Andy ja Arsatiki, hyviä kommentteja. Itse en missään tapauksessa (voinete päätellä tämän myös kuvagalleriasta..) kuulu siihen (foorumilaisten) joukkoon joka käyttää pukua päivittäin - tai omassa tapauksessani - edes viikoittain. Työssäni on pikemminkin suotavaa olla 'trendikäs' ja 'rento' ja 'blaa blaa' kuin vaikkapa 'pukumies' tai 'jäykkis' - argumentteja, joita omalla alallani puvun käyttäjistä (silloin kun eivät istu neukkarissa asiakkaina) kuulee. Tästä huolimatta omistan muutamia pukuja, valmisosastoa: Zegna, pari vintage-kappaletta, jokusen halpiksen, J Pressiä jne sekä yhden mittatilaus- (ei full bespoke-) puvun. Olen hankkinut puvut pidemmän ajan kuluessa nimenomaan siksi että voin käyttää niitä a) jos huvittaa tai b) mikäli satun eksymään tilaisuuteen, jonka koodi niin vaatii.
Pieni sivuluisu-anekdootti hetkeksi, sitten palaan asiaan:
Muistan erinomaisesti tapauksen jostain vuosituhannen vaihteen paikkeilta: silloisen työpaikan kanssa menimme katsomaan teatteriesitystä. Ihan oman huvin vuoksi laitoin tummahkon (hiilenharmaa) puvun ylle, tietäen että kukaan muu firmasta ei niin pukeutuisi. Sain työkavereilta ja pomoväeltä aika lailla kommenttia. Pidin jopa tiettynä kohteliaisuutena sitä, kun minua luonnehdittiin 'tylsän juristin näköiseksi'. Tähän vastasin kuivasti tavoitelleeni enemmän kirjanpitäjä-lookia. Todettakoon, että tuohon aikaan olin 'löysimmilläni', perusarkiasuni oli pikeepaita, kauluspaita / neule, chinot tai tummat denimit ja tennarit, usein Adidas Stan Smith. Tämän valossa ymmärrän duunikavereideni hämmästyksen..
Back to the funny farm:
Elitismistä: suhtaudun siihen hieman kaksijakoisesti, sillä tietyissä seikoissa olen (suhteessa itseeni ja omiin mieltymyksiini) varsin elitistinen snobi. Ts. vaatimukset esim. oman pukeutumiseni, kodin huonekalujen tai vaikkapa levyhyllyni sisällön suhteen ovat suhteellisen korkeat - ainakin suhteessa suomalaiseen (mutu-arvioituun) keskivertoon - mutta vierastan jossain määrin tuntemattomien ihmisten 'huonolle maulle' nyrpistelemistä, siitäkin huolimatta että syyllistyn joskus sellaiseen myös itse. Niitä elämän ristiriitaisuuksia..
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ilman tiettyä elitismiä (vaatimustasoa suhteessa omaan itseen) esim. (oma) pukeutumiskulttuuri ei kehity. Negatiiviseksi elitismi muuttuu silloin kun sen pääasiallisena sisältönä on nenän nyrpistely ja oman (ryhmän) paremmuuden esille tuominen muiden kustannuksella. Tähän olen itse törmännyt esim. varsin useissa alakulttuurikuvioissa.