Missä menee raja? Tiedättehän, kun on yritetty olla klassisia, mutta kokonaisuudessa on liian monta anakronismia/eksentristä yksityiskohtaa/armaijaylijäämäkaupasta hankittua kappaletta? (yhdistettynä ylipäätään kyseenalaiseen istuvuuteen?)

Jossain nettifoorumeilla on syntynyt jo varsinainen hahmo, "Gentlesir", pyöreäposkinen teini-ikäinen nörtti, joka koittaa saada lisää maskuliinisuutta yrittämällä pukeutua kuin miehet "ennen vanhaan". Lopputulokset ovat usein hiukan surullisia, siis näyttävät lähinnä rooli- tai naamiaisasulta (siitä liveroolipelaamiseen liittyvä sana larppaus) . Tunnetuin yksittäinen esimerkki lienee musta fedora (yleensä oikeasti trilby), jota käytetään "statement piece"nä kaiken mahdollisen kanssa?

Tässä voisimme tarkastella esimrkkejä kummastakin lajista, pohtia syitä, "taudinkuvaa", ja mahdollista hoitoa :) Sekä etsiä sitä rajaa, mikä on tässä mielessä hyvän maun rajoissa?

Tässä ohessa täytyy todeta että meinaa itselläkin välillä olla hiukan oma lehmä ojassa :) ja siksi haluaisin kuulla arvionne



Larppausta vai ei? Vai riippuuko muun pukeutumisen kontekstista?
Tällainen rotsi houkuttelis, kun ois hyvään hintaan oikeassa koossa saatavilla. Tilanteen tekee kahta riskialttiimmaksi se, että olen lyhyenläntä ja kaltaisilleni ei yleensä suositella pitkiä tahi kaksirivisiä takkeja. Tulisin todennäköisesti käyttämään em. kappaletta talvella tummien housujen ja  punaisen cousteau-pipon kanssa... ;)

Suurella todennäköisyydellä menee larppauksen puolelle.

-

VSL:llä hyvää pohdintaa. Tässä omani:

Jos larppaus määritellään militariasukuisten vaatteiden käyttöön, niin määrite itse on ongelmallinen, koska klassisen tyylin vaatteista osa on nimenomaan polvautunut tästä tai tulleet hyväksyttäviksi siviilivaatteiksi sellaisinaan.

Jos taas larppauksella tarkoitetaan klassisen tyylin hengen ulkopuolisuutta siviilikäytössä, niin takkiehdokas antaa haastetta hengen saavuttamiseen. Takissa on hyvin militaarinen muotokieli, joka peittää myös aika paljon muuta kroppaa, että saisi ujutettua enemmän muuta klassishengellisempää näkyviin, mutta leveä rivi ja käänteiden tyyli viimeistään luovat kovimman leimansa.

Olen siis itsekin sillä kannalla, että hyvin todennäköisesti takki tuntuu irralliselta tavoitellusta hengestä. Toisaalta militariatyyli on kuitenkin mainio ponnahduslauta klassiseen tyyliin (kokemusta on), niin en tuomitse moisen tilaamista, mutta jos tavoite on siviilihenkinen vaatetyyli, niin en tilaisi.

Lainaus käyttäjältä: mbch - 18.05.17 - klo:11:59
Suurella todennäköisyydellä menee larppauksen puolelle.

Voidaankin sitten pohtia, olisiko tuollaisen takin kanssa mahdollista olla larppaamatta? ;)

Tuli tuosta ivy-analyysistäkin se vaikutelma että ongelma on siinä, jos on ehdottoman "out of place" jossakin? Siis että irroitetaan jokin asukokonaisuus tms aikakaudesta ja asiayhteydestä?

Mutta mikä on kultainen keskitie kausimuodin mukana juoksemisen ja menneiden vuosikymmenten toistamisen välillä...? :)

Lainaus käyttäjältä: Laurenz K - 18.05.17 - klo:16:57

Lainaus käyttäjältä: mbch - 18.05.17 - klo:11:59
Suurella todennäköisyydellä menee larppauksen puolelle.

Voidaankin sitten pohtia, olisiko tuollaisen takin kanssa mahdollista olla larppaamatta? ;)

Tuli tuosta ivy-analyysistäkin se vaikutelma että ongelma on siinä, jos on ehdottoman "out of place" jossakin? Siis että irroitetaan jokin asukokonaisuus tms aikakaudesta ja asiayhteydestä?

