Hyvää Pyhäinpäivää,

Julkaisin kotva sitten uuden version Horologia.fi -sivustosta.
Sivuston ensisijainen sisältö on "Flippaajan Mekka".
Se on vintage- ja arvokellojen hakukone.

"Traileri":
https://youtu.be/2wOh83wvtgw

Kiitän.

Laurentius,

Arvostan kauniilla kielellä kirjoittamaasi vastausta.
Toivottavasti tekstini onnistuu kertomaan jotain kelloilun filosofiasta tietojeni rajallisuudesta huolimatta.

Kello on kestokulutushyödyke ja ilmiö, jota voidaan tarkastella muun muassa mainitsemiesi funktionaalisen arvon ja tunnearvon kautta.
Lähtekäämme ajatusleikkiin, jossa rannekellon ainoa toiminnallinen vaatimus on kertoa kellonaika.

Nykypäivänä kellonaika on nähtävillämme lukemattomia eri reittejä.
Kelloja piisaa: auton kojetaulussa, lähijunan inforuudussa, aseman seinällä, tietokoneen näytöllä, mobiililaitteessa, you name it.
Osa kelloharrastajista kutsuu näitä satunnaisia kelloja "ajannäyttäjiksi".
Tavoitteena lienee omia ilmaus "kello" tarkoittamaan perinteistä, täysin mekaniikkaan perustuvaa kelloa.
Joidenkin mielestä kaikki paristokäyttöiset kellot kuuluvat kategorisesti "ajannäyttäjä" -ryhmään.
Ilmaisussa "ajannäyttäjä" on aistittavissa hento ideologinen vivahde purismin hengessä.
Ideologinen ylimielisyys olisi henkistä keskenkasvuisuutta, joten älkäämme unohtako patteri-kellon lukuisia hyötyjä verrattuna mekaanisiin isoveljiinsä.
(Vastustan periaatetasolla ylimielisyyttä kielenkäytössäkin.)
Edellämainittu "ajannäyttäjien" ylitsevuotava määrä jäytää rannekellon funktionaalista tarpeellisuutta arjessamme.
Sitäkin kautta kelloharrastus voi näyttää erikoiselta puuhalta tarkkailijan silmään.

Rannekello ei siis ole sukupolvellemme täysin välttämätön tarve-esine.
Itse asiassa elämä sujuu aivan mainiosti ilman rannekelloa.
Onko jopa niin, että rannekellon funktionaalinen merkitys on katoamassa?
Monen mielestä rannekello on tarpeeton "turhake" menneiltä vuosikymmeniltä.

Kulutushyödykkeen suunnittelussa voidaan nähdä kaksi prinsiippiä: muotoilu ja toiminnallisuus.
"Form and function".
Lienemme yhtä mieltä siitä, että laadukkaan kulutushyödykkeen eräs ihanne on mahdollisimman syvällinen sopusointu muotoilun ja toiminnallisuuden välillä.
Parhaimmillaan muotoilu ja toiminnallisuus tukevat toinen toisiaan:
Laadukas muotoilu heijastuu toiminnallisuuteen ja päinvastoin.

Kahtiajako funktionaaliseen ja tunnearvoon on helpompi tehdä silloin, kun rannekellon koneisto on valmistajan alihankkijalta tilaama.
Tällöin koneisto on �" vaikkakin kellon sydän �" eräänlainen "välttämätön paha".
Karrikoiden: pelkkä moottori, jolta odotetaan lähinnä toiminnallista suoritusta viisareiden liikuttajana.
Tuossa asetelmassa saadaan vain pintaraapaisu kellokulttuurista.
Mitä vähäisempi kellon valmistajan todellinen tietotaito on, sitä pontevammin tietotaidon puutetta kompensoidaan markkinoinnissa.
Markkinointihömppä tehoaa, koska se vetoaa inhimilliseen egoon.
Valistuneisuus puolestaan edellyttää vaivannäköä.

Itselläni ei ole laittaa 10-20 tuhatta euroa sveitsiläiseen kelloon "in-house" -koneistolla.
Kirjoitan silti vajavaisen käsitykseni tästä kulttuurisesta ilmiöstä.

