syntyy herrasmieheksi ja joku toinen ei. Minä uskon siihen, että syntyessämme olemme kaikki enemmän tai vähemmän samanlaisia. Toki tietyt fyysiset ja henkisetkin ominaisuudet ovat yksilöllisiä, mutta herrasmiehen käsite on niin kulttuurinen juttu, että synnäinen herrasmieheys tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta. Lähinnä tuosta tulee mieleen Rousseau-henkinen jalo villi, joka ilman sivistyksen korruptoivaa vaikutusta pyrkisi aina moraalisesti ja eettisesti oikeisiin valintoihin. Keskeisin kompastuskivi tässä on mielestäni se, että ymmärtääkseni käsitys herrasmiesmäisestä käytöksestä vaihtelee jonkin verran kulttuurista riippuen. Vaikka moraalisen universalisimin oppeja myötäillen tietyt moraaliset säännöt voitaisiinkin katsoa koskettavan jokaista yksilöä kulttuurista riippumatta ei tällöin kuitenkaan vielä puhuta herrasmieheydestä vaan ihmisyydestä.

Kysymykseen siitä pitääkö meidän olettaa kanssaihmisistä yhtään mitään on mielestäni vastaus helppo. Kyllä. Eiköhän jokainen meistä rakenna käsityksensä ympäröivästä maailmasta enemmän tai vähemmän oletuksien varaan. Minä lähden siitä olettamuksesta, että kanssamatkustajat metrossa eivät halua minulle mitään pahaa. Uskon myös, että useimmilla on sen verran käytöstapoja, että lastenvaunuja työntävä äiti autetaan vaunuineen raitiovaunun kyytiin ja vanhemmille ihmisille annetaan istumapaikka mikäli kulkuvälineessä on täyttä (näiden kanssa usein kuitenkin petyn). Olettama, että kanssaihmiset toimivat tietyllä tavalla mahdollistaa suuren ihmisjoukon kutakuinkin harmonisen toiminnan. Tämähän lienee juuri käytöstapojen olemassa olon syy. Haasteita tähän nykymaailmassa kuitenkin tuo se, että tapakulttuureitakin on monia ja toiset eivät tunnu noudattavan oikein mitään koodistoa. Nyky-yhteiskunta korostaa yksilöllisyyden merkitystä ja niiden haasteiden kanssa meidän on elettävä.

[signorlaine]

DandyAndy:n ylläoleva kirjoitus

Käsite 'herrasmies' on toki kulttuurinen. Luonteenpiirteet eivät kuitenkaan ole kulttuurisidonnaisia, mitä yritän tällä sanoa on se, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä herrasmieskäsitteen merkityssisällöstä, toiset luonteenpiirteet mahdollistavat siihen soveltumisen, toiset eivät. Jokainen ihminen katsoo maailmaa omien silmiensä kautta, minun näkemykseeni herrasmiehestä toinen ihminen luonteenpiirteineen sopii, toinen ei. Minä sisällytän herrasmieskäsiteen merkityssisältöön luonteenpiirteen rohkeus ja tiedän että joku syntyy rohkeana ja joku ei. Muiden luonteenpiirteiden täsmätessä totean että tämä henkilö on käsitykseni mukaan herrasmies. Sinulle, hyvä lukija, herrasmies on erilaisen yhtälön tulos ja niin pitääkin ja on pakko. Jotkut henkilöt syntyvät juuri niiden muuttujien kanssa jotka Sinun yhtälössäsi tuottavat tuloksen 'herrasmies' eikä sinun herrasmiehesi ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin minun. Käsitteet ovat aina enemmän tai vähemmän mielipiteitä, niillä ei ole yhtä ja ainoaa merkityssisältöä. Tietokirjan kootut selitykset ovat sen laatineen tutkijaryhmän mielipiteiden kompromissi joille toki annetaan arvoa ja osaksi näiden standardien mukaan yhteiskunta toimii ja keskustelee. On vain syytä muistaa ettei totuus ole tässä ympäristössä löytänyt täyttymystään.

Kysymys siitä onko meillä syytä olettaa kanssaihmisestä yhtään mitään on monimutkainen. Sinä tiedät että kanssamatkustaja metrossa joko tahtoo sinulle pahaa tai ei. Voit olettaa että kanssamatkustaja ei tahdo sinulle pahaa ja näin rauhoitat mielesi ja luot itsellesi turvallisuudentunteen. Jos taas oletat että kanssamatkustaja tahtoo sinulle pahaa rauhoitat mielesi vaihtamalla vaunua ja taas luot itsellesi turvallisuudentunteen. Tiedät että luulo ei ole tiedon väärti ja ylläolevassa skenaariossa tehdyt oletukset eivät välttämättä pidäkään paikkaansa. Otat siis tietoisen riskin mennessäsi metroon ja kun olet ottanut tämän askelen, miksi tehdä oletuksia jatkosta. Elämä antaa sekä pahaa että hyvää, sille et voi mitään eivätkä oletukset paranna tilannetta yhtään. Ihminen on toki siksi merkillinen olento kun uskoo ja toivoo parempaan oli tilanne mikä hyvänsä. Sen varaan ei kuitenkaan kannata rakentaa.