Keikarin foorumi

Yleisenä huomiona, että minusta monen sukat ovat hieman turhan vaaleita kenkiin nähden. Pyrin noudattamaan lähtökohtaisesti sääntöä, että sukat ovat vähintään yhtä tummat kuin kengät. Jos housut kuitenkin ovat kovin vaaleat, niin silloin saatan valita sukat tummuusasteeltaan kenkien ja housujen välistä tasoittamaan. Erityisesti mustien kenkien kanssa sopivat mielestäni vain
hyvin tummat sukat (esim. tumma viininpunainen ja purppura). Hyvin vaaleita tai kirjavia sukkia käytänkin vain kesällä vaaleanruskeiden (tan) kenkien ja vaaleiden (valkoinen tai beige) housujen kanssa. Mutta sukat voivat tietysti olla myös helposti liian tummat, tasapainosta on kyse. Muukin kokonaisuus kuin housut ja kengät vaikuttaa.

Esimerkkinä verratkaapa CB:n alkupostauksen ensimmäistä (keskivihreät sukat mustissa kengissä) ja toista (tummansiniset sukat keskiruskeissa kengissä) kuvaa. Jälkimmäinen toimii mielestäni paljon paremmin - siinä siis sukat ovat hieman tummemmat kuin kengät ja ensimmäisessä päin vastoin. Gafferilla taas toimisivat paremmin hitusen vaaleammat sukat.

En liene ainoa, jonka silmiin kirjavat sukat tummien kenkien (ja housujen) parina eivät toimi? Minulle tuollaiset yhdistelmät näyttäytyvät siten, että sukat ikäänkuin "hyppäävät" kenkien päälle. Sukkien pitäisi näkemykseni mukaan korostaa kenkiä ja/tai sovittaa niitä ja housuja yhteen eikä viedä huomiota kengiltä ja rikkoa linjaa.

Lisäys: jottei viestini kuulostaisi silkalta negatiivisuudelta, niin haluan vielä kehua tuota mainittua CB:n toisen kuvan yhdistelmää. Se on upea! Capien puuttuminen toimii nimenomaan sukkien pallokuvion ansiosta erinomaisesti.

Valitettava tosiasia tuppaa toki olemaan puolueettomuuden ainakin osittainen rapautuminen, rahan astuessa peliin. Tästä toki vältyy kun valitsee "päämiehiksi" vain niitä tahoja joiden takana voi itse seistä 100%:sti.

Eikä pelkästään raha vaan myös positiivisluonteiset henkilösuhteet tiettyyn putiikkiin vääristävät arvioita. Toivoisin, että kaikki yrittäisivät tällä foorumilla säilyttää moraalisen integriteetin. Valitetttavasti jonkin verran ihan suoranaista markkinointiakin esiintyy, puettuna viattomalta näyttävään muotoon.

Minun on ainakin paljon helpompi luottaa veteraanikirjoittajien arvioihin, koska veteraanien puolueettomuudesta (tai sen puutteesta) on jo ehtinyt tehdä arvion ja saanut heiltä yleensä kuulla kommentteja monesta eri tuottajasta. Uudesta kirjoittajasta ei vielä tiedä, onko hän mikä miehiään (tai naisiaan).

Brogue-kammosta meni taas kyllä ohi... Pidin oikeastaan jo ensisilmäyksellä puncheista ja half-broguesta, mutta siipikärjykselle en ole lämmennyt muussa kuin spectator-käytössä.

Sen sijaan olen voittamassa ruutukammoni. Olen edennyt sen kanssa askel askeleelta: ensin en voinut sietää ruutuja - koin ne jotenkin kovin maalaismaisiksi ja ylirennoiksi - mutta nyt löytyy jo useampi ruutupaita ja voisin harkita jopa irtotakkia ruuduin. Ruudullinen puku on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä liikaa. Bisnespukeutumiseen en varmaan ruutuja tule tuomaan myöhemminkään, sillä pidän niitä sinne liian rentoina. Tai ehkä joku kaunis casual friday... ;)

Voin kuvitella että varsinkin naisilla, tai paremminkin nuorilla tytöillä, joilla tuntuu olevan tällä hetkellä suuret paineet ulkonäöstään ja "sopeutumisestaan" yhteiskuntaan, että tämä maailma on aika pelottava paikka, kun meidät opetetaan "kilpailemaan" toisiamme vastaan. Ei ihme, että monet ahdistuvat tilanteesta eivätkä halua toimia muiden ihmisten kanssa, sitten pelko kulminoituu joku päivä siihen, ettei ulko-ovesta uskalleta astua ulos..

Hyvä kirjoitus, mutta on pakko puuttua tähän "kilpailulla" ongelmien selittämiseen: täytyy aina muistaa, mikä on tämän paheksutun modernin "kilpailun" vaihtoehto. Ennen kilpailuyhteiskuntaa vallitsi sääty-yhteiskunta, jossa ei tarvinnut kilpailla, kun isän asema määritti mitä poika tulee tekemään. Kilpailu seuraa siitä, kun on vaihtoehtoja, mahdollisuuksia parantaa asemaansa (eikä sen tarvitse merkitä vain tilipussin paisuttamista). Modernissa yhteiskunnassa talonpojan tytär voi periaatteessa vapaasti valita, mitä opiskelee ja tekee työkseen (opintoja jopa subventoidaan valtion taholta), mutta kaikille ei kuitenkaan riitä niitä Harvardin lääkiksen opiskelupaikkoja tai Nokian toimitusjohtajan vakansseja - niistä pitää siis kilpailla, jota pidetään hieman tehokkaampana hommien jakona kuin arvontaa ja oikeudenmukaisempana kuin säätyjen (eli perinteen) mukaan töiden jakamista.