Sveitsiläisissä ja saksalaisissa high-end -kellossa toiminnalliset ominaisuudet ovat erityisellä tavalla liitossa muotoilun ja tunnearvon kanssa.
Käytän vertauksena puukiuasta.
Saunan lämmittäminen puulla on erilainen, holistinen kokemus verrattuna sähkökiukaan lämmittämiseen.
Kärjistäen voisi sanoa, että sähkö- ja puulämmitteisen kiukaan välinen ero on ennenkaikkea tekninen.
Joidenkin mielestä myös löylyjen laatu on erilainen tuon teknisen eroavaisuuden johdosta.
Ennen kaikkea löylyt saattavat tuntua erilaisilta yhdistettynä puukiukaan tarjoamaan monimuotoiseen aistiärsykkeistöön.
Täsmälleen samassa hengessä tekniset ja esteettiset ominaisuudet hellivät laatukellon käyttäjää.
Rannetta vasten lepäävä aikarauta vaikuttaa kantajaansa muutenkin kuin aikaa näyttämällä (tunne- ym. arvo).
Rannekello on hyvin henkilökohtainen; niin "iholla" tuo esine on �" kirjaimellisesti.
Läpinäkyvä takakansi paljastaa koneiston komeudessaan.

Tässä piileekin "in-house" -koneiston puhuttelevuus.
Se, että tekniset ominaisuudet osoittautuvatkin samanaikaisesti myös esteettisiksi ja syvää kädentaitoa vaativiksi ominaisuuksiksi, tuntuu miltei tosielämän alkemialta.
Kuulemma työlleen antautuva tiukumaestro voi nähdä kellossa kokonaisen "mikrokosmoksen" luuppinsa kautta.
"In-house" -koneistolla varustettu kello on keräilijän kannalta houkutteleva �" kuin taidegrafiikkaa keräilisi.
"A. Lange & Söhne" -merkkisten kellojen koneistoihin merkitään tunniste, jonka perusteella tiedetään, kuka koneiston viimeistelyn on kaivertanut.
Glashüttessa on mahdollista käydä tervehtimässä oman kellonsa koneiston kaivertajaa.

Ymmärrän, että tämä voi kuulostaa hieman liialliselta ottaen huomioon, että rannekello on vain metalliesine.
Kelloon panostettu taito ja taide tekevät siltikin ohittamattoman vaikutuksen.

Tuotteiden elinkaarisuunnittelu on itse kullekin raivostuttavan tuttu asia.
Kulutushyödykkeet suunnitellaan hajoamaan tietyn ajan kuluessa.
Laatukello on vastaliike kertakäyttöhömpälle.
Mutta on ristiriitaista, että juuri tuo toiminnallinen arvo ajannäyttäjänä on hiipumassa kehityksen puristuksessa.

Hypoteesi:
Onko laatukellon tärkein "funktio" sittenkin tuottaa myönteisiä aistimuksia ja muistuttaa käyttäjäänsä elämän väliaikaisuudesta?

Olisipa kaikessa työnteossa laatu yhtä korkea prioriteetti kuin kelloissa parhaimmillaan.

Muutama kuva hotlinkattuna.






PS.
Karttakaamme aina noloa merkkikellolla "spedeilyä" kanssaihmisten seurassa.
Kello hankitaan itseä, ei muita varten.

Lainaus käyttäjältä: Cisne36 - 29.01.15 - klo:05:06
Lisäksi protestoin ankarasti, jos muihinkaan kysymyksiin ei vastata tässä foorumissa: suomenkielinen kelloharrastus ei saa rajoittua pariin umpiloukkoon ja tietokoneharrastajien syrjähyppysäikeeseen. Auvoisille herrasmiehille pitää tarjota valistusta ilman tarvetta tutustua netin pimeään puoleen.

Komppaan Cisneä. Mahtavasti muotoiltu. Eiköhän sivistytä porukalla. :)

Yleisön pyynnöstä vastaan nopeasti pähkinöihin. :)
Voimme syventyä asioihin esimerkiksi #horologia -kanavalla. ;)

Mikä on alkuperäinen "James Bond" -kello?
- Rolex Explorer. Eli Explorer "ykkönen".

