Keikari-blogin elistismiä

[Ville]

Mikäli työpäivän aikana taikka vapaalla on vartti joutilasta aikaa, Askandyn mainitusta ketjusta löytää mainiosti inspiraatiota tyyliseikoissa. Tuleepahan myös englantia petrattua.

[joe]

Niin, eriskummallisia yhdistelmiä kehuvat niistä pitävät ihmiset, ne jotka eivät pidä ovat kohteliaasti hiljaa. Kun foorumilla on runsaasti käyttäjiä niin yleensä joku aina löytyy joka pitää melkein mistä hyvänsä.

Asiaan palatakseni, elitismi on hyvä asia ja se ei vaadi (ainakaan näkyvää) ylimielisyyttä. Itse voin tunnustaa, että seuraan Villen blogia hyvin satunnaisesti, mikä lienee tällä foorumilla verrattain harvinaista. Ei se tarkoita, että blogissa jotain vikaa olisi.

[Mikke]

Keikarin blogi on Villen luomus, joten keskustelun sen elitismistä voisi lopettaa lyheen. Tekijä päättää sisällöstä ja jos ei miellytä niin vaihda saittia tai tee parempi. Keikari-blogilla on kuitenkin missio (21.9. 2008), joka tähtää muutokseen suomalaisten miesten pukeutumisessa. Siksi lienee sopivaa, että kohderyhmän puolelta tulee mielipiteitä siitä, miten blogi onnistuu mission toteuttamisessa. Tätähän Ville haki itsekin joku aika sitten tehdyssä lukijakyselyssä.

Minulle keikari-blogi on ollut ylivoimaisen myönteinen kokemus. Tärkeintä on ollut mahdollisuus sen kautta kalibroida omaa pukeutumistyyliä. Saada kaikupohjaa omille ratkaisuilleen, sillä pukeutumiskysymyksissä mies on yksin. Hyvä jos saa vaimolta tukea, lapsista ja kavereista puhumattakaan. Tässä mielessä on yhdentekevää olenko blogin kanssa samaa mieltä vai en. Joka tapauksessa se tarjoaa mahdollisuuden omien käsitysteni peilaamiseen. Ehkä jotain samaa mitä Tim Gallwey sanoo kirjassaan ’The Inner Game of Tennis’: vastustajan kätteleminen pelin jälkeen tarkoittaa kiitosta siitä että hän antoi minulle mahdollisuuden pelata itseäni vastaan.

Joskus tulee tietysti ihan hyödyllistä käytännön tietoa. Niin että kiitos vielä kenkien huopapalavinkistä. Ideat eivät välttämättä aina tule suoraan, vaan yksi johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Yhtä kaikki, blogin ansiota sekin . Keikari ja sen foorumi ovat niitä harvoja palstoja joita seuraan päivittäin ja johon kirjoitan silloin tällöin. Antoisimpina koen ne kirjoitukset, jotka tavalla tai toisella ammentavat maskuliinisen tyylin kokemus- ja tietouniversumista. Vähiten hyödyllisinä pidän yritys- ja tuotemerkkiesittelyjä.

Ymmärrän kyllä niitäkin jotka näkevät elitismiä. Moska-leimoja jaellaan ja maailman parhaita ja kalleimpia ylistellään. Voin kuvitella, että meidän tavisten joukossa on niitä johon tämä jättää toivottomuuden tunteen. Sormella osoittelu ei millään elämänalueella ole kovin tehokas keino ihmiskäyttäytymisen muuttamiseksi.  Joten jos yleisön joukossa näin koetaan, uhraisin asialle muutaman ajatuksen, ennen uhmakasta tyyli-ei-muutu -reaktiota.  Olettaen että syyskuussa määritetly missio on edelleen voimassa. Muutenhan asialla ei ole väliä ja voidaan palata postitukseni toiseen virkkeeseen. Mutta vastuu se on lukijallakin. Ei pidä pahastua vaikka tuntisikin nuolen osuvan. Netin anonyymiteetti tarjoaa optimaalisen teflonin.

