Petrifunista vielä, kun sinne erehdyin poikkeamaan. Muutama vanhempi paita on mielestäni erittäin hyvää kangasta (first class tjsp) ja kuositkin niissä sopivan hillittyjä. Valitettavasti koko ajan vain menee kuosit ja yhdistelmät hurjemmiksi!

No erehdyin tästä huonosta kehityksestä myyjälle mainitsemaan, kun hän ei kovasta yrittämisestä löytänyt mitään minulle kelpaavaa. Hän kertoi olevansa myymäläpäällikkö ja tietävänsä asiat - tällaisia yhdistelmiä nykyään kuuluu käyttää. Kun sanoin sovinnollisesti, että haen jotain klassisempaa, niin tölväisi vain että pitäisi alkaa seuraamaan nykyajan pukeutumista eikä roikkua menneessä... Huh huh!

Juurikin ei näin. Kun oma tarjonta ei tyydytä asiakasta, sen jälkeen saa haukkua asiakkaan tyyliä. Mitä perseilyä.

Kun Petrifunista on täällä ollut puhetta, niin vilkaisin itsekin heidän tarjontansa Koskikeskuksessa sijaitsevan liikkeen
ohi kävellessäni. Näkyvimmillä esittelypöydillä oli tarjolla tummanpunaisia, kirkkaansinisiä ja kirkkaanvihreitä kauluspaitoja,
jotka jo yksinäänkin näyttivät kamalilta ja muovisilta kaikessa räikydessään. Tähän kun oli vielä lisätty lähes täysin
saman väriset tai ainakin paljon paidan värisävyjä sisältävät solmiot, olivat tulokset lähempänä epilepsiakohtauksen
aiheuttamista kuin miellyttävyyttä.

Ero vaikka Charles Tyrwhittin kaltaisen "perusvalmistajan" kuvastosta löytyviin solmio-paita -yhdistelmiin on todella suuri -
suorastaan masentavan suuri.

Petrifun elää jossain aivan omassa neondiskotodellisuudessaan - tuntuu että jo viimeiset pari vuotta (poislukien nyt poissa Suomesta vietetty viimeisin puolivuotinen) kaikki mitä merkin näyteikkunoissa tai tavaratalo-osastoilla on näkynyt on akselilla sähköturkoosi-aniliininpunainen, sähäkän kiiltävänä ja usein härskisti yhdisteltynä tai mustan paidan päällä kravatissa. Sisään putiikkeihin en ole astunut enkä usko että ihan heti tekee mielikään, jos todellisuushäiriö ulottuu kerran myyjiinkin.

Työmatkalta Tallinnasta palatessa todella mautonta käytöstä maamiesten osalta jo laivaterminaalissa. En pysty ymmärtämään sitä, mikä hienous ulkomailla ryyppäämiseen sisältyy. Esimerkkinä varsin äänekäs, pukeutumisesta päätellen urheilusankari ehti runsaista pohjista huolimatta tyhjentämään kaksi puolen litran siideriä matkalla terminaalista takaisin laivaan. Pullot luonnollisesti päätyivät ihmisten jalkoihin pyörimään. Vain vähäistä lohtua tuotti maihinnousukortin poistaminen henkilökunnan toimesta. Laivaan herra olisi kyllä päässyt, mutta alkoholinosto-oikeus olisi toimenpiteellä herralta evätty. Urheilusankari jäi tätä protestoimaan ja toivon, että laivaankin pääsy olisi tullut näin evätyksi. Tosin tuskin hän siitäkään olisi mitään oppinut.

Note to myself: do not visit Tallinn on Fridays by boat.

Kurrin ja Jutilan pukujen hartialinjan...

Kurrin ja Jutilan...

Touché...

Edelläni Alkon kassajonossa olleen komeljanttarin - harmaa pikkutakki, kulutetut farkut, Leftin sukset (oli vieläpä se eri nasta pikku nimitagi jätetty nauhoihin) - jolla toki oli ihan istuvat rynttyyt, mutta joka vilkaisi meikäläisen kiireestä kantapäähän kahdesti (ja palasi kolmannen kerran kenkiin). Seuraavana vetonaan tämä tapaus valitsi lompakostaan ostostensa maksua varten juuri sen viisisatasen - joka käsiteltiin toki kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kassalla.

Roiskehousu sai toki ostoksensa maksettua ja teki kaikkiin vaikutuksen. Olkoon sallimus apunani, jotten koskaan tee kyseisenlaista vaikutusta keneenkään.

^ Mitä sinulla oli päälläsi?

^ Mitä sinulla oli päälläsi?

Siihen aikaan päivästä aika tavalla MTOP-ketjun vappusetti, valkoisella taskuliinalla ja ilman ylioppilaslakkia toki.

Itseni aurinkoisena päivänä sisällä kokoamassa Ikean kalusteita vessaan. Onneksi ohjeet ovat hyvät ja onneksi pääsin vihdoin takapihan aurinkoon nauttimaan GT:n.

Noh, kävin Jumbo-nimisessä ostoskeskuksessa tänään, jälleen. Karsea paikka. Voi G-sus sentään. Vaikka uudet housut tarttuivat alta kahdenkymmenen minuutin oli kokemus silti liikaa, vedetään tähän sellainen fuckyeahmenswear-tyyppinen tajunnanvirtapläjäys.

**tuu!
Henkkamaukkaa.
Eccoja, eccoja ja Ecco-kauppa.
Ulkomaalaisten lastentarha.
Suomen suurin nuorisotalo.
Linttaan käveltyjä lenkkareita.
Vatsamakkaroita.
Huutamista ja ääneen ihmettelyä.
Kaikilla samanlaiset, huonot ja halvat vaatteet, varmaan samasta huonosta ja halvasta kaupasta.
Myriadi erilaisia hajuvesiä, kaikille yhteistä liian runsas annostelu.
Keinovalossa kiiltävää keinokuitua. Mahdottomia kuoseja, mahdottomia väriyhdistelmiä. Onko sirkus tullut kaupunkiin?
Ovatko nuo HOUSUT? �,,lä kuseta fiksumpiasi.

Ja sitten pakoon. Onneksi ei tarvitse taas hetkeen poiketa automarketissa.

Oman vaatekaapin tiirailu kriittisellä silmällä: 2 istuvaa irtotakkia, jotka ovat sopivia syksyyn, talveen ja alkukevääseen. Vastahankittu pellava-irtotakkikin osoittautui pettymykseksi vaikka se UFFilla kiireessä sovitettuna vaikutti ihan hyvältä.*pettymyksensekainenhuokaisutähän*

[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

^ Ihan näin sivuhuomautuksena, kannattaisiko kuitenkin miettiä reissua vaatturille / ompelijalle? Takin ostohinta on kuitenkin ollut melko alhainen, joten korjauksineen kokonaishinta saattaisi jäädä siltikin alle sen, mitä mahdollisesta uudesta joudut maksamaan. Jos takki siis muuten miellyttää, kuten tässä tapauksessa näyttäisi tekevän.

Edit. Ja toisekseen, aina ei kannata olla "liian ankara" itselleen. Olet kuitenkin suhteellisen nuori kaveri ja jos tulot eivät ole huimat, niin se vaatevarasto vaan pitää kerätä rauhassa & ajan kanssa. Lisäksi, oman tyylin kehityksessä saattaa tulla silloin tällöin mutka suuntaan jos toiseen...