Miksi sekä Breitlingillä että Sinnillä on "Navitimer" -kello?
- Helmut Sinn osti oikeudet Navitimeriin 1979. Asia harmittanut Breikun johtoa jälkikäteen.

Mikä muu kuin Rolex-kello Sir Edmund Hillaryllä oli ranteessa Mt. Everestille kiivetessään?
- "Smiths" -merkkinen kello.

Miksi Mühle Glashütten sukeltajankellojen tauluissa on korostetut merkinnät 30 sekunnin välein?
- Saksalaiset taistelusukeltajat opettelevat uimaan tietyn matkan puolessa minuutissa.

Miksi sveitsiläiset kirjaimellisesti kantoivat kellojen valmistukseen käytettäviä työvälineitä roskiin 1970- ja '80-luvuilla?
- Niinkutstuttu "kvartsikriisi".

Mikä markkinointiteko teki Rolex "Oyster" -kuoresta legendaarisen?
- Englannin kanaalin läpi uinti.

Miksi Rolex perustettiin Lontoossa ja miksi yritys muutti Sveitsiin?
- Hans Wilsdorf asui 24-vuotiaana Lontoossa ja yritys siirtyi Sveitsiin verotussyistä.

Miksi Omega Seamasterin helium-venttiilin takaa ei löydy laser-valoa?
- Tsoukki. Ainoastaan Goldeneyessa Seamasterin helium venttiliin takaa paljastui laser. Mahtava modaus, jos joku osaisi nikkaroida!

Miksi IWC ei nauti kaikkien kelloharrastajien suosiota?
- ETA-koneistojen käyttö joidenkin keräilijöiden mielestä hintaan nähden ei toivottavaa.

Keitä ovat Voutilainen, Sarpaneva ja Rönkkö?
- Suomalaisia meritoituneita kellontekijöitä. Voutilainen moneen kertaan palkittu. Sarpanevalla kellomerkki "S.U.F". Steven Elop omistaa Rönkkö-kellon.

Miksi tietyt Hublot'n, Patek Philippen ja Audemars Piguet'n kellot sisältävät samaa muotokieltä?
- Jean-Claude Biver. Biver ei ole ollut Patekilla töissä. Mutta vaikutteet tarttuivat; samoin ekoihin Vacheron Constantinin "Overseas" -kelloihin.

Piileekö aidossa vintage-rannekellossa vaara altistua säteilylle?
- Jos taulun "lume" on valmistettu radiumista ja kellotaulua nuolee. Vaikka valaiseva ominaisuus on jo hiipunut, säteily ei. Tehtaiden työntekijät sairastuivat, koska muotoilivat sivellintä huulillaan.

Kantaako monikin sveitsiläisen kellon käyttäjä tietämättään ranteessaan Seikon tekniikkaa?
- Tag Heuer "Calibre 1887" sisältää Seikolta lisensoitua tekniikka. Soprod "A-10" -koneiston väitetään perustuvan Seikon "4L" -koneistoon.

Mikä on nykyajan aito USA:n armeijan alihankintana teettämä kello (huom. ei Luminox eikä G-Shock)?
- Marathon. Rouheita kelloja.

Minkä suuruinen on keskimääräisen Rolex-kellon tuotantokustannus?
- Perustamani lanka Kellofoorumissa: http://kellofoorumi.com/index.php?topic=2422

Mikä on kellojen "holy trinity"?
- Audemars Piguet, Patek Philippe ja Vacheron Constantin.

PS. Ainoa kvartsi-Rolex on "Oysterquartz", josta lienee tulossa keräilyharvinaisuus.

Hyvää päivää,

Olen vaikuttunut tämän keskustelufoorumin laadukkaasta kulttuurista.

Omassa ranteessani on tässäkin langassa mainittu Monaco-kronografi (re-edition).
Pykälää juurevampi versio, koska taulussa valmistajan logona pelkkä "Heuer".
Toki vanhat vintage-kellot ovat asia erikseen, mutta re-edition sopii kukkarolleni.