Tähän asti keikari on minun sanavarastossani tarkoittanut huikentelevaa ja aroganttia pelleä. Sietämätöntä tyyppiä, jonka yritän kiertää kaukaa. Blogin myötä olen oppinut, että kyse onkin elämäntavasta. Jonkinlaisesta filosofiasta jonka ydintä en ole vielä täysin ymmärtänyt. Johtuneeko siitä että elin herkän nuoruuteni 70-luvulla jolloin suuria teorioita tuli joka tuutista ja jonka takia vierastan kokonaisvaltaisia ajatuskehikkoja ja ideologioita. Keikariutta karsastan siksikin, että haluan pukeutumisen palvelevan minun persoonaani enkä jotain aatetta. Raja kulkee siinä että noudatanko jotain pukeutumistapaa omasta aidosta tahdostani vai siksi että se kuuluu johonkin koodistoon. Voit kuulua koulukuntaan mutta muiden vanavedessä sinusta ei tule taiteilijaa.

Minulle pukeutuminen on jokamiehen käyttötaidetta. Kun pukeutua täytyy, niin miksei sitä tekisi kauniisti, mukavasti ja tyylillä, omien mahdollisuuksiensa ja rajoitustensa puitteissa? Pukeutuminen on älyllisesti ja esteettisesti kiehtovaa ja kunnon vetimet niskassa antavat käsittämättömän hyvänolon tunteen. Kuten muissakin taiteissa, pukeutumisessakin on tietyt perinteet, tekniikat ja koulukunnat. On tietyt säännöt jotka auttavat pyrkimyksessä harmooniseen lopputulokseen. Mutta kuten muissakaan taiteissa, ei pukeutumisessakaan ole mitään algoritmia joka sylkäisisi oikean ratkaisun. Maailmalta voi kerätä rakennuspalikoita mutta itse ne on kasattava. Mitä enemmän palikoita keikari-blogi tarjoaa, sen paremmin se on täyttänyt tehtävänsä.

Foorumi on blogin erottamaton vastinpari. Mitä oli ennen foorumia? Jo sen perustamisesta Ville ansaitsisi valtion apurahan. Ihan samoin kuin blogi, foorumi tarjoaa mahdollisuuden omien käsitysten arviointiin. Kuitenkin, jos elitismistä puhutaan, kerhoutuminen uhkaa. Jos puuhataan keikaritapaamista johon ’aktiivijäsenet’ ovat tervetulleita, niin toki se on elitismiä. Se ei ole kiellettyä, mutta ei pidä ihmetellä jos joku tuntee ettei kuulu joukkoon.

Foorumissa arvostan samoja asioita kuin blogissakin ja se on ollut lukuisten ahaa-elämysten lähde. Sitten ovat erikseen ne asiat jotka näen pelkkinä makukysymyksinä. Mitä juon, kuuntelen tai luen? Sitä mistä pidän. Ei siitä sen enempää. Ne ovat puhtaita makuasioita eikä niihin asioihin liity mitään omakohtaista taiteen rakentamista kuten pukeutumiseen. Heti perään sanon että jos jotkut kokevat näistä asioista postittamisen relevantiksi en mitenkään halua tuomita tai rajoittaa sellaista pyrkimystä.  Odottelen milloin foorumiin ilmestyvät aiheet ’Millaisten naisten kanssa seurustelet’ ja ’Millaisella ongenkoholla herrasmiehen tulisi kalastaa’.

[Sami]

Villen ehdottomuus kirjoituksissa lienee juuri se asia, mikä tekee blogista kiinnostavan. Usein blogia lukiessani huomaan nyökkäileväni ja ikäänkuin kuuluvani samaan joukkueeseen jolla on samat perusarvot. Toisinaan myös hämmästelen, että oliko tuo jokin oma sääntö.

Kirjoitusten suola puuttuisi, jos blogin pitäjä suvaitsisi klassiseen pukeutumiseen siihen kerta kaikkiaan kuulumattomia elementtejä. Onneksi Ville ei kuulu niihin, jotka kertovat pikkutakin olevan OK college-housujen kanssa rennoissa tilanteissa (uskokaa tai älkää, ihmiset, tuo esimerkki oli hiljattain eräässä suuressa amerikkalaisessa miesten muotilehdessä).

Niin usein viisaita ajatuksia laukova mr. Ivy totesi, että vain tarpeeksi korkealle vedetty raja pakottaa parantamaan omaa tasoa. Komppaan.

[Ville]

Suuret kiitokset ylisanoistanne, foorumiitit. Visio Keikarista ja foorumista on syntynyt parin viime vuoden aikana selatessani ulkomaisia sivustoja. Niiden keskustelut ovat kovin samanlaisia kuin omassa piirissämme, joskin jäseniä ja siten myös vaihtelua - sekä hyvässä että pahassa - on enemmän. Totuus on, etten minäkään kaikkea tiedä. "Hive mind" -periaatteella foorumi mahdollistaa paljon suuremman informaationmäärän kokoamisen ja jonkinlaisten totuuksien tavoittelemisen. Kenties viiden, kymmenen vuoden kuluessa aktiivien parissa on enemmän Mr Ivyn kaltaisia erikoistuneita veijareita, jotka osaavat kertoa siitä miehisestä kulttuurista johon minä en ehdi perehtyä.

