Keikarin foorumi

..........Siirsin tämän tuolta Turo- langasta tänne, koska vastaa paremmin aihetta..........

Nuo muut on selvää käsitteenä.. Eli kapea leikkaus, liian korkea napituspiste jne. Mutta kerroppas Jussi hieman tuosta kädentiestä.. Eli nyt kun itsekin on tullut viime aikoina asioitua paljon mittavaatteita myyvän yrityksen kanssa, niin usein kuulee termin korkea kädentie. Tällähän haetaan parempaa liikkuvuutta, eikö? Plus että se näyttää hyvältä. Mutta näin maallikkona on pakko kysyä päivän tyhmä, eli eikö sitä liikkuvuutta nimen omaan parannettaisi kasvattamalla sitä kädentietä, eli ympärysmittaa? (eli onhan kädentie se kohta jossa takin/paidan olkapää vaihtuu hihaksi?) Ja suora jatkokysymys, mitä korkea kädentie tarkoittaa, jos se ei siis tarkoita kädentien suurentamista? Onko se sitä että se hihan yläosa/olkasauma on ylempänä olkapäällä ja siis ikään kuin hieman lähempänä kaulaa?   

Ja kolmaskin kysymys? Osaatko antaa jotain konkreettista mittaa/määrettä siitä, kuinka tiukka tai tyköistuva kädentien tai yleensä takin "kuuluu" olla kainaloiden kohdalta? Jos siis haetaan sellaista ajatonta leikkausta, joka ei ole nykyajan slimfit muttei myöskään muodoton säkki. Itse olen nimittäin jopa hieman yllättynyt kuinka napakka oma mittatakki on kainaloista ja siis ilmeisesti juuri sieltä kädentiestä...

Väännän ihan Paint-rautalankaa, pahoittelut.

Mutta kyllä - "korkea kädentie" on minusta suomennoksena hieman kömpelö, eikä "high armhole" ole sen parempi. "Korkealla oleva kädentie" on tarkempi määre - kädentien aukko on siis ylä-alasuunnassa matala (en lähde puhumaan sivusuunnasta tässä, totean vain, että siinä on paljon koulukuntia ja kaikilla on puolensa) ja sijoitettu alareunaltaan mahdollisimman lähelle kainaloa.

Istutettu hiha on lähtökohtaisesti kuin toisesta päästään viistottu putki, jonka viisto pää asettuu kädentiehen. Mitä pidempi viistoaminen on, sen suurempi kädentie on. Tämä siis silloin, kun hartiassa ei ole (paljoakaan) syöttöä. Mitä kohtisuorempi leikkaus on, sen parempi liikerata käytännössä saavutetaan (kädentien ollessa napakka). Paitaleikkaus on yleensä suhteellisen kohtisuora (edelleen, tämä on yksinkertaistamista) ja pienikädenteisessä paidassa sallii vapaahkon liikkeen ilman, että paidan kroppaosa nousee housuista (olettaen, että olkasauma jne. ovat kohdallaan).



Kuvassa A on suhteellisen hyvä pukuhiha. Kädentie asettuu lähelle kainaloa ja hauiksen/olkapään yli kulkeva punainen linja (hihan ympärys kädentiestä) rajoittaa liikkuvuutta kohtalaisen niukasti, koska se asettuu lähelle sitä pistettä, mistä käsi nousee ylös. Parempi liikkuvuus saadaan leventämällä hihaa (syöttämällä kangasta kädentiehen) tästä kohdasta.Tämä kädentie sallii etu-takaliikkeen suhteellisen vapaasti.

Kuvassa B on "tyypillinen räkkipuku". Hiha on kapea ja kädentie ylä-alasuunnassa suuri, jolloin pienikin sivullenosto vaikeutuu punaisen linjan ollessa kaukana nivelpisteestä ja sitoessa käden kehoon kiinni. Tämä tekee puvusta pakkopaidan, joka kiskoo takkia mukanaan kohdistui liike mihin suuntaan tahansa.

Kuva C esittää paitaa ja "paitahihaista" pukua. Hiha on istutettu avoimempaan asentoon ja muodostaa käden ollessa alhaalla ryppyjä kainalonseudulta alas. Osaa (esim. minua ja monia napolilaisia) nämä rypyt eivät haittaa. Kuitenkin, kyseessä on klassista puvun muotokieltä arvostaville hitusen rönö pukutyyli. Jos kädentiehen syötetään lisää kangasta, liikkuvuus on erinomainen, etenkin jos kädentie on lähtökohtaisesti korkealla ja korkeussuuntaisesti pieni. Huomiona: Tämä leikkaus antaa kohtalaisen liikkuvuuden myös suuremmilla kädenteillä (esim. kimonohiha).


