En muista koskaan nähneeni SS:n valikoimassa mustia pukuja. Onko tilanne muuttunut?

Kyllähän Helsingissä puoteja on, mutta irtoliinallista pukua ei ole mahdollista ostaa uutena alle 600 eurolla. SS:n asuissakin on vain puolikas irtoliina, alaosa on liimattu. Paras lähde halvalla on käytetty puku.

Yleensä ottaen kiire ja hyvä laatu on vaikea yhdistelmä.

Lainaus käyttäjältä: Ville - 15.07.20 - klo:17:02
En muista koskaan nähneeni SS:n valikoimassa mustia pukuja. Onko tilanne muuttunut?

Kyllähän Helsingissä puoteja on, mutta irtoliinallista pukua ei ole mahdollista ostaa uutena alle 600 eurolla. SS:n asuissakin on vain puolikas irtoliina, alaosa on liimattu. Paras lähde halvalla on käytetty puku.

Mustia tulee joinakin vuosina valikoimaan. Olen nähnyt ainakin yhden Sienna-leikkauksellisen ja yhden ”budjettimallisen” (malli taisi olla valikoimasta poistunut Livorno), jollaisen ostin sitä vaativaa harrastusta ja hautajaisia varten.

Lainaus käyttäjältä: Alhazen - 16.07.20 - klo:16:36
ostin sitä vaativaa harrastusta ja hautajaisia varten.

Nyt kiinnostaa mikä harrastus on kyseessä.

Kuorolaulu. Ei ole niissä piireissä mitenkään tavaton pukukoodi miehillä ja tummansininen/harmaa pistää rivistä yllättävän herkästi esiin.

Toki nyt puhutaan ”maakuntakuoroista”, mutta joskus kiinnitin positiivista huomiota siihen miten monella miehellä oli yönsininen puku. Ehkä major league tasolla sitten vaatimukset kovenevat!

Kuorolaulu on erään tutun director cantuksen mukaan ”ajallisten uhrausten määrällä mitattuna helpoin tapa päästä osallistumaan korkeatasoisen taiteen esittämiseen”.

Director cantus on luultavasti oikeassa, vaikka harrastus onkin kovalla amatööritasolla aika sitova. Toisaalta se on kyllä antanut myös niin paljon sekä taiteen että elinikäisten ystävyyssuhteiden muodossa (puoliso ei sentään löytynyt, sitäkin tapahtuu), että koen olevani voitolla.

Lainaus käyttäjältä: paddington - 17.07.20 - klo:11:34
Toki nyt puhutaan ”maakuntakuoroista”, mutta joskus kiinnitin positiivista huomiota siihen miten monella miehellä oli yönsininen puku. Ehkä major league tasolla sitten vaatimukset kovenevat!

Kuorolaulu on erään tutun director cantuksen mukaan ”ajallisten uhrausten määrällä mitattuna helpoin tapa päästä osallistumaan korkeatasoisen taiteen esittämiseen”.

Turun skenessä musta puku on ainakin yleinen ja jo ihan korkeakouluopiskelijoiden kuoroissa se on pääväri kuten myös kamarikuoroissa.

Allekirjoitan myös D.C:n sitaatin. Se on lisäksi halpa tapa saada lauluoppia olettaen, että matalan kynnyksen toimijoita on olemassa. Nimimerkillä 2,5 vuotta sellaisessa viettänyt (äänenjohtajanakin suurimman osan) ja yrittää hypätä keskihaastavampaan seuraan kesän jälkeen.

Mistä saisi housuhenkareita kohtuu edullisesti? Etsin sellaista johon saisi tilan säästämiseksi useamman parin housuja roikkumaan samaan ripustimeen.

Siis esim. tämänkaltainen on haussa: https://www.on24.fi/p/120628/housuripustin



Näissä näyttäisi olevan ongelmana kalliit postikulut; ei houkuta perus kuluttajaa maksaa 20 �,� henkarista ja sitten toiset 20 �,� postikuluja.

En ole huomannut merkittävää tilansäästöä laitettaessa vaatteita samaan henkariin. Pullistelevat sivusuunnassa joka tapauksessa sen vaatteen paksuuden verran, eikä henkarin leveys useinkaan ole se mikä tilaa vie. Housuissa vyötärön seudulla on kaikkineen eniten kangasta, joten sen paksuus määrittelee kuinka paljon tilaa kaapista kuluu.

Muutenkin paras vaihtoehto olisi säilyttää vaatteet ilmavasti, mikä tarkoittaa samalla mahdollisimman pientä määrää. Sen kun vain näkisi.

