No joo, olen kyllä niin Villen, Ivymanin kuin Jussinkin kanssa samoilla linjoilla, ja summa summarum voi ehkä olle se, että loppujen lopuksi kaikki on kiinni tilanteesta, kokonaisuudesta, kengistä ja kuun asennosta. Särmä puku, solmio, wingtipsit ja sukaton jalka on huomiohakua eikä tyyliä, mokkaloafer kasuaalissa solmiosetissä saa olla sukattomanakin. Se on vaan pukeutumista, fiilistä ja valinnanvaraa.

Live and let live. Rakkautta kaikille. Meikäläinen setämies olisi aika larppi lonkkareissa ilman sukkia. Joku muu ehkä ei. So f....g what.

Juu, en itsekään oikein pidä raskaista kengistä sukitta. Noissa omien kuvieni seteissä pohjapaksuus on 3mm ja kenkien pehmeys tohveliluokkaa. Lämmöt 27-33 asteen välillä. Ihmettelin eniten sitä, että tuo liivillinen kokonaisuuteni oli todella viileä. Kevyiden loafereiden kanssa sukat näyttävät yleisesti ottaen vääriltä.

Kokeilin myös laittaa eräälle kävelylle sukat jalkaan (tai no, siis oikeat sukat, muissakin on toki footletit). Ei tullut mitään, jaloille tuli tuskaisen kuuma.

Toki sitten mukana kulkivat sovitussukat esim. erään kengäntekijän luona vierailemista varten.

[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

Kiitoksia kommenteista.

Sukattomuuden osalta ymmärrän itse hyvin, jos joku sitä kritisoi. Kyse on esteettisestä seikasta, josta jotkut pitää ja jotkut ei. Vähän samoin kuin itse olen sitä mieltä, että jokaisen miehen pitäisi ruskettaa itseään tavalla tai toisella, koska se on yhdeksän kertaa kymmenestä esteettisesti paremman näköistä. Itse pidän sukattomuudesta ja yleensä jätän ne pois aina kun mahdollista. Ainoastaan joissain formaalimmissa duunitilanteissa pidän sukkkia sen takia, että "tilanne sitä vaatii".

Loafereiden kanssa en pidä sukkia itse oikeastaan koskaan, mutta esim ruskeat mokkaloaferit, tummat denimit ja tummansiniset sukat on erittäin hyvä kombo.  En siis myöskään sano, "ettei loafereiden kanssa koskaan pidä käyttää sukkia". Samoin kuin en itse näe sääntöä, että "puvun, solmion ja pukukenkien kanssa aina (näkyvät) sukat". Mutta jos joku kokee itsensä alastomaksi tai yliyrittämiseksi sen, että ei sukkia puvun kanssa laita, niin silloin ehdottomasti sukat jalkaan.

Neljä pukimon pukua kuvassa. Naisten puvut: Kisu Korsi

Kuva: maira

Irtotakkina toi oranssi toimii hyvin, pukuna ei.

Siirrytäänpä julkimiekkailusta vaikka yksäreiden puolelle.

Jussille: Makuasioihin perustuvalla foorumilla kannattaa vierailla juuri sen verran kuin jaksaa sietää erilaisia mieltymyksiä.

Sivusta omat pikatuomiot.

Oranssi puku ei toimi omaan silmään, ellei ole the mask tai asu miamissa. Jussin vihreälle (sinänsä) ihan nätille puvullekaan on vaikeaa nähdä todellista käyttöarvoa ja pitkää ikää pittikontekstin ulkopuolella.

Kaksirivinen ei vaan näytä hyvältä noin laihan kundin kuin tuc päällä.

Fiteistä ei pahaa sanottavaa eikä muutenkaan erityistä draaman tarvetta. :-)

^Hyvin pitkälle samaa mieltä. Oranssi irtotakkina parempi (toimii varsin mainiosti) ja yksirivinen pukee Tucia parhaiten - ei tuo kaksirivinenkään tosin ole huono.

...ja näin, vaikka en koskaan ole ostanut mitään SuitSupplyltä.

Kyllä se ruudullinen kaksirivinen ainakin tuon edellisen sivun kuvan perusteella sopii mielestäni hyvin tucille, vaikka en puvuissa ja irtotakeissa yleensä oikein kaksirivisistä välitä. Kaipa se on kiinni istuvuudesta ja leikkauksesta.

Yksi tämän ja muiden foorumien muutaman vuoden seuraamisen vaikutuksia on se, että niin setämies kuin olenkin, olen nykyään paljon sallivampi normista poikkeavien väriratkaisujen suhteen kuin ennen, ja näen niitä mielelläni.

Mielestäni pukimon herrojen pitti-varusteet ovat selkeästi pittistä näkemieni kuvien parhaimmistoa. Vaikka leikitelläänkin väreillä, ei seteissä ole ollenkaan samaa klovniefektiä kuin monella muulla pittiläisellä. Lisäksi oranssi/vihreä pikkutakki- ja valkoiset housut ovat todella hyvä yhdistelmä sille joka sen luontevasti kantaa, ja toimivat myös pukuinakin oikein hyvin. En tosin pysty näkemään itseäni moisissa kamppeissa, mutta se sitten onkin eri asia.

Lisäksi tuollainen oranssi puku saattaisi tavallisessa suomalaisessa työympäristössä herättää hämmennystä, mutta ei tuota kai konttoriasuksi ole tarkoitettukaan.

Toki nikottelen tuolla kaksirivinen-puku-solmio-eikä-sukkia -yhdistelmälle, mutta menköön nyt sprezzan merkeissä.

