Teatteri ja ooppera

[Alex Entwistle]

Jos kerran leffoille on oma ketjuun niin miksei näillekin? Toivottavasti en tullut luoneeksi turhaa ketjua.

Mitä kävit viimeksi katsomassa, mitä suosittelet ehdottomasti ja minne et missään nimessä halua muiden menevän.

Itse olin juuri katsomassa Tampereen Teatterissa näytelmän Euroopan taivaan alla ja tykkäsin kovasti. Tunsin huvitusta ja samalla piston omassatunnossa, kun sankarit väänsivät merkkifarkkuja missäs muuallakaan kuin Napolissa. Kaulassani sattui roikkumaan kyseisessä kylässä valmistettu solmio.. Lisäksi voin suositella ehdottomasti Murhaloukkua! Onnistui mielestäni hienosti pitämään katsojan otteessaan, huumorin ajoittain löysätessä otetta vain antaakseen jännityksen voimistua.

Olen toki innostunut teatterista vasta hiljan, joten en lauo mielipiteitäni kokemuksen ja kehittyneen maun syvällä rintaäänellä vaan siltä pohjalta miltä itsestä tuntui.

[Iivana]

Tämä onkin hyvä ketju. Hyvän oopperan ystävä olen heti viimeisen päälle ja siinä sivussa menee toki teatteri, baletti, operetit ja klassisen musiikin konsertit.

Teatterieissa en ole valitettavasti kerennyt käydä pitkään aikaan, viimeksi taisin käydä viime syksyllä katsomassa Shakespearin Kuinka äkäpussi kesytetään -komedian. Nuorempana harrastin teatteria jokseenkin säännöllisemmin, Shakespearia suosittelen. Samoin mikäli tulee mahdollisuus käydä katsomassa joku Goethen tai Schillerin näytelmä, niin ilman muuta kannattaa. Bertolt Brechtiä ja muuta postmodernia paskaa minä taas en suosittele, ei uppoa ainakaan minuun. Mutta makuasioitahan nämä.

Oopperan saralta Wagner on ollut ja tulee aina olemaan kaikkein nerokkain. Mielestäni yhdistänyt loistavasti romantiikan ja realismin. Wagnerin oopperoita olen käynyt katsomassa elämäni aikana reilut sata kertaa. Jokunen vuosi(kymmen) sitten kävin jopa Bayreuthin Wagner festivaaleilla ja sitä suosittelen ehdottomasti. Lähes kaikilla oli frakit.
Wagnerin lisäksi Richard Strauss, Rossini, Puccini ja Beethoven ovat maininnan arvoisia.

Opereteistakin voisin mainita Léharin ja erityisesti iloinen leski -operetti.

[Socrates]

Oopperassa tulee käytyä kerran, kaksi vuoteen, levyltä ei sytytä kuten livenä. Kelvollista hupia yhdistettynä laadukkaaseen illalliseen laadukkaan daamin kera.

Lemppariksi on noussut kolmeen kertaan näkemäni Mascagnin Cavalleria Rusticana. Surumielistä, herkkaa ja dramaattista, bonuksena vahvat assosioaatiot Kummisetien kuvastoon.

[Tommi]

Vaadin teatterille ja oopperalle erilliset ketjut!

[i v y m a n]

Lemppariksi on noussut kolmeen kertaan näkemäni Mascagnin Cavalleria Rusticana. Surumielistä, herkkaa ja dramaattista, bonuksena vahvat assosioaatiot Kummisetien kuvastoon.

Johtuen tästä kummisetä - tai pikemminkin cosa nostra -aspektista mainittu ooppera on yksi niitä harvoja, joka oikeasti kiinnostaa.

Kaikenlaiseen frakki-smokki-meininkiin epäillen suhtautuvana uskon etten ihan hirveästi viihtyisi oopperassa - vaikka musiikillis-visuaalisesti elämys onkin eittämättä kiinnostava.

Kyllä on niin että olen enemmän baarien mies.