Kuva D esittää hihaa, joka harvemmin esiintyy puvuissa, mutta käytetään erikoisurheiluvaatteissa ajoittain. Hihakulma on lähes käänteinen, kainaloon asetetun kiilan (tai jopa leikkausvaiheessa lisätyn kiilan) myötä. Tämä sallii reilun sivuliikkeen. Hiha on alas laskettuna suhteellisen ruma (klassista pukutyyliä arvostaville), mutta leikkauksen etuna on se, että kädentie voidaan tehdä suhteellisen suureksi liikkuvuuden suuremmin kärsimättä, jolloin päällysvaatteen alle voidaan pukea esimerkiksi paksu neule.


Oman näkemykseni mukaan kuvan B mukaiselle kädentie-hiha -kombolle ei ole käyttöä missään. Sen etuna ovat lähinnä helppo markkinoitavuus ja "kädentieahdistuksen" poistaminen - kainalon lähellä oleva kädentie kun usein koetaan "pienenä" ja takki tuntuu ahdistavalta. Yleensä ongelma on vähän liiankin napakassa hihan yläosassa, joka kiristää näin harteita. Selitys tähän on siinä, että mitä vähemmän hihaa syötetään kädentiehen, sen halvempaa puvun tekeminen periaatteessa on.

Mitä kädentien kokoon tulee, haluan omien kädenteideni olevan n. 0,5cm kainalon alapuolella. Paidassa tämä tarkoittaa n. 4cm kehomittaa suurempaa kädentien mittaa (hyvin napakka, mutta ei purista ja sallii lihasten toiminnan), pukumitta vaihtelee hieman käytetyn piirtojärjestelmän mukaan.

Kuriositeettina todettakoon, että renessanssiaikaista kaavoitusjärjestelmää käytettäessä ero kehomittaan on n. 3,5cm (omassa koossani) ja hihan kuula erittäin matala, hiha itsessään leveähkö - ilmankos tuohon aikaan on dubleteissa liikuttu kuin Astaire. (Ihmisellä täytyy olla harrastuksia, minulle sellaisia ovat mm. historialliset kaavoitusjärjestelmät).

Mestarivaatturi Thomas Mahon käyttää kädenteistään ilmaisua "shoehorned to the armhole", eli napakkaa on (no, hänen takeissaan on n. 5-6cm kehomittaa suurempi kädentie, joskin erittäin lähellä kainaloa).


Oma keskustelunsa on sitten kädentien muoto, sen sijoitus etu-takasuunnassa jne., mutta sen voidaan katsoa olevan luonteeltaan subjektiivisempi asia. Koulukuntia riittää.

Eräässä jalkineliikkeessä käydessä tuli puhetta, että Bexleyn "huono laatuinen" lepolesti olisi jollain tapaa huono kengän kannalle. Kuulemma levittää turhaan kengän kantaa. En tuolloin tarttunut heittoon tarkemmin, mutta useammat parit lestejä sekä kapean kannan omistavana heitto alkoi jälkikäteen kiinnostaa. Onko näin tosiaan näin vai oliko vain myyntimiehen puhetta?

Jos lepolestiä ei tarvitse kannan osalta tunkea kenkään, ei se sitä myöskään venytä. Jos taas lesti on selkeästi kenkää suurempi (miltä tahansa osalta), se venyttää kenkää. Lepolestejä on myös helppo muokata viilalla ja/tai hiomapaperilla, mikäli ne ovat joltain kohdaltaan liian suuret.

Pitäisi äkkiä löytää edukas rainmac tähän syksyyn, joten katseet Uniqlon yksirivisissä rain coat:ssa.. Valmispuvuissa meikäläisen koko on yleensä EUR52 (hihat kuitenkin aina pitkät) ja esim. Herrainpukimon sovituspukukoko 52 niin ikään. Rinnan ympärys pikkuisen päälle sata.. (olisikohan 104cm tällä hetkellä)  Tilatako S vai M koko? Alle pitää mahtua sujuvasti pikkutakki mutta ei kolmea...

