Lainaus käyttäjältä: Laurentius - 27.03.13 - klo:09:44
^ En ole lukenut, mutta tv-sarjaa ilolla seurannut. Onko suositeltavaa lukemista? TV-sarjan perusteella ei pysty kirjoja arvioimaan, kun huikea näyttelijäntyö on niin merkittävässä osassa filmatisoinneissa.

Kuivan (ja välillä ei niin rutikuivankaan) brittihuumorin ystäville ainakin voi suositella. Tv-sarjassakin kirjojen henki oli varsin hyvin tavoitettu, ja kieltämättä mielukuva tv-sarjan näyttelijöistä värittää edelleen lukukokemustakin. Suomennoksia en ole lukenut, joten niiden tasosta ja tyylistä en tiedä, mutta alkukielellä loistavaa luettavaa.
Ja sopiihan nuo kirjat keikari-henkeen myös klassisen miesten pukeutumisen osalta, sen verran merkittävässä sivuosassa vaatevalinnat välillä ovat :)

Jos Jeeves-kirjojen tielle lähtee, kannattaa kirjojen ja novellikokoelmien julkaisujäjrestystä suunnilleen noudattaa. Sinänsä tarinat toimivat itsenäisinäkin oikein hyvin, mutta joitan pidempiä juoni- ja henkilösuhdekuvioita kautta kirjojen kulkee, että osa hauskuudesta menee ohi, jos järjestyksestä pomppii kovin paljon.

Pitäisikin muuten hankkia tuo tv-sarja omiinkin kokoelmiin, sen verran nautittavaa katseltavaa se oli ja on.

Viimeksi Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Todella, todella karua tekstiä. Suosittelen.



Nyt yöpöydällä on Juhana Torkki: Puhevalta. Tarkoitus ei ole oppia puhetaitoa tai retoriikkaa, vaan pikemminkin tutustua siihen mitä Torkki asiasta sanoo.

Tuo Jeevesin kirjoittaja, Wodehouse, on kirjoittanut paljon muitakin kuin Jeeves-kirjoja.
Tosin samanlaisesta ympäristöstä samantapaisia.
Pitää lukea järjestyksessä ja pitää jättää jonkinlainen aikaväli aina edelliseen koska
jos lukee yhteenmenoon niin samankaltaisuus kirjojen välillä kyllästyttää.
Muuten loistavaa luettavaa.

Puhevalta on erittäin hyvä opus. Samoin pidin sen johdannaisesta, Neuvotteluvallasta.

Lainaus käyttäjältä: Maira - 27.03.13 - klo:22:49
Puhevalta on erittäin hyvä opus. Samoin pidin sen johdannaisesta, Neuvotteluvallasta.

Toistaiseksi on vähän ristiriitaiset fiilikset kirjasta. Ensimmäiset sivut olivat oikein hyviä. Sitten puhetta alettiin teoretisoida kaavioilla, jotka eivät kerro mitään, ja kertomalla esimerkiksi "elliptisistä radoista" sekä käyttämällä toimimattomia kielikuvia, muun muassa puhujan ja yleisön suhteen rinnastaminen kapellimestarin ja orkesterin suhteeseen. Ei vakuuta - varsinkaan, kun Torkki vain muutamaa sivua aiemmin soimasi tieteentekijöitä todellisuudesta vieraantumisesta.

Kirja ei ole helppo kaikilta osin, jos ei ole pitänyt paljon puheita eri tilanteissa ja ympäristöissä. Itse tykkäsin kovasti, sillä moni asia sai ainakin mun järkeeni käyvän selityksen. Isossa kuvassa kirja on erittäin tärkeällä asialla, sillä suomalainen puhekulttuuri ei varsinaisesti loista jos verrataan esim. yhdysvaltalaisiin tai brittiläisiin. Puheen totuudenmukaisuudella kun ei aina pärjää.

Lainaus käyttäjältä: RexMundi - 27.03.13 - klo:10:04
Suomennoksia en ole lukenut, joten niiden tasosta ja tyylistä en tiedä, mutta alkukielellä loistavaa luettavaa.

Suomennokset ovat oikein laadukkaita ja kieli elävää, jos ei jaksa alkuperäiskieltä lukea.

Mulla on kesken James Ellroyn Blood In The Moon. Sen jälkeen olen ajatellut pistellä menemään Antti Nyléniä ja Joel Haahtelaa.

Luin viimeisen viikon aikana ensimmäiset 9 Tarzan-kirjaa;
taas kerran.

Lukukokemus on kertakerran jälkeen oiva, vaikka on todettava
osan lukemisesta tapahtuvan sivuja hyppimällä.
Ovat niin tuttua tavaraa.

Bret Easton Elliksen American Psycho on nyt puoleksi luettu. Melkein joka sivulla kuvaillaan, kuinka ihmiset pukeutuvat. Ihan hauska huomata että kirjassa vilahtelee merkkejä kuten Lubiam and Allen Edmonds, joihin törmää lähinnä tällä foorumilla ja menswear-piireisssä.

Mulle tuo puhevalta oli lievä pettymys. Ehkä odotin kirjalta liikaa tyyliin: luettuani kirjan osaan pitää sen ohjeita noudattamalla täydellisen puheen. Puhe on monesti niin tilaisuuteen ja aikaan sidottu. Mitä nyt historiallisia puheita miettii, niin hyvän puheen lisäksi vaaditaan puhujalta karismaa, ja kuulijoita tiettyjä odotuksia. Esimerkkinä mainittakoon Rytin puhe jatkosodan puhjettua. Tässä tilanteessa kansa tietysti  odotti presidentiltä rohkaisua ja toivoa, talvisota oli juuri käyty ja tulevaisuus vaikutti pelottavalta mutta osin toiveikkkaalta. Olihan Rytin mukaan suomen rinnalla nyt "suursaksan nerokas valtakunnankansleri Hitler." Loistava puhe kaiken kaikkiaan, kannattaa kuunnella.

Tässä on puhe vailla vertaa: http://www.youtube.com/watch?v=uzDhk3BHi6Q

koska olen wnb fyysikko

Nyt luettavana Chris Andersonin 'Makers'. Seuraavaksi x muuttolaatikollista sekalaista schaibaa, totesin pakkaillessani lukeneeni hädin tuskin puolet omistamistani kirjoista.

Riikka Ala-Harjan Maihinnousu loppui juuri. Ei mitenkään järisyttävä teos mutta toisaalta erittäin nopealukuinen, joten ei jäänyt harmittamaankaan. Sitä ennen luin Jonathan Franzenin Vapauden, joka oli myös jokseenkin kepeää luettavaa. Tarinankerronnassa oli kyllä imua.