.. paras keksintö sitten viipaloidun leivän.
Menee offtopiciksi, mutta toivottavasti tämä oli vitsi? Mitään en ruokakaupassa kierrä kauempaa kuin valmiiksi viipaloituja leipiä. Nuohan tihkuvat säilöntäaineita, ja kokemukseni mukaan maistuvat yleensä pahvilta.
Kertomus viipaloidusta leivästä - Peekers Lantbröd, SverigeReilatessani 1991 ensimmäinen stoppi - tai pitäisikö sanoa alkuetappi - oli Tukholma. Stokiksessa oli jo parikymppisenä tullut vierailtua sen verran taajaan, ettei Kallekustaan ja kalliin kakkosoluen kaupungissa hengailu kiinnostanut juuri välttämätöntä enempää. Tarkoitus oli ostaa hieman evästä - leipää, jotain leivän päälle ja hiukan sitä kuuluisaa Prippsin Kakkosta. Sikspäkit kun oli tyhjennetty jo ruotsinlaivalla. Koska iloisen seureemme kellään jäsenellä ei - onneksi - ollut leipä- tai kokkiveistä mukana, päädyimme siivutettuun leipään, kauniilta, talonpoikaiselta nimeltään Peekers Lantbröd.
Seuraavan Köpiksen junan lähtöön oli parisen tuntia aikaa, joten etsiydyimme einekselle rautatieaseman lähistöltä löytyvään pieneen puistikkoon. Maistetuani ensimmäisen haukkauksen Peekers-leipää tunsin suussani pistävän maun ja kirvelyä. Samaa aistivat iloiset matkatoverini. Vilkaisimme leivän pakkausta, ja lisäinelista oli kolme kertaa muun aineslistan mittainen. Sanomattakin on selvää, että Svea-mamman säilötty lahja leivänmussuttajille jäi syömättä.
Tieteellisesti uteliaana päätin kuitenkin suorittaa pienimuotoisen kokeen: tungin peekers-pakettin rinkkaani, jossa leipä sitten vietti koko helteisen elokuun, litteänä mutta homehtumatta. Reissun jälkeen laitoin leivän keittiöni ikkunalaudalle. Leipä jatkoi maallista vaellustaan päällisin puolin muuttumatta. Joulukuuussa, kun päätin lopettaa pitkän suhteeni Peekers Lantbrödiin, kakko oli kivikova. Leipä pamahti mainiosti lentäessään pihan roska-astiaan.
Tarinan opetus: älkää syökö siivutettua leipää. Se on myrkkyä.