Eli tämä takki olisi kyseessä: https://www.uniqlo.com/eu/en_FI/product/men-single-breasted-rain-coat-182579.html?dwvar_182579_size=SMA002&dwvar_182579_color=COL68&cgid=IDcasualcoat2147

EDIT: S koossa rinnan leveys kainalosta toiseen 58cm (pit to pit) ja M koossa 60cm Uniqlon sivujen mukaan..

Käytännössä kehon raakamittaan lisätään irtotakkia tehtäessä 12-15 senttiä, itse pakkaan lisäämään 12-14cm yli 100cm rinnanympärykseen. Päällystakkiin sopivasti enemmän, riippuen takin tyylistä. Klassinen rainmac on hyvin väljä vaate, mutta nykyiteraatioissa riittää vaihtoehtoja laidasta laitaan. Hartioiden oikea asettuminen (n. sentin ulompana kuin irtotakissa/puvussa, mutta ei valtaisaa ylitystä) ja riittävä tila ylipäätään ovat tärkeimpiä.

Tuotetta vilkaistuani on todettava, että hitto kun olisivat pidempiä. Näyttää oikein hyvältä hintaansa nähden.

Schoffasta ostin ensimmäiset flanellihousuni viime syksynä. Myyjä kehui hyväksi, mutta viime aikoina on alkanut hieman häiritsemään istuvuus. "Keikaroinnin" alkuaikoina ei oma silmä ollut vielä harjaantunut ja luotin myyjään, joka totesi koon olevan hyvä. Nykyään olisin ottanut tilavammat, ja tilasinkin juuri herrainpukimolta mittatilauksena flanellit. En ainakaan itse enää luota Schoffan myyjiin niin paljoa kuin ennen.

Perussääntö, etenkin villa- mutta myös muille kankaille - ehkä poislukien denim:

Mikäli kankaassa ei ole elastaania, sen tulee sallia vapaa liikkuvuus leikkauksen puolesta. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa sitä, että housut jalassa pitää päästä kyykkyyn kankaan venymättä takamuksesta tai polvista. Polvi- tai hanuripusseissa ei ole mitään kaunista.

Etenkin harmaat flanellit ovat kauneimmillaan niiden istuessa klassisesti. Kuvassa k.o. istuvuus puuvillalla demottuna:

Ymmärtääkseni yritys on uusi, joten popoista ei ole juuri infoa netissä, ja sekin vähä voi olla sponsoroitua eli maksettua kehua. Parempi odottaa ja katsoa myöhemmin, mitä laadusta kirjoitetaan.

Totean, ettei Myrqvistiltä ole minullepäin tullut korvausta tms. settiä, vaikka väki tuttua onkin. Hinta-laatusuhde kohdallaan, kengät hintaluokkansa laadun mukaisia, jopa sen yläpäässä. Suosittelen mokkaa pintanahan sijaan, kuten edullisten kohdalla yleensä.

Onkos täällä kellään lähempää kokemusta ruotsalaisen Herrstilin Myrqvist -kengistä? Ihan hyvännäköinen mallisto gy-rakenteella ja kiinnostavalla hintalapulla (n. 200€). Kengät tehdään Intiassa. Aika vähän tuntuu kuitenkin löytyvän vielä kokemuksia netistä.

https://herrstil.com/

Erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Kenkien keveys on yllättävä, tuo mieleen Vassin. Yläkaartissa omassa hintaluokassaan - olisin hankkinut beatereiksi, jos lesti vain olisi sopinut.

Itse olisin mielelläni nähnyt tuolla Balmuirin, mutta heidän painotuksensa on niin vahvasti naisissa, että se ei ehkä tässä tapauksessa olisi ollut edes mahdollista.

Balmuir käyttänee joko valmistajien perusmalleja tai näistä hieman muokattuja malleja, jolloin oman suunnittelun määrä on suhteellisen vähäistä. Näin Pitti ei ehkä ole se oikea osoite. Sama pätee valtaosaan klassisen miestentyylin brändeihistä Suomessa, Turo ja ehkä Buzo poikkeuksena. Jälkimmäinen jopa valmistaa Suomessa.

Minusta kattaus näyttää pääosin ihan hyvältä ja Pittiin sopivalta. Omaa mieltymystäni ne eivät joka suhteessaedusta, mutta ei ole tarpeenkaan. Alpa olisi minusta sopinut porukkaan - design ja mallit ovat omia, materiaalit korkeatasoisia ja meininki rehellisen suomalaista. Olen viime aikoina jutellut Alpasta ulkom. menswear-patujen kanssa ja merkki on nyt seurantalistoilla.