Mutta mikä on kultainen keskitie kausimuodin mukana juoksemisen ja menneiden vuosikymmenten toistamisen välillä...? :)

Tässä nousee toinenkin asia aikakauden lisäksi: Upseerivibat.

Noista vanhain aikain militääripalttoista voi poistaa metallinapit sekä epoletit. Sen jälkeen tilalle sarviset napit, takki pesuun ja prässäykseen. Lopputuloksena toimiva, sopivan klassinen kappale.

Lainaus käyttäjältä: Ville - 18.05.17 - klo:20:22
Noista vanhain aikain militääripalttoista voi poistaa metallinapit sekä epoletit. Sen jälkeen tilalle sarviset napit, takki pesuun ja prässäykseen. Lopputuloksena toimiva, sopivan klassinen kappale.

Minäkin juuri mietin, että napit vaihtamalla päästään heti lähemmäs siviiliosastoa. Mistähän tummia sarvinappeja saisi? Varmaan mustaksi emaloitu metallinappikin ajaisi asiansa...

Riippuu ihmisen persoonasta ja käyttötarkoituksesta. Taiteilijaunivormuun sopiva kappale hyvinkin, etenkin karvalakin ja paksujen tumppujen kanssa yhdistettynä, bisnespukeutumiseen ei niinkään.

Vaatteiden pitää näyttää normaaleilta tai ne hyppäävät esille, jolloin touhu lipsahtaa larppaamiseksi.

Hyviä kommentteja ja näkökulmia.

Larppaamisen ja "pukeutumisen" välinen ero? Täsmällistä rajaa on mielestäni mahdoton määrittää ainakaan minkäänlaiseksi säännöstöksi, raja kun on niin tapaus- ja tilannekohtainen. Aina kun on ihmisiä jotka tuntuvat kuin taikuuden avulla saamaan miltei mikä kombon hyvänsä toimimaan.

Kai se larppausvaikutelma syntyy jostain epämääräisestä fiiliksestä että ihminen ei nyt ole pukeutunut omiin vaatteisiinsa vaan esiintyy ikään kuin lainahöyhenissä. Ja jos itsellä on tämä fiilis niin se kyllä näkyy.

Larppaus syntyy helpoimmin silloin, kun Herra X pukee ylleen turhantarkasti jonkin menneen aikakauden tai ammatin tai hahmon asun. Indiana Jones, Hercule Poirot, viktoriaaninen herrasmies, 50-luvun rokkari, Reservoir Dogs -murhamies. Mielipiteenvapaus takaa vapaan asun, mutta se takaa myös toisille vapauden pilkata tai nauraa selän takana.

"Larppaus" on yleisesti jonkin joukkopukeutumista harrastavan ryhmän nimitys muilla tavoilla pukeutuville, vaikka muilla tavoin pukeutuvilla olisi yhtäläisen vahva syy omaan tyyliinsä ja pukeutumiseensa. Sinällään koomisesti joukkopukeutumisryhmässä syntyy larppausta jopa enemmän, koska kaikkea ryhmän ulkopuolista syrjitään ja sisäpuolista kannustetaan. Tyylin luovat johtohahmot omine näkemyksineen.

Villen määritelmä on vahva. Larppauksesta on kyse lähinnä silloin, kun pukeutuminen ei lähde itsestä. Esimerkkinä Hra. Sproily ei larppaa, vaikka vaatekaappinsa olisi minun käytössäni vahvaa larppaamista.

Militaaripukeutuminen on suhteellisen vapaata aluetta. Vaikka tuollainen kovasti muotoiltu päällystakki onkin vaikeahko toimittaa, ei se lähtökohtaisesti ole sen enemmän larppia kuin vaikkapa M65 tai M51.

-

Lainaus käyttäjältä: VSL - 25.05.17 - klo:10:52
Eikö kaikki vähänkään menneisyydestä ammennettavat asukokonaisuudet ole tälläistä? Niiden ei mielestäni edes tarvitse olla osa ikonista populaarikulttuuria. Tässä mielessä ivy-tyylien henkinen perintö pukeutumisen vapautumisena on ehdottomasti merkittävämpi kuin joku hemmetin autenttinen locker-loop paidan selkämyksessä.

Voi, onhan näissä aste-eroja: jos näytää Poirot'lta, erottuu taatusti enemmän kuin henkeen ja vereen vuoden 1965 Ivy League -asuun pukeutunut...

-