Tälläkin alueella takanani on mittava menneisyys - nykyään luen hyvin vähän virkistykseksi tai ajan kuluttamiseksi. Kevyttä olen toki enimmäkseen lukenut. Suunnattomasti dekkareita -60 - 80 suunnilleen. Yhtä paljon, ehkä enemmänkin SF:a, sekä seikkailullista ns. space operaa että speculative fictionia kaikilla riittävästi osaamillani kielillä, suomi, ruotsi ja englanti, viimemainitulla olen lukenut suunnattomasti pokkareita. Kymmenisen vuotta sitten lukeminen on hiipunut voimakkaasti. Joitakin kirjailijoita seuraan, mutta en arvaa lukea englanniksi.
Suurimman osan ostin divarista, ja erityisesti Kaarle Ervastilta vastaantulohintaan.
SF on vaikuttanut voimakkaasti ajatteluuni.
Hajalukenut olen tietty sitä sun tätä klassistakin, olen ollut lukion alkuvuosina Suomen Bibliofiilisen Seuran jäsen. Erosin siitä jo kauan sitten. Mutta ehdin tutustua yhteen tapaan hahmottaa. Monenlaista kerääjää siellä oli, mm. eräs alta 60v kuollut klassinen herrasmies, tunsi brittiyttä, ja pukeutui sen mukaan. Oli yliopiston kirjastossa kirjastonhoitajana. Tapasin viimeisen kerran -74.
Hänestä jäi mieleen kirjailija Alistair MacLeanin sukunimen ääntäminen. Minulle oli luonnollista ääntää Mäcliin, hän perusteli miksi se äännetään Mäclän. Riippui kirjailijan syntyperästä, muistelen skottia.