Siinä mielessä "kilpailuyhteiskunta" varmasti kytkeytyy tähän ongelmakenttään, että se merkitsi ihmisten muuttamista tiiviistä kyläyhteisöistä kaupunkeihin, joissa elämästä on tullut sosiaalisesti varautuneempaa (vietetään paljon aikaa pienissä porukoissa tai yksin kotona ja muualla eikä kadun vastaantulijoita tai naapureitakaan puhutella). Uskoisin aika tehokkaan lääkkeen mielenterveysongelmiin tai oikeastaan niiden ehkäisemiseen olevan palaaminen tuttavallisiin kyläyhteisöihin ja laajoihin jokapäiväisessä arjessa näkyviin sukuverkostoihin - toteutus on sitten eri asia. Nykyisin ihmiset viettävät liikaa aikaa yksin tietokoneella epämääräisille keikarifoorumeille kirjoitellen. Tunnustan omalta osaltani, laiskotti tänään lähteä ulos sosialisoimaan ja täällä sitä kirjoitellaan.

Minusta broguet ovat paras yhdistelmä chinoille. Erityisesti kun on paksummista chinoista (joita itse suosin) kyse, niin munkit tai louferit tuntuvat turhan heppoisilta. Munkkien ja loufereiden parhaat kaverit ovat ohuet kesähousut ja keveät suorat/puvunhousut.

^ Tämä poppaskonsti todellakin tepsi tahroihin, joiden vuoksi luulin jo joutuvani heittämään paidan pois. Suurkiitos vinkistä!

Minulla oli muutama tahra jotakin kellertävää, oranssia tai ruskeaa sävyä. Voisi olla kananmunaa tai jopa ruostetta ulkonäön perusteella. Juuri noita mainitsemiasi sappisaippuaa ja sitruunamehua vuorottelin, ja hinkkasin tahroja kumihanskoin. Sitkeintä tahraa sai käsitellä peräti kolmisenkymmentä kertaa ennen kuin se pieneni huomaamattomaksi, muut lähtivät juuri siinä 15-20 toistolla. Sitruunamehu vaikutti olevan se, jonka vuorolla tahrat liukenivat.

Pikee kuulostaa kyllä hieman rennolta työhaastatteluun, ellei tosiaan ole kyseessä suoranainen ohjelmointipuoli. Itse ainakin miellän sen ensisijaisesti urheilu- ja rantapaidaksi - kaukaiseksi toimistohengestä. Erotuksena t-paitaan siinä kylläkin viitsii kaupungillakin kulkea kesäpäivänä.

Puku ei minusta todellakaan ole mikään pakko työhaastatteluun, ellei ole kyse varsinaisesta pukualasta tai -tehtävästä (esim. rahoitus, asianajo, esimiestehtävät). Varmaan useampaan tilanteeseen sopisi irtotakki-irtohousut ja monessa paikkaa silkka kauluspaita ja siistit housut riittää. Lyhythihainen paita tuntuu kuitenkin aavistuksen säädyttömältä. Kauluspaidassakin yhden napin avaaminen riittää, ellei ole hakemassa euroviisujuontajan pestiä (jolloin tulee jättää vain yksi kiinni).

Hankala tilanne muuten on hakea suuryrityksen sisällä erilaisiin tukitoimintoihin, joihin liittyy omanlainen pukukoodi. Pitäisikö pukeutua talon yleisen kaavan mukaan (sikäli kuin sellainen on olemassa) vai kyseisen tukialan sisäisen koodiston mukaan? Esimerkiksi Nokian koodareilla, lakimiehillä, talouspuolen toimijoilla ja HR-osaajilla lienee aika erilaiset pukeutumiskäytännöt.

Edit: Luinpa huolimattomasti, siellähän se sulkeissa luki, että nimenomaan ohjelmointihommista on kyse. Eli vaatetuksen villi länsi, sikäli kuin kertomuksia on uskominen. Erään tarinan mukaan villin lännen tyyliä näkee ihan kirjaimellisesti.

Suomen kivijalkaliikkeissä saatavilla olevien valmispukujen hierarkia - anyone? Netistä löytyy loputtomiin listauksia high-end-valmistajista, mutta entäs edukkaammat puvut? Ja erityisesti sellaiset, joita Suomen liikkeissä myydään.

Kuinka asettaisitte laatujästykseen seuraavat RTW-puvut: Canali, Zegna, Corneliani, Lubiam/Fere, Conte di Roma, Stockmann 1862 (100 % villa), Dressmann (100 % villa), Hugo Boss, Turo (100 % villa), Sartoria Rossi (saako enää RTW Helsingistä?), Oscar Jacobson, Tiger of Sweden, Zara (100 % villa), H&M (100 % villa) jne. Toki vaikea sanoa jostakin jatkuvasti mallistojaan uusivasta (H&M).

Erityisesti minua kiinnostaisi keskitason hintaluokka eli jotain Dressmannin ja Canalin väliltä, 500-1000 euroa. Kuinka saa vastinetta rahalle Lubiamilta, Conte di Romalta, Oscar Jacobsonilta, Hugo Bossilta, Tiger of Swedeniltä? Kuinka järjestäisit nämä laadun perusteella?

Kylläpä ns. laatutuotteet nyt pettävät - ensin repesi Borrellin paita ja nyt Church'sin kanta irtosi (puolittain). Siinä ovat ruuvit näkyvillä. Osaakohan kukaan helsinkiläinen suutari hoidella sitä kuntoon vai onko ainoa vaihtoehto postittaa kengät sumujen saarille?