Tähän asti keikari on minun sanavarastossani tarkoittanut huikentelevaa ja aroganttia pelleä. Sietämätöntä tyyppiä, jonka yritän kiertää kaukaa. Blogin myötä olen oppinut, että kyse onkin elämäntavasta.

Haluaisin varata keikari-sanan juuri tuohon alkuperäiseen käyttöön, siis kuvaamaan ärsyttävää, huikentelevaa ja pinnallista miestä. Konnotaatiot ovat niin vahvoja, etten usko niiden katoavan pitkään aikaan. Sen sijaan herrasmies-sana on paljon oivallisempi määrittelemään miestä, joka haluaa nähdä vaivaa ulkonäkönsä, tapojensa, puheensa ja käytöksensä eteen. Konnotaatiotkin ovat paljon positiivisemmat ja miellyttävämmät. Dandyt taas sitten erikseen.

Alussa blogi kantaa, mutta ajan kuluessa ja foorumin täyttyessä keskusteluista alkaa muodostua vierailujen kannalta tärkeämpi osa. Katsokaapa vaikka AAAC-sivua, mikä siellä vetää käyttäjiä? Aivan, se on ennekaikkea foorumi, vaikka blogin puolella onkin huomattava määrä korkeatasoista sisältöä. Tämän Ville on oivaltanut ja se on ollut todellinen kuningasidea, neronleimaus ja suomalaisen miehen eduksi tehty kulttuuriteko. Uskon, että tämän teon merkitystä ei vielä tajuta täysin. Siitä seuraa että tämän teon tekijällä, Villellä, on moraalinen ja lähtökohtainen oikeus - jopa velvollisuus - määrittää ja pitää yllä korkea taso. Josta taas seuraa väistämättä jonkinlainen elitismi.

Tämä oivallus astui tajuntaani jo viime vuoden puolella, kun tajusin ettei Suomesta todella löydy mitään vastaavaa tahoa, joka keskittyisi samaan aiheeseen. Ilman muuta pyrin auktoriteetiksi, mutta kukaan ei voi itse asettaa itseään pallille. Auktoriteettiasema saadaan toisilta, ja toivon mukaan tämä vuosien kuluessa sivustolle suodaan.

Muuten, ensi keskiviikkona menen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen haastatteluun. Lehteen tulee juttu Keikarista, mutten vielä tiedä missä mittakaavassa. Tärkeintä on kuitenkin aatteen levittäminen. En mielelläni ole esillä ihmisten edessä, mutta tämä on välttämätön pakko sillä haluan edistää asiaa.

[i v y m a n]

^Katos katos.. tsemppiä haastatteluun! (tsemppi - häpeän ilmaisua jo nyt, olen AINA inhonnut ko. sanaa..)

[Arska]

Muuten, ensi keskiviikkona menen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen haastatteluun. Lehteen tulee juttu Keikarista, mutten vielä tiedä missä mittakaavassa. Tärkeintä on kuitenkin aatteen levittäminen. En mielelläni ole esillä ihmisten edessä, mutta tämä on välttämätön pakko sillä haluan edistää asiaa.

Kyllä me jonakin päivänä vielä näemme sinut, Ville, kymppiuutisissa - toivottavasti ennen säätietoja eikä niiden jälkeen.

[hho]

Itse en pidä tätä millään lailla elitistisenä juttuna, toki alkuun  oli itsellänikin omat epäilykseni kun sattumalta ja onneksi keikarin blogiin törmäsin tuossa pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen olen päivittäin lukenut sekä blogia että foorumia, ja täytyy sanoa että ihan loistavia vinkkejä täältä on saanut omaan pukeutumiseen kiitoksia niistä vinkeistä kaikille aktiiivisille kirjoittajille, ja huomasin tuossa eilen jumbossa istuskellessani seuraavani ihmisiä ja tuli tarkasti katsottua mitä ihmisillä oli päällä, ja miten he omia vaatteitaan kantavat, ja täytynee sanoa että niitä tuulipukuja tyylikkäiden kävelykenkien kera näkyi paljon