[Tommi]

^ Ole huoleti, eversti. Suomessa ei juurikaan törmää frakkeihin ja smokkeihin, kun käyt oopperassa. Siinä mielessä - ja monessa muussakin mielessä - oopperan elitismileima on harhaa.

[Dan-D]

>Juuri näin.  Villatakki on melkeinpä formaaleinta, mihin nyt normaalisti oopperassa törmää.  Vanha kaarti kyllä panostaa, mutta siinä se.  Ei se kovin jäykkää sitten käytännössä ole.

En ole vähään aikaan käynyt sen enempää oopperassa, baletissa kuin teatterissakaan.  Kotimaiseen teatteriin on tullut lähes täydellinen kyllästyminen.  Olisi kivaa, että edes välillä poikettaisiin siitä perussapluunasta, jolla tehdään "elämänmakuista" teatteria.  Se klisee alkaa olla niin kulunut, että nämä vakavan elämänmakuiset teatterit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja ajoittaisia naurunpyrskähdyksiä.

Duunin puolesta joutunut joihinkin revyy-tyyppisiin pläjäyksiin.  Olen vakuuttunut, että revyy on yksinkertaisesti sellainen taidemuoto, jota Suomessa ei kukaan osaa tehdä.  Sitä myötähäpeän määrää.

Periaatteessahan suomalainen teatteri on laadukasta.  Esimerkiksi ulkomaisten teatteriesitysten suomalaiset toteutukset ovat järjestään erittäin hienoja.  Ongelma on, että suomalaisen teatterin käsikirjoitukset toistavat sitä samaa kaavaa.  Ja miksi ihmeessä jonkun täytyy jossain vaiheessa aina vetää itsensä nakkisilleen?

[bowtiepasta]

Ooppera on itselleni tuntematon taiteenlaji. Periaatteessa jossain vaiheessa kiinnostaisi tutustua, esimerkiksi tämä Dr.Atomic voisi olla tsekkaamisen arvoinen.

Teatteriin tutustumisen aloitin tuossa muutamia vuosia sitten ja vaikka vieläkin tulee valitettavan harvoin käytyä, niin ihan hyviä juttuja tullut jo nähtyä. Smedsin Tuntematon oli aikalailla kaiken hehkutuksen arvoinen ja esim Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatterille ohjaama Anna Karenina oli upea. Krista Kososen näyttelijänlahjoja on aika vaikea fiilistellä televisio- ja elokuvaroolien perusteella mutta lavalla suoritus oli kyllä aivan suvereeni.

Muutenkin teatterin puolesta olisi kiva nähdä sellaista kunnon rujoa Parviais-meininkiä. Juska Paarma-trilogian kun olisi aikoinaan päässyt näkemään. Paska ja veri lentämään vaan.

[i v y m a n]

Kotimaiseen teatteriin on tullut lähes täydellinen kyllästyminen.  Olisi kivaa, että edes välillä poikettaisiin siitä perussapluunasta, jolla tehdään "elämänmakuista" teatteria.  Se klisee alkaa olla niin kulunut, että nämä vakavan elämänmakuiset teatterit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja ajoittaisia naurunpyrskähdyksiä.

Todella. Viimeksi olen nähnyt kelvollisen teatteriesityksen noin 10 vuotta sitten - Dario Fo:n Americo (tai jotain sinne päin) Turun kaupunginteatterin Sopukassa, toteutettuna vierasvoimin ts. julmahuvista tuttujen Rasilan veljesten esittämänä. Minimalistinen ja toimiva esitys. Sitä ennen on hyvä ollut 'Huomenna hän tulee' vanhalla Kivipainolla 1991 - ja tämänkin kohdalla voi olla että aika kuktaa muistot. Muut näkemäni jutut on olleet aika huttua.

Noista revyyhommista en edes ala. Jenkit osaa musikaalihomman, Sound of Musicit sun muut, ja senkin parhaiten elokuvissa. Eihän noita kotimaisia edes uskalla mennä katsomaan.