Kellojen ja valmistajien kirjo on valtava.
On tavallaan harmillista, että markkinoinnin merkitys kasvaa kasvamistaan.
Ei jokainen kellontekijä, jonka mainoksessa on lentokoneen kuva, ole kokenut pilottikellojen valmistaja.
Ei Sveitsin armeija välttämättä tilaa Victorinoxilta rannekelloja tukkuhintaan.
Päälle liimattu "historia" uppoaa silti kuluttajaan.
Toisaalta moni vanha kellobrändi harrastaa markkinoinnissaan "raadonsyöntiä" muistelemalla vuosikymmenien takaisia vaiheitaan.
Mutta parempi sekin on, kuin uskotella kuluttajalle, että jokin "raato" (historia) olisi edes olemassa.

Täten monen kellotalon olisi kenties rehtiä kutsua itseään �" ei ehkä kellontekijäksi �" vaan teollisen muotoilun yritykseksi.
Etenkin, jos kellojen koneistot tilataan alihankkijalta ja asetetaan kellon kuoren sisään sellaisenaan.
Arvostan esimerkiksi Bell&Ross -nimistä valmistajaa erityisesti teollisena muotoilijana.
Hintaansa nähden monikaan koneisto ei ole vähittäissuositushintansa väärtejä.
Pelkkä roottorin merkkaaminen omalla logolla on helppo toimenpide.

Toisaalta vouhotus siitä, että kellossa tulisi olla niinsanottu "in-house" -koneisto on uudehko ilmiö.
Alihankintaa on hyödynnetty kellojen valmistamisessa kautta aikojen.
Ja Swatch Groupin ETA:n valmistamien koneistojen huollattaminen on puoli-ilmaista verrattuna vaikkapa Audemars Piguet'n tai Breguet'n koneistojen huollattamiseen.
Omassa Monaco re-editionissanikin on ETA:n 2924-2 -koneisto, jossa on kronografimoduli.
Silti koen "TAG" -kirjainyhdistelmän puuttumisen kellotaulusta myönteisenä asiana.

Mutta.
Markkinointihömpästä huolimatta kelloharrastus tarjoaa paljon mielekkäitä virikkeitä.
Todellisten juurevien valmistajien etsiminen ja tutkiminen sekä yritysten vaiheiden tarkastelu tarjoaa draamaa ja kohtaloita.
On mahdollista löytää valmistajia, joiden tutkimus ja tuotekehitys on ollut sidottu historian todellisiin tapahtumiin.
Myös populaarikulttuuri muovaa käsitystämme tuotteista.
Paljastuu, että kellojen valmistaminen on monimutkainen aineettomien pääomien ja oikeuksien sovellus.

Muutama kiehtova pähkinä:
Mikä on alkuperäinen "James Bond" -kello?
Miksi sekä Breitlingillä että Sinnillä on "Navitimer" -kello?
Mikä muu kuin Rolex-kello Sir Edmund Hillaryllä oli ranteessa Mt. Everestille kiivetessään?
Miksi Mühle Glashütten sukeltajankellojen tauluissa on korostetut merkinnät 30 sekunnin välein?
Miksi sveitsiläiset kirjaimellisesti kantoivat kellojen valmistukseen käytettäviä työvälineitä roskiin 1970- ja '80-luvuilla?
Mikä markkinointiteko teki Rolex "Oyster" -kuoresta legendaarisen?
Miksi Rolex perustettiin Lontoossa ja miksi yritys muutti Sveitsiin?
Miksi Omega Seamasterin helium-venttiilin takaa ei löydy laser-valoa?
Miksi IWC ei nauti kaikkien kelloharrastajien suosiota?
Keitä ovat Voutilainen, Sarpaneva ja Rönkkö?
Miksi tietyt Hublot'n, Patek Philippen ja Audemars Piguet'n kellot sisältävät samaa muotokieltä?
Piileekö aidossa vintage-rannekellossa vaara altistua säteilylle?
Kantaako monikin sveitsiläisen kellon käyttäjä tietämättään ranteessaan Seikon tekniikkaa?
Mikä on nykyajan aito USA:n armeijan alihankintana teettämä kello (huom. ei Luminox eikä G-Shock)?
Minkä suuruinen on keskimääräisen Rolex-kellon tuotantokustannus?
Mikä on kellojen "holy trinity"?

