En voisi julkisesti myöntää katsoneeni kokonaista Gossip Girlin jaksoa ellei kyse olisi vakavasta asiasta. Nimittäin, sarjassa on yksi verrattain omaperäisesti ja tyylikkäästi pukeutuva hahmo, nuori miljonääri nimeltä Chuck Bass. Pidän Bassin tyylistä sen vuoksi että siinä yhdistyy sopivasti formaalius ja nuorekas, hieman keikarimainen ote. Erityisesti näin nuoremmalle henkilölle, joka ei halua (vielä) näyttää 50-vuotiaalta brittiherrasmieheltä, tämä iskee aika hyvin.

Itse ostin parin Kenneth Colen Reaction-mallistosta vuosi sitten. Hintaa taisi olla noin 35 euroa, poistomyynnistä.



En ole mikään kenkäekspertti, mutta tässä havaintoja:

+kengät ovat olleet pahuksen mukavat
+sellaisia 10km kävelylenkkejä voi tehdä aivan vaivatta ilman että jaloissa tuntuu lainkaan
+tyylikkäät
+mieletön hinta-laatusuhde, jos tuollaisia hintoja jostain vain löytää

Ketjussa mainittu kritiikki on kuitenkin paikallaan:

-kengät ovat olleet jopa niin mukavat, että olen käyttänyt niitä aivan liian tiuhaan (johtuu myös heikosta kenkätilanteestani)
-kengänpohjan reunus on kulunut kärjistä pahasti, pelkään lopullista hajoamista jo kuukausien sisällä, mutta katsotaan ja toivotaan parasta
-samaten kannat ovat kuluneet luvattoman nopeasti
-vuori on nukkaantuvaa materiaalia

Jos törmää itseään miellyttävään pariin, ja käyttää niitä järkevästi silloin tällöin (toisin kuin minä), niin pilkkahinnallakin voi saada mielestäni oikein mainiot kengät piristämään kokoelmaa. Erityisesti jos budjetti on tiukka ja tykkää Colen nuorekkaasta tyylistä, niin harkinnanarvoinen valinta.

Ajattelin, että olisi hauska koota ketju, jossa foorumilaiset kertoisivat, kuinka Keikari-blogi sekä foorumi on näkynyt heidän omassa elämässään. Onko maailma muuttunut kauniimmaksi paikaksi vai ovatko Ville ja muut foorumiaktiivit uurastaneet turhanpäiten?

Aloitan omakohtaisesti. Ensinnäkin on ollut hauska huomata, että aihe kiinnostaa muitakin. Koska pukeutuminen on niin voimakkaasti myös sosiaalista käyttäytymistä, yleinen konformismin paine on melkoinen. Siinä mielessä on ollut hauskaa löytää muitakin, jotka pyrkivät tuomaan arkiseen aherrukseen hitusen loistoa hyvien vaatteiden sekä dandyn ylivertaisen asenteen avulla. Erityisesti miitit ovat tässä mielessä toimiva konsepti.

Blogi on myös muuttanut omia pukeutumistottumuksiani parempaan suuntaan. Siinä missä aiemmin riitti että on kenties joitakin yksittäisiä hyviä vaatekappaleita päällä, nyt kiinnitän paljon enemmän huomiota toimivan kokonaisuuden rakentamiseen. Huonosti istuvista vaatteista on niin ikään tullut kauhistus. Ompelimot ovat käyneet tutuksi, ja ero on todella silmiinpistävä.

Myös substanssiosaaminen on kehittynyt blogin myötä mukavasti. Siinä missä aiemmin osasin vain joitakin yleisiä periaatteita, on blogin sadoista merkinnöistä saanut myös lihaa luiden ympärille.

Mutta entäpä muut? Kuinka Keikari on vaikuttanut teihin?

