Barokkimusiikissa kontrapunkti sävellystyökaluna, jossa säveltäjä luo useiden samanaikaisten melodioiden avulla monimutkaisen tekstuurin, saavutti huippunsa. Musiikki oli koristeellista ja raskasta, ja barokkia seuranneessa klassisessa periodissa pyrittiinkin vastapainoksi yksinkertaisempaan ilmaisuun. Viritykset ja harmonian käyttö vakiintuivat lähelle nykyaikaista.
Johann Sebastian Bach (1685-1750) lienee ainoa säveltäjä, jonka kutsuminen historian parhaimmaksi ei herätä välittömästi vastareaktiota. Kuitenkin Bachin merkitys oli pikemminkin olla barokin kulminaatiopiste kuin uuden tyylin airut. Minulle uniikeinta Bachissa on älyllinen ja pohdiskeleva itseilmaisu, jota mestari sai harjoittaa kirkkomusiikissaan ja onnistui tuomaan myös maalliseen tuotantoon.
Tässä on lyhyt virteen pohjautuva esimerkki Bachin hartaammasta tuotannosta.
Goldberg-variaatiot on yksi parhaista koskaan sävelletyistä kosketinsoitinteoksesta. Variaatioiksi kutsuminen on ehkä hieman hämäävää: itse asiassa alun melodista teemaa ei varioida, vaan bassokuviota. Lopun haikeasti toistuva aaria ja etenkin puolivälin tunnelmaltaan yllättävän raskassoutuisesti itsetutkiskeleva variaatio 15 kielivät mestarillisesta kyvystä rakentaa eheä kokonaisuus. Jos yksi levy pitäisi lätkäistä klasarista kiinnostuneelle käteen, antaisin
tämän Glenn Gouldin Goldberg-levytyksen vuodelta 1981.
Toinen hyvä esitys on Rosalyn Tureckilta, jota Gould piti ainoana vaikuttimenaan.
Bach oli erinomainen musiikkitieteilijä ja opettaja, ja hänen opetuskäyttöön tekemänsä kosketinsoitinteos
Das Wohltemperierte Klavier (joka käy kaikki sävellajit läpi) sekä etenkin kesken jäänyt fuugatutkielma
Kunst der Fuge (variaatioita samasta teemasta, instrumentti ei määritelty) ovat miltei Goldberg-variaatioiden tasoisia helmiä. Gould ja Tureck ovat levyttäneet ensin mainitun, mutta "fuugan taidosta" paras tulkinta on vielä haussa. Ja tulkintojahan löytyy aina uruista
Laibachin industrial-versioon.
Suuremman kokoonpanon musiikista tunnetuin lienee pääsiäisin kuultu oratorio Matteus-passio.
Lopuksi mainittakoon, että on hyvin epävarmaa, että se uruilla puhkisoitettu toccata ja fuuga (BWV 565) olisi Bachin alkuperäisesti säveltämä teos, mutta
tämä viulusooloversio on mielenkiintoinen.
George Frideric Handel (1685-1759, nimi ennen englantilaistumista Georg Friedrich Händel) oli yksi suosituimpia barokkisäveltäjiä. Hänen musiikistaan minulle tulee ensimmäisenä mieleen tietynlainen jykevyys ja kohtalokkuus. Bachin kaltaista itsetutkiskelevuutta en Handelista löydä. Hänen tunnetuin teoksensa lienee
Messias-oratorio, jota itse hieman välttelen puhkiesitettyyn Halleluja-kuoro-osuuteen kyllästyneenä.
Vesimusiikkia ja
ilotulitusmusiikkia ulkoilmaorkesterille:
http://open.spotify.com/album/7zUVfamR93BRiFlbPBeCrA (en voi väittää tuntevani riittävästi tulkintoja erottaakseni parhaat)
Oopperasta varovaisen kiinnostuneet voin ohjata Handelin oopperoihin (esim.
Giulio Cesare), vaikka en ole itse juuri tutustunut niihin.
Näin. Olkaa hyvät, keskustelua barokkimusiikista.