Tällä puheenvuorolla toivotan halukkaat tervetulleiksi pienelle kelloharrastajien kanavallemme #horologia ircnetissä.
Kiitän ja toivotan aurinkoista kevättä!

Ilmaisun "Härski Kike Elomaan mies -tyyli" verrokkihenkilö on rouva Elomaan mies, ja hänkin lienee hyvin meritoitunut.

Kaltaisensa moniosaajat olisi toivotettu tervetulleeksi muissakin puolueissa, kuvittelisin.

Lainaus käyttäjältä: puu - 11.01.15 - klo:21:21
No tähän sanon vain, että Kike Elomaa on pärjännyt parillakin elämän saralla
erinomaisesti. Lienee osaava ja fiksu ihminen kaikenkaikkiaan.
Tämä ei ollut politiikkaa.

Mahtavaa!
Mieshän näyttää asussaan pikemminkin (tukka)jumalalta kuin persulta.
Kello osoittaa kommareille kaapin paikan.

Lainaan koomikko ArchieLuxurya sinistä two-tone Submarineria koskien: "Stands out like dog's balls."

Rolex suklari toki oudohko valinta.
Ellei elanto tule pornokaupasta tai runonlausunnasta rytmimusiikin tahtiin.
"Härski" on täten oikeutettu adjektiivi.

Lainaus käyttäjältä: Arska - 11.01.15 - klo:00:37
Tuolta saanee jonkinlaisen käsityksen.

Mitä tarkoittaa "härski Kike Elomaan mies" -tyyli?

Naapuriketjussa (http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=4484.0) tätä hupaisaa, raflaavaa ja allekirjoittajalle uutta ilmaisua käyttää kirjoittaja Arska. Kenties tuo hypoteettinen "Kike Elomaan mies" ylittää pukeutumisessaan hyvän maun rajat silloin tällöin - mutta millä tavalla hän sen tekee. Voineeko ilmaisun kautta hahmottaa persumaisen pukeutumisen erityispiirteitä yleisestikin.

Hyvää ensimmäistä kvartaalia itse kullekin.

Kiitos, Ari, YV-vinkistäkin.

Ilahduttaa myös, miten laadukasta äidinkieltä täällä käytetään.
Kauniit mielet kirjoittavat kaunista kieltä kauniista asioista.

Virkistävää lukea näitä vastauksia. :)

Quijote, tuo suosikkikello on terästä; jokapaikankronografi. Joskus tulevaisuudessa vois vaikka hankkia kultasen omega constellation "pie pan" -kellon pönötys-juhliin. (Two-tone rolexit jätän mielelläni kaupan hyllyyn.)

spjarv, painanpa vinkkisi mieleen. Mulle sopii ihan hyvin se, että koru saa käytössä rouheaa patinaa. Paitsi, jos se johtuisi esimerkiksi rodium-pinnoitteen irtoamisesta (valkokulta). Keltakulta olis siitä hyvä, että pinnan alta löytyy lisää - rumpujen pärinää - kultaa. Platinasormuksen ylivertaisuus olisi siinä, että korusta ei juurikaan irtoa ainesta, vaan materiaali vain muuttaa muotoaan: pitkäikäisyys.

Ari, hieno vinkki - materiaaleissa siis löytyy kuin löytyykin valinnanvaraa. Vantaalla asustan.

Tumppi$, olet viisailla jäljillä ajatuksessa, että sormuksella kaipaa taakseen tarkoituksen. Tein neljä vuotta sitten viheliäisen konkurssin ja siitä selvinneenä pirunnyrkkikin kävisi, jos pokeri kestäisi pirunnyrkkiä kantaa. Muutenkin vanha vihtahousu nyrkkeineen on mielikuva, jonka pohjalta luotu talismaani olisi suorastaan maaginen.

Arska, sorry mutta voisitko tarkentaa, mitä on härski Kike Elomaan mies -tyyli? :)

Ehkä Oulun sormus on sittenkin Se Sormus. Vaikka Kalevala korun taustatarina "muinaissuomalaisena" koruvalmistajana onkin markkinointihömppää, on siinäkin tiettyä houkuttelevaa juurevuutta. Toisaalta Kalevala on itsessään tarina teknologisen kehityksen tuomasta hyvinvoinnista, mikä kaltaistani nörttiä osaltaan kiehtoo.