Järkevää keskustelua taiteen olemuksesta ei välttämättä saa aikaiseksi, mutta sivistynytkin kelpaa. Ivyman mainitsikin jo monta sellaista nimeä, joihin olen tykästynyt: Rembrandt, Turner, van Gogh, Picasso, Magritte, Mondrian. Noiden lisäksi voisin mainita vielä ainakin Monet'n ja Miron. Jos tämän kaltainen iskee, niin New Yorkin Museum of Modern Art lienee oikea osoite. En oikein ole perillä, mitä viimeisen 50 vuoden aikana on tehty, joten nykytaiteesta en osaa sanoa mitään.

Enkä toki muutenkaan ole mikään taideasiantuntija, mutta jotenkin olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman taidetta. Kun muuten yrittää analysoida kaikkea mahdollista, on oikeastaan aika nautinnollista, kun voi vain laittaa Chopinia soimaan tai katsoa Jackson Pollockin tauluja, ja todeta etten ymmärrä tästä paljonkaan, mutta jotakin kaunista ja ainutlaatuista siinä kuitenkin on.

Kenties joku koulukunta tulkitsee taidetta siten, että kyse olisi objektin ja subjektin välisestä vuoropuhelusta tai jotain sinne päin, mutta itse olen ottanut sen näkökulman, että taide ja luovuus ovat nimenomaan ihmisen sisältä kumpuavia asioita. Kenties se on yksilön taistelua kohtaloaan tai maailman rajoitteita vastaan, kenties halua näyttää jotain, tai löytää merkitystä? Kenties taiteilja on vain halunnut tehdä rahaa, eikä sekään väärin ole.

Lainaa"But how can one deduce the cause of Hamlet? Or of St. Matthew’s Passion? What is the cause of inspiration?"

En koe että taiteella välttämättä pitäisi olla mitään tekemistä arvojen kanssa. Toki kukin arvottaa asioita omalla tavallaan, mutta tämähän liittyy vain henkilökohtaisiin preferensseihin. Esimerkiksi itse en yleensä hae taiteelta mitään masentavaa, pelottavaa tai kuvottavaa vaikutusta... jos kaipaisin joskus sellaista, ostaisin iltapäivälehden.

Vielä Villelle taiteen rajoista hyvä sitaatti, jonka Warhol varmaankin pölli joltain fiksummalta tyypiltä:

Lainaa"Art is anything you can get away with"

Nostetaanpa hieman vanhaa ketjua.

Kommenttien perusteella näyttäisi siltä että kyse on tosiaan haastavasta ja mielipiteitä jakavasta vaatekappaleesta. Itsekin alunperin Gekkon ylilyövän tyylin innoittamana teetätin yhden paidan, ja olen yrittänyt keksiä sille sopivaa käyttöä. Gekkon comebackia odotellessa.







Mitä sanovat palstan tyyligurut?

Hei

Tämä on ensimmäinen viestini foorumille, ja tyyli-idoleista onkin ehkä luontevaa aloittaa...

Vaikutteita tietenkin on otettu monesta suunnasta, mutta mikä kelpuuttaisi sitten henkilön idoliksi? Päädyin lopulta näihin kriteereihin:

1. Idolin tulee olla kokonaisvaltaisen tyylikäs, ei riitä että silloin tällöin onnistuu
2. Tyylin täytyy olla omaperäistä ja kummuta henkilön persoonallisuudesta ja sisäisestä eleganssista
3. Omaperäisyys ei saa livetä eksentrismiin (rajasin tätä myös niin, etten valitse ketään esimerkiksi 1800-luvulta vaikka ovat kuinka tyylikkäitä, eli aikakauden ja kulttuurin mukaan)
4. Klassisia miehen pukeutumisen sääntöjä on suurin piirtein noudatettava
5. Viimeisenä ja tärkeimpänä idolin kriteerinä toki on, että henkilön tyyli vain jostain syystä iskee minuun

Ehkäpä turhankin tiukaksi menee, mutta kovan pohdinnan jälkeen keksin kaksi hyvää esimerkkiä:


William F. Buckley Jr, yhdysvaltalainen kirjailija, lehtimies ja konservatiiviaktivisti.


Jude Law, mielestäni Hollywoodin tyylikkäin mies, ainakin kun kamerat pyörivät. Itse erityisesti pidin Lawn roolihahmon klassisesta tyylistä scifi-leffassa Gattaca.