Itsekin kokeilin taannoin vanhoja flex-teriä - mielestäni viivan eläminen ja variaatio ovat kauniita katsella. Modernit kynät eivät tähän kykene, ja siksi ainoa vaihtoehto onkin hiotuttaa terät italic- tai stub-muotoon. Jotkut valmistajat (Conway Stewart, Bexley...) tosin tekevät italic-teriä jo tehtaalla.
Flex-terässä ei ole kysymys mistään muusta kuin metallin paksuudesta. Muutaman viinilasillisen jälkeen päätin kerran uhrata ensimmäisen kunnon mustekynäni (Aurora joku) kokeellisen kynäsepinnän alttarille. Pienellä viilalla ja/tai hienolla hiomapaperin palalla "reiän" ja kärjen väliä kihnuttamalla syntyi puolessa tunnissa erittäin etevä teräksinen joustoterä, ja vielä hienommalla hiomapaperilla ja lopuksi hammastahnalla kiillottamalla sitä ei edes ulkoa päin huomannut.
Terä oli itse asiassa jopa parempi kuin nykyisessä Gehassani - menin vain, paha kyllä, katkaisemaan kynän korjauskelvottomalla tavalla kahteen kappaleeseen. Kehotan kokeilemaan johonkin edukkaampaan kirjoitusvälineeseen jos asia kiinnostaa, ei ole vaikeaa kunhan on vähän varovainen ettei venytä vahingossa terän puoliskoja vinoon - eikä ahnehdi ja tee
liian joustavaa terää (yhden 1950-luvun Parker Duofoldin olen tällä tavalla pilannut - tosin terä oli muutenkin kiero kuin työtä välttelevä savolainen).
Niin paljon olen kauniilta naisilta saanut ihailevia kommentteja käsialastani joustaviin teriin siirtymisen jälkeen että kannatan lämpimästi :). Flex-terän ikävä puoli on kyllä sitten se, että mustetta kuluu kuin viimeistä päivää. Imupaperin tarpeellisuuden ymmärtää ihan eri tavalla!
Joustoteristähän kuulemma siirryttiin "nauloilla" kirjoittamiseen kun itsejäljentävät lomakkeet tulivat käyttöön - sellaisia joustoterällä ei voi täytellä.
