Kondan kanssa samaa mieltä, että Speyside lienee se helpoin tapa lähestyä single malteja, Islayn savuisuus voi vieraannuttaa tottumattoman.
Tämä kyllä vähän riippuu. Itse onnistuin elämään päälle 30 vuotta viskejä inhoten, choirin tapaan konjakistina, kunnes joku työnsi Laphroaigin käteen. Se oli siinä. Juoma oli niin täysin erilaista verrattuna aiemmin maistamiini, että jouduin muuttamaan tulkintani käsitteestä "viski". Blue ocean -tyyppinen innovaatio siis minulle. Joku helposti lähestyttävä tavara tuskin olisi tuota reaktiota saanut aikaan. Sittemmin olen toki tullut tuolta vähän takaisinpäinkin, mutta edelleen savujen saari on se juttu.
Jos ei kerta kaikkiaan pidä perusviskeistä, kannattaa ehkä hypätä niistä mahdollisimman kauas. Mutta kuten sanottu, riippuu toki tyypistä.