Itse käytän tällaisia parin euron ripustimia. Ovat palvelleet ihan hyvin.


Chinot sekä farkut viikkaan ja pinoan.

^Tuo on kyllä totta. Ongelma on vaan liian pieni vaatekaappi suhteessa vaatteiden lukumäärään.
Ehkä poistan sieltä vaimon vaatteet joskus, kun silmä välttää.

Berwick / Yanko / Skolyx belgian loafer, eri merkki, sama kenkä. Mutta millainen on koko? Otanko normaain koon vai yksi tai kaksi kokoa pienemmän, lipsuuko kantapää?

Kysytty on muutamista aspoista mutta täältä tulee tieto nopeammin.

Klassisia ja laadukkaita vaatevalmistajia/brändejä naisille

Meille miehille tuntuu löytyvän laadukasta vaatetarjontaa monesta hintaluokasta, ilman että tarvitsee pelätä vaatteiden materiaalin olevan enemmän tai vähemmän muovia tai muita keinokuituja.

Tilanne on kuitenkin eri naisilla, olen jo tovin seurannut puolisoni tuskailuja vaatehankintojen suhteen. Oli kyse edullisesta brändistä tai luxus-luokan tarjoajasta, materiaalista löytyy lähes aina keinokuitua tai muovia mitä puoliso haluaa välttää hankinnoissaan yhtä paljon kuin myös itsekin.

Kysymys siis on, mistä naiset voivat löytää oman Suitsupplyn (Yrityksen suistudion tuotteista löytyy muovia, mitä ei miesten omista löydy) tai vastaavat suositut, klassiset ja 100% luonnonmateriaaleissa pysyvät brändit.

Vai onko asia vain niin, että naisia  ei kiinnosta vaatia näitä? Löytyykö foorumilla muita kohtalontovereita jotka ovat joutuneet kuunnella puolison tuskailuja vaatteiden suhteen?

Lainaus käyttäjältä: KimErik - 19.11.20 - klo:13:55
Kysymys siis on, mistä naiset voivat löytää oman Suitsupplyn (Yrityksen suistudion tuotteista löytyy muovia, mitä ei miesten omista löydy) tai vastaavat suositut, klassiset ja 100% luonnonmateriaaleissa pysyvät brändit.

Vai onko asia vain niin, että naisia  ei kiinnosta vaatia näitä? Löytyykö foorumilla muita kohtalontovereita jotka ovat joutuneet kuunnella puolison tuskailuja vaatteiden suhteen?

Tämä on osin polku-urautumista. Joskus naisten aseman ollessa paljon kapeampi on jätetty heille ainoaksi vaihtoehdoksi kapinoida vaatevalinnoilla ym. sukupuolien käyttäytymisstereotypiat ja lokerointi, joiden purkutyö enemmän tai vähemmän jatkuu vielä. Myös sekin vaikuttaa, että useammin naisten juhlapukeutumisessa saavutetaan muotojen korostus tiukkuudella kuin väljyydellä/muotojen piilottamisella klassisessa pukeutumisessa (kirjoittajan huom. tämä on vain "is", ei "ought"). Keinokuitu on vielä oikeutettua, kun halutaan kiiltoa (luonnonsilkin tuotantoon liittyy ympäristö- ja eläineettisiä ongelmia), lisäkestävyyttä tai vaatekappale vaatii joustoa, mutta toki jos mitään niistä ei tarvitse, niin keinokuidun käytöltä putoaa pohja.

Ikäväkseni en osaa mainita mitään naisten klassisen pukeutumisen brändiä, jolta löytyisi massatuotannon tuomaa huokeutta hinnoissa ja käyttäisi enimmäkseen luonnonkuituja. Tälläisessä tapauksessa suositukseni on etsiä käsityöläinen, joka hyvän työlaadun lisäksi on tottunut luonnonkuitujen työstämiseen ja osaa myös tarjota sopivaa ja laadukasta kangasvalikoimaa. Tällä tavoin päädyin internetin koluamisen jälkeen teettämään pari hametta (1 arkibeater, 1 edustava) itselleni keleille, jolloin housut olisivat vain tarkoittaneet lämpökuolemaa.

Mussukkani osti Suistudion verkkokaupasta jakun, kun suosittelin. Kyllä siellä joukossa on täysvillaisia kankaita niin kuin SS:n vaatteissa myös.

En ole perehtynyt muihin valmistajiin erityisesti, toki ompelijalla voi teettää mitä vain.