Olisiko 4,5mm levyinen sormus riittävän hillitty keltakultaisenakin. Kuulemma se, että kellon ja sormuksen tulisi olla saman väristä metallia, ei enää nykyään ole täysin kiveen kirjoitettu sääntö. Oulun sormuksen pinta on ikään kuin hiekkapuhalletun kaltainen, mikä sekin vähentäisi turhaa bling blingiä.

Wolf, hankin ton sormuksen välittömästi sen jälkeen, kun hankin suden lemmikiksi. ;)

Hyvää päivää,

Toistaiseki tyystin sormukseton mies kysyy neuvoa harkintansa tueksi.
Disclaimer: tiedän olevani turhamainen.

Vuoden sisään töissä (pienyrittäjänä) ei ole tulokset olleet huonoja.
On kehkeytynyt ajatus palkita itsensä sormuksella.
Kohdesormi on oikean käden keskisormi.
Oikea käsi siksikin, että vasen käsi nimettomineen on varattu muulle sormukselle tulevaisuudessa.

(Etusormi olisi liian huomiota herättävä.
Nimetöntä luultaisiin kreikkalaiskatolilaiseksi vihkisormukseksi.
Pikkurilli on... noh. Ei.)

Korostan, että en ole suinkaan hirttäytynyt ajatukseen sormuksesta saati sen materiaalista.
Sormukset ovat erityisen herkkä asia luterilaisessa kulttuurissamme.

Hyvä maku ennen kaikkea.

Asiaan.
Onko todellakin niin, että keltakultainen sormus olisi automaattisesti hyvän maun tuolla puolen?
Jos keltakulta jää lopulliseksti valinnaksi, sormus lienisi Kalevala korun Oulun sormus:
http://www.korukeisari.fi/product/582/oulun-sormus
Oulun sormus on vihkisormukseksi suunniteltu.
Pelkistetty muotoilu kestäisi aikaa.

Mutta.
Jos keltakulta on kirottu, niin värittömiä metallejahan piisaa.
Hopea ei tule kyseeseen - liian pehmeä metalli vailla arvostusta.
Valkokulta ei käy, koska rodium-pinnoite on altis kulumiselle.
Palladium olisi täten fiksu valinta - platinasta puhumattakaan.
Toisaalta platinasormuksia ei ole laajalti tarjolla nimenomaan ilman kivi-koristuksia.
Palladium-sormuksia puolestaan valmistetaan varsin pelkistettyinäkin malleina.

Onko siis keltakulta ehdottomasti pannassa?
Oletetaanko värittömästä metallista valmistetun sormuksen materiaali väistämättä hopeaksi, mikä sekin antaisi helposti vaikutelman huonosta tyylitajusta.

Työssäni kiertelen välillä asiakasyrityksissä; suhtaudun riittävällä vakavuudella tyylikysymyksiin.
(Merkki vaivannäöstä lienee tänne rekisteröityminenkin.)
Palaute saa olla sävyltään suoraakin.

Erittäin hyvää vuodenalkua kaikille!

Lainaus kirjoittaja KaunisJussin viestistä:
http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=149.msg1782#msg1782
"- Kultakorut miehillä: mikään maailmassa ei ole niin oksettava näky kuin mies, jolla on sormet ja ranteet täynnä merkonomin sormusta, kantasormusta, leijonavaakunasormusta ja ties mitä panssariketjuja ranteessa. Kaulassa yleensä jatkuu sama linja. Minulle tulee tällaisista miehistä aina mieleen ne, joilta äiti varoitti ostamasta käytettyä autoa. Kokonaisuuden kruunaa mao-kauluksinen musta kauluspaita ja viininpunainen pikkutakki, housuina mustat farkut tai suorat housut ja mieluiten bootsit jalassa."

PS. Housuni eivät ole valmistettu saunavihdoista. ;)
PPS. Pitkään himoamani kello löytyy jo ranteesta (ei rolle), jos keskustelu sattuisikin polveilemaan siihen suuntaan.