Lainaus käyttäjältä: Potemkinin kulissit - 10.09.12 - klo:22:52

Lainaus käyttäjältä: Osman - 10.09.12 - klo:13:52

Lainaus käyttäjältä: danius - 10.09.12 - klo:13:44
^ joo ne se, ehkä siinä on sitä Veskun huumorimiehen roolia taustalla.Turhaan se tolla levyllä on kuitenkin.

Eikös Veskun  koko tuotanto yleensä mene huumoripuolelle?
Vai onko kaverilla yhtään vakavaa levytystä?

Kolme levyllistä Eino Leino tulkintoja 80-luvulta on vakavampaa Veskua ja parhaimmillaan täyttä timanttia.

Nuo ovat siis juuri niitä "vakavia" tulkintoja, joissa kaikki vakavuus katoaa kun ne lauletaan loiri-äänellä.

http://youtu.be/zWvI9tmmcP0
http://www.youtube.com/watch?v=06oFwmq8iYs&feature=list_other&playnext=1&list=AL94UKMTqg-9D4GME1nYd8174uJ_tg_CF8

Veli Paloheimoa tietenkin.

NP: Underworld - Mo Move

Folkgrassia - Old Crow Medicine Show toimii. Jokin vaan noiden akustisten instrumenttien aitoudessa on lumoavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=ug7IgB8MfWE&feature=youtube_gdata_player

Frank Sinatra - Can't take my eyes off you

Sinatra on kunkku!

Lainaus käyttäjältä: Elias - 13.09.12 - klo:14:17
^ Asiaa. Lempparini Röyhkän tuotannosta Mieluummin vanha kuin aikuinen -levyn ohella.

Varsin monet Narttu-kiekot oli erinomaisia. Omia suosikkeja ovat Maa on voimaa, Paha Maa ja Joko-Tai. Myös Kaukon kaksi ekaa nartun jälkeistä älppäriä on erinomaisia. Sitten alkoi mennä tylsemmäksi, joskin myöhemmilläkin Kake-kiekoilla on hetkensä.

Riku Mattila on Suomen ja miksei koko pallon kovimpia rock-kitaristeja. Tjeu Keskiyön juna. Ei Viksten ja Vikkulakaan paskoja ole.

Koneessa: Steve Vai - Speeding

Ei voi kuin ihailla miehen soittotaitoa.

Lainaus käyttäjältä: Alex Entwistle - 13.09.12 - klo:22:49
Koneessa: Steve Vai - Speeding

Ei voi kuin ihailla miehen soittotaitoa.

Ei muuta kuin Jemiä ostamaan sitten vai miten? Vain konsertit on muuten korniudessaan ihan mahtavia. Herralla on oma tuuletin hulmuttamassa tukkaa samalla kun hän tiluttaaa ja muuten raiskaa kitaraa, esim. roikuttaa ja ravistaa vibrakammesta. Muistaisin nähneeni jonkinlaisen Vai-Sheehan-Weiner kitararinginkin, jossa herrat soittivat näppäilivät toistensa kitaroita hoitaen samalla oman otelautapuolensa. Kuulostaa muuten varmaan aika homoeroottiselta? Kuitenkin kokemus on vähän kuin jossain musiikkisirkuksessa olisi.

Musiikkihan on parhaimmillaan vähän homostelua.

Oma soittotyyli on niin rustiikki, että pitäisi ensin opetella nykyiset taidot pois. Teknisesti huippuunsa hiottu soitto kuulostaa todella hyvältä, mutta itsellä ei ole mikään tarve opetella sairaan nopeeksi. Enkä varmaan oppiskaan.

^Sama vika. Joutuu sitten aina perustelemaan noita ipanetsejaan.

Synapäissäni taas täällä perjantaina.

Aiemminkin hehkuttamani Symmetry.

Over The Edge