jaron tarina oli kyllä huikea, ja loppua kohden tunnelma tiivistyi niin että välillä lukiessa pelkäsin pääsitkö karkuun.

Ja pakko kompata myös pyörämakua, Speed Triple on todella tyylikäs peli, eikä kolmemukisen sointikaan ole pahan kuuloinen.

Mielenkiintoinen aihe josta toivottavasti syntyy keskustelua. Leiskan kanssa olen samaa mieltä siitä että prätkät ovat ehdottomasti kiehtovimpia moottorilla liikkuvia kulkuvälineitä.

Omassa lähipiirissä olen havainnut että ihmiset suhtautuvat moottoripyöriin ja niillä ajamiseen hyvin kaksijakoisesti; intohimoisesti tai välinpitämättömästi. Todettakoon että jälkimmäiseen ryhmään kuuluvalle on yleisesti ottaen melko vaikeaa perustella prätkällä ajon hienoutta niin että vastapuoli pystyisi ajamisesta saatavaan hekuman tunteeseen samaistumaan.

Minun mielestäni moottoripyöräilyn suurin viehätys piilee siinä voiman tunteessa ja kokonaisvaltaisessa läsnäolossa mitä ei autolla pysty ehkä niin selkeästi saamaan. Tieto siitä että alla on ruutitynnyrin verran tehoa tarvittaessa käytettäväksi on jotain niin huikeaa että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Yhtäaikainen hallinnan, pelon, ja kunnioituksen tunne pyörää kohtaan saattaa kuulostaa jopa hieman kieroutuneelta, mutta siitä tulee mahtava olo. Samalla tekemiseen täytyy kuitenkin keskittyä täysin. Kuten jokainen moottoripyörällä ajanut varmasti tietää pienikin herpaantuminen, joka johtaa virheeseen, voi olla kohtalokas. Toki myös moottoripyörän äänimaailma on omaa luokkaansa, omia korviani hivelee parhaiten matalalta soivaksi viritelty rivinelikko.

Tässäpä Hantan parranajokarakulaatio:

Pohjustuksena mainittakoon ensin seuraavasti: Koko nuoruusiän ja aikuisuuden alkutaipaleen ajan olen käyttänyt sähkökonetta tai Gilletten moniteräisiä partahöyliä. Erityisesti kaulan alueella parta kasvaa todella haastavasti; moneen suuntaan ja kaareutuvana. Tästä luonnollisesti seurasi se että sähkökoneella jälki ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut, ja höylän jäljiltä kaula oli ärtynyt. Sisäänkasvaneet partakarvat aiheuttivat myös oman problematiikkansa. Helmikuussa 2011 tilasin ensimmäisen safety razorin, partasudin, ja muutamia partasaippuoita ja -cremejä. Parin viikon intensiivisen harjoittelun ja vekkien paikkailun jälkeen homma alkoi luonnistua ja iho vähitellen kiittää. Menkäämme siis itse asiaan.

Soundtrack: Jamie Cullum - Catching tales

Parranajo alkaa aina suihkussa käynnillä tai mahdollisuuksien mukaan saunomisella. Jälkimmäisen olen kokenut ehdottomasti paremmaksi. Mikäli ajan parran, puhdistan kasvot kevyesti kuorivalla puhdistusgeelillä. Suihkun tai saunan jälkeen levitän ensimmäisenä öljyä parran ja viiksien alueelle. Toistaiseksi kokeilemistani tavallinen vauvaöljy on osoittautunut hinta-laatu -suhteelta parhaimmaksi. Öljyn levittämisen jälkeen teen vaahdon. Viimeaikoina olen käyttänyt pelkkää cremeä, mutta joskus kun on enemmän aikaa, käytän sekä cremeä että partasaippuaa. Yleensä saan partani ajettua kolmella kierroksella: myötäkarvaan - ristiin - vastakarvaan. Lopuksi huuhtelen sheivatun alueen haalealla vedellä, kuivaan kevyesti taputellen, ja tilanteesta riippuen laitan joko partaemulsiota tai partavettä.

Partahöylänä toimii Mühle R89, Personna platinum -terällä ladattuna. Tämän hetken suosikki cremeistä on Mühlen sandalwood.

Vuoden jälkeen ajotulos on yleensä melko hyvä, mutta mielelläni otan vastaan kaikki vinkit jotka tekevät tästä parranajometodista entistä nautinnollisemman.