Menen valtavirtaa vastaan ja sanon että tuo kaksirivinen toimii todella hyvin ja todistaa että väitteet kaksirivisten takkien soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta eri kehonmuodoille voi laittaa ihan leikkauksen piikkiin. Melkein voisin jopa sanoa että parhaat näkemäni kaksiriviset ovat olleet juuri hoikempien miesten päällä (kuvitelkaa tähän se ikoninen tyylifoorumikuva japanilaisesta kaverista täydellisesti istuvassa harmaassa kaksirivisessä).

Tuo poltettu oranssi toimii kanssa omaan silmään hyvin kesäkautena tai jossain Välimerellä ja voisin kuvitella sen olevan siitä näppärä että takki toimii, kuten kuvassa, irtokappaleena vaikka valkoisten housujen ja housut vaikka rakenteettoman sinisen takin kanssa. Vihreä toimii kokopukuna vähintään noin pittikontekstissa ja on varmaan samalla tavalla pilkottavissa. Kumpikin väri on, erityisesti kokonaisena pukuna, tietysti Suomessa jonkinlainen statement-väri (mitä kyllä mikä tahansa vaaleampi puku tuntuu menswear-piirin ulkopuolella olevan) ja vaatii kantajaltaan sen mukaisen asenteen ja itseluottamuksen, mitä
noin hyvä istuvuus kyllä edesauttaa. �,,kkiseltään luulen että itselläni riittäisi pokka ainakin oranssiin.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Sivuhuutona: jos vaihtoehtona on farkut ja "ironinen" teepaita tai sitten oranssi puku, tuo jälkimmäinen on aina poikaa.

Väri ei tietenkään ole yleinen tai muodollinen, mutta museokokoelmia tai tyylihistoriikkeja koluava huomaa kyllä, ettei vapaa-ajan puku ole koskaan ollut mikään tumma tai jäykkä tapaus. Maaseutupuvuissa maan värit (vihreä, ruskea, kellertävä, yms.) olivat vakio 1800-luvun puolivälistä, mutta kirkuviakin värejä näki jo puoli vuosisataa sitten 1960-luvun hippien aikaan. 1980-luvulla tuli Miami Vice ja muistaakseni 90-luvulla Paul Smith sekä Ozwald Boateng tuolla Brittien puolella pitivät värejä esillä. Nyt 2000-luvulla olen bongaillut erikoisempia värejä (minttu, sähkönsininen, kirkkaanvihreä) yhä useammin, joten ne ovat kai sitä uudempaa muotia, jolla puvun suosiota pyritään lisäämään.

Oli miten oli, Suomen katukuva kaipaa yhä lisäväriä.

Sivusta omat pikatuomiot.

Oranssi puku ei toimi omaan silmään, ellei ole the mask tai asu miamissa. Jussin vihreälle (sinänsä) ihan nätille puvullekaan on vaikeaa nähdä todellista käyttöarvoa ja pitkää ikää pittikontekstin ulkopuolella.

Sinällään tämä on mielenkiintoista, koska sininen ja harmaa puku eivät näkisi käytössäni paljoa kiertoa kun taas turkoosi ja vihreä ovat monikäyttöisimpiä omalle kaapilleni. Harkinnassa on ehkä vaaleampi sininen puku, jota on paljon helpompi käyttää kuin esim. laivastonsinistä. Harmaan sijaan käytän aina mieluummin ruskeaa. Todennäköisimmin lähiaikoina tulee myös meleeratun viininpunaisen sävyinen puku.

...ja sen jälkeen yhdisteltävyys onkin sangen mainiota, koska käytännössä kaikki pukuni toimivat toistensa kanssa ristiin. Irtotakkikäyttö on myös helppoa ja esim. vihreä takki on usein päällä tiilenpunaisten chinojen kanssa.

Kyse on vapaa-ajanpuvuista - työssämme ei tarvitse formaalia partta, enkä koe sellaista omakseni (toisaalta, en myöskään farkkuja ja T-paitaakaan).

Kaksirivinen sopii mielestäni Tuukalle erinomaisesti ja yleensäkin paremmin hoikille kuin roteville. Itse en ehkä pystyisi käyttämään, mutta tämä jää nähtäväksi. Ehkäpä rakenteeton, alimpaan rullaava kaksirivinen toimii kuin toimiikin...

Eilen(kin) oli päällä tämä setti, kuva tosin Milanon Naviglilta:



Viikko sitten taas mm. sovitusmusliinia (joskus pitää visiteerata muuallakin, jotta saa vinkkejä omaan liiketoimintaan. Lisäksi deadstock-vintagekankaita ei kasva puissa...):



Istuvuutta muokattiin musliinitasolla hivenen vyötäröltä kapeammaksi, kädentiestä pienemmäksi ja hauiksesta sekä käsivarresta väljemmäksi. Odotan innolla lopullista käsinommeltua tuotosta. Toki muutakin kivaa on tulossa, mutta siitä vastaavan tason näkee vasta ajan kanssa...

Mielenkiintoista keskustelua.

Peukutan herrainpukimon pukuvalintoja omista henkilökohtaisista syistä jotka ovat, no menneeseen liittyviä.

Kaikilla meillähän on menneisyydessä juttuja jotka joskus nuoruudessa kolahtivat niinsanotusti kybällä. Itselleni tämmöinen juttu oli David Bowien albumi Let's dance ja siihen liittyvä kiertue serious moonlight.



Tuon kiertueen videoista jäi mieleen Bowien käyttämä oljenkeltainen puku sillä tavalla että tommoinen pitää saada. Ja arvatkaapas olinko onnesta soikea kun löysin jostain halosen poistoräkistä keltaisen pellavasekoitepuvun. Liittyy siis ikuisesti hukattuun nuoruuteen.

Joten: Kun näen tämmöisiä kasarihenkisiä värejä miestenpuvuissa peukku nousee pystyyn.