Sattumalta näkemäni 80-luvun cover-video innosti kaivamaan esille alkuperäisen.

Kävin katsomassa Havannan taivaan alla. Vaikka koko elokuva koostuu lähes pelkästään viiden ihmisen keskusteluista, meni kaksituntinen yllättävän nopeasti.

Lähetin DHL:llä pikkutavaraa Venäjälle. Tilausta tehdessä (25.6.) toimituspäiväksi arvioitiin 30.6., juuri sain tiedon että eilen oli paketti tullut perille.

Joululahjakirjaa. Nimi sopii omaankin päivärytmiini.

Monteverdin Madrigali guerrieri et amorosi

Lainaus käyttäjältä: haukka - 29.05.14 - klo:10:36
Pepeä olen aina pitänyt hienona laulajana

Olen ollut kerran keikalla Pepen kanssa. Oletan että hänen äänialansa on melko kapea, koska moni kappale piti soittaa aika erikoisissa sävellajeissa.

Lainaus käyttäjältä: choir - 07.03.14 - klo:09:55

TYÖN ALLA? Jeah, löysin Youtubesta, http://www.youtube.com/watch?v=BZYuHFYQLCQ. Oli se kova pianisti. Taidat olla itsekin? Itse en ole pianisti, osaan kyllä jonkun verran soittaa. Gilelsin tekniikka näyttää lähtevän sormista ja ranteista, suuria käsivarren liikkeitä ja vartalon huojuntaa ei näytä olevan.

Kiitos linkistä, olin kuunnellut aiemmin levytystä ilman videokuvaa. �,,änenlaatu ei tuossa youtubessa ole niin häävi, mutta on hyvä päästä katsomaan Gilelsin sormijärjestystä muutamissa paikoissa. Lieneekö sattumaa, että opettajani on minulle pari kertaa huomauttanut soittavani liikaa pelkillä ranteilla ja sormilla.

90-luvulla elättelin ammattilaishaaveita, sen jälkeen soitto oli pitkään epäsäännöllistä, ja ohjelmistokin kevyempää. Nyt viime vuosina olen palannut taas vähän tavoitteellisempaan harjoitteluun, vaikka ammattilaisjuna onkin jo ajat sitten ajanut ohi. Olen huomannut, että pieninä paloina ja ajan kanssa vaikeatkin biisit saa yleensä lopulta menemään. Tässä tosin nuo rondo-osan vastakkaiset triolikuviot ja yhden käden trilli+melodiavälikkeet saattavat osoittautua ylivoimaisiksi..

Kuuntelin juuri kymmenkunta versiota työn alla olevasta Beethovenin Waldstein-sonaatista. Suosikiksi nousi Emil Gilelsin tulkinta.

Lainaus käyttäjältä: Lh - 18.12.13 - klo:05:30
Ennen vanhaan on osattu ihan kiitettävän haastavaa (esityksellisesti) musiikkia säveltää...Tuli tänään kuorokonsertissa kuultua tää biisi, ja tuo kvartettiosan sopraanolinja on sen verran tajunnanräjäyttävä, ..

Olen kuullut kerrottavan, että tuo sopraanon korkein paikka olisi itse asiassa alkujaan kopioijan transponointivirhe. Lähdettä tälle en löytänyt, tarina lienee apokryfinen.

Vinkiksi ajankohtaan sopiva Respighin Lauda per la Natività del Signore, siitä erityisesti Marian ja englannintorven duetto.

Soihdut sammuu lopusta alkuun vedettynä:

http://laululahde.fi/nirepnirun/mastud_hjos.mp3

Vähän kohottavampaa musiikkia näin arki-iltaan:

Dario Argenton Suspiria. En ole varsinaisesti genren ystävä tai tuttava, vaikka tästä kyllä pidin. Tarinahan on höpsö, mutta elokuvan tunnelma on jännä, ja visuaalisesti pätkässä on paljon hyvää.

Lainaus käyttäjältä: Pchan - 19.08.13 - klo:08:22
Mitkäs keittiöt sitten ovat parempia kuin IKEA kun pysytään suunnilleen samassa hintaluokassa eli max puolet kalliimmissa?

En tiedä, enkä ottanut kantaa hintaan. En vain ole vakuuttunut Ikean kestävyydestä sinänsä.

Lainaus käyttäjältä: Pchan - 18.08.13 - klo:18:08
Ikean kamahan on ihan kestävää silloin kun puhutaan niistä tuotteista, joiden ostajat haluavat kestävän: keittiöt, sängyt, jne.

Minulla on tästä kyllä päinvastaisia kokemuksia. Yövyn työmatkoilla Tukholmassa yleensä asunnossa, jonka sisustus (arviolta 90-luvun alusta) on kauttaaltaan Ikeaa, ja koko kämppä on TODELLA kulahtanut, keittiö kaikkein pahiten. Kaapinovet retkottavat miten sattuu, ruokapöytä hötkyy, kattiloissa on kuperat pohjat ja haarukoiden piikit harittavat sinne tänne. Sohva ja nojatuolit ovat menneet aivana littanaksi ja suihku falskasi jo 10 vuotta sitten.