Jotkut lastenteatteriesitykset ovat tosin ihan hyviä - Vartiovuoren kesäteatterin Aladdin edelliskesänä oli ihan hyvä - ja mun poikakin (silloin 4 v) diggaili kovasti.

[i v y m a n]

Muutenkin teatterin puolesta olisi kiva nähdä sellaista kunnon rujoa Parviais-meininkiä. Juska Paarma-trilogian kun olisi aikoinaan päässyt näkemään. Paska ja veri lentämään vaan.

Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.

[Socrates]

Hiukan samantyyppisiä fiiliksiä Suomi-teatterin nykytilasta kuin yllä. Paskanmakua laimentaisi, jos tekisivät edes omavaraisesti, eivätkä niin kovasti tuettuna. Mutta se siitä politiikasta.

Yksi peukuttamisen arvoinen genre on speksi. Muutamien yliopistojen tiedekuntien opiskelijat tekee pro bono - ja amatööripohjalta lähtökohdat huomioiden mitä parhainta viihdettä.

[Tommi]

Viimeisin teatterikokemus on Tampereen Työväen Teatterista, jossa kävin katsomassa Anna Liisan. Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin. Pauli Hanhiniemen kädenjälki esityksen musiikeissa on upeaa kuunneltava ja keskeiset näyttelijäsuorituksetkin vakuuttivat. Kaiken kaikkiaan todella hyvin kasattu paketti, joka sai tunteet nousemaan pintaan - lähes poskille asti.

[bowtiepasta]

Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.

Noo, ei minullakaan varsinaista intressiä wannabe-Parviaisten sekoiluihin. Lähinnä mitä teksteinä tullut luettua pätkiä noista Parviaisen 80-luvun näytelmistä (+mainio Harmagedon-leffa tullut nähtyä) niin kovilta jutuilta vaikuttavat. Ollut aika fyysistä menoa.

[danius]

Kävin itse viimeksi Tampereen työväenteatterissa katsomassa Chicago-musikaalin. Esitys ei ollut häävi, mutta ihan meneviä kappaleita ja hauskaa oli. Miksi tästä kirjoitan, on se, että en ollut aikaisemmin kyseisessä teatterissa käynyt. Oulusta muuttaneena etelän kaupunkien teatterit ovat uusi kokemus. Oulun työväenteatteri on hyvin pieni ja vaatimaton, vallankumoushenkinen. shh..politiikkaa) joten en osannut odottaa Tampereella noin korkeatasoista, hyvin hoidettua ja laadukasta teatteritoimintaa. Mielelläni menen uudestaan kunhan tilaisuus tulee! Kyllä elevää esiintymistä on aina kaikista hienointa seurata, ja teatteri on aina antanut hyviä kokemuksia. Oulun kaupunginteatterissa hyviä esityksiä on ollut ainakin populaarimusiikkia vittulanjängältä ja Dostojevskin krokotiili pienellä näyttämöllä. Paletista olen nähnyt pähkinänsärkijän, mutta en osaa oikein vielä sanoa mitä paletista pidän. Oopperassa ei ole tullut käytyä. Järjestetäänpä joskus tulevaisuudessa keikarilaisten teatteri-ilta ?

[Jussi]

Ooppera upposi nuorempana aika hyvinkin, nykyisellään jäänyt vähemmälle. Teatteriin en oikein ole päässyt sisälle - osin juuri niiden yöelämässäkin heiluvien tosielämän parviaisten & kaikissa näkemissäni kotim. teatteriesityksissä läsnä olevan hyperkorrektin pönötyslausunnan myötä. Jotenkin vain kokee jatkuvaa myötähäpeää. Niinpä nykyisin vastaan ystävieni teatterikutsuihin lähinnä heittämällä suoran "kertokaa kun se filmataan" -letkauksen.

Doctor Atomicin ohimeno kyrsii kyllä. Se olisi